Day 89

Tänään istuin meren rannalla kallioilla lukemassa Paulo Coelhoa, kirjoittamassa aussipäiväkirjaa, syömässä suklaata ja mansikoita, kuuntelemassa Haloo Helsinkiä ja Vance Joyta repeatilla, katselemassa rohkeita suppaajia, jotka meloivat varmoin ottein aallokossa (Kalastajatorpan suppausta ei voi edes verrata tähän puhumattakaan tyynestä Töölönlahdesta), haaveilemassa, ikävöimässä Suomea ja pohtimassa. Kun olin aikani istunut, etsin itelleni hyvännäköisen lounaspaikan Manlyn isosta valikoimasta, söin herkullisen ja terveellisen bataatti-pinaatti-quinoa-kananmuna-avocado-jamitäköähänkaikkeamuuta-salaatin, täytin bussinodotteluajan muutamassa kaupassa piipahtaessa ja moitin itseäni kiikuttaessani pari vaatekappaletta kassalle. Minkäs sille voi, kun täkäläisissä kaupoissa tarjonta on niin erilainen ja kadullakin kävelee vastaan kauhean kivasti pukeutuneita ihmisiä. Väkisin oma vaatevarasto alkaa tuntua tylsästä.

Tänään bussiin astui vanhempi mies, jolla keikkui olallaan Marimekon laukku. Täysin samanlainen kuin äidilläni Suomessa. En voinut kuin tuijottaa laukkua koko parinkymmenen minuutin bussimatkan, sillä laukku tuntui niin spesiaalilta ja tutulta. Olisin hirveästi halunnut kysyä, mistä hän on sen saanut tai hankkinut, mutten kehdannut, sillä mies puhui täydellistä aussienglantia ja istui suht kaukana. Samanlainen tunne mulle tulee joka kerta, kun näen Marimekkoa, muumeja tai muuta Suomeen liittyvää. Viime viikolla huomasin kävelylläni Ruotsin lipun erään talon pihalla, ja jopa se tuntui tutulta ja turvalliselta. Viime sunnuntaina lautalla kuulin kaiken englannin keskeltä suomenkielisiä sanoja. Se tuntui niin hyvältä ja hassulta, sillä sitä ennen olin kuullut livenä suomea viimeksi ennen Cairnsin reissuani. Kuuntelin siinä sitten naama virneessä suomalaisen perheen höpinöitä ja vilkuilin vähän väliä heidän suuntaansa. Lopulta mun oli pakko ilmiantaa itseni ja kertoa olevani myös Suomesta. Kuinka hauskaa. Suomalaisuus todella yhdistää ulkomailla.

Nyt menen nukkumaan 89:tta kertaa tällä puolella maapalloa. Hyvää yötä!

Hanna