Aussien ystävällisyys ja small talk -kulttuuri on yllättänyt mut, ja vaikka täällä olenkin reilut kolme kuukautta jo ollut, edelleen hämmästelen aina välillä sitä, miten ystävällisiä paikalliset ovat. Kuitenkin jos bussikuski ei moikkaa, kaupan kassa ilmoittaa vain ostosten loppusumman tai naapuri kävelee ohi sanomatta mitään, hämmästelen sitäkin. Kyllä tähän ystävälliseen ilmapiiriin on niin tottunut, että tällaiset jutut särähtävät. (Muistan, miten mulle Brisbanessa sanottiin, että Brisbanelaiset ovat paljon ystävällisempiä Sydneyläisiin verrattuna, mutta oman kokemukseni mukaan ollaan kyllä ihan tasoissa!)
Toisekseen musta on huikeeta, hassua ja jännää se, miten täällä tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä. Okei tilanne on ihan eri, kun kaikki au pairit ovat täällä ilman kotimaamsa tukiverkkoa, mutta silti välillä oikein pysähdyn pohtimaan sitä, miten lähden ennestään tuntemattomien tyttöjen kanssa retkelle tai rannalle tai miten kahvittelun jälkeen tuntuu, kuin olisi tuntenut toisen kuukausia tai vuosia muutaman tunnin sijasta. Tukiverkon puuttuminen tekee ihmisistä avoimempia, mutta samalla stressi kavereiden löytämisestä kasvaa. Olet samassa paikassa kuitenkin todennäköisesti max. 6kk ja sinä aikana pitäisi ehtiä löytää ne ihmiset, keiden kanssa klikkaa parhaiten. Oman haasteensa soppaan tuo au pairien jatkuva vaihtuvuus. Jo Brisbanessa kanssani ollut tyttö lähtee parin viikon päästä reissaamaan ja ennen parin kilometrin päässä asunut tyttö muutti reilun puolen tunnin bussimatkan päähän. Stressin lisäksi, tämä antaa kuitenkin hurjasti mahollisuuksia, opettaa avoimuutta (ja sitä small talkia), tuo itsenäisyyttä ja opettaa selviytymään. Hyvällä tsägällä tuun kotiin ensi vuonna hymyilevänä, kaikkia tervehtivänä ja rohkeasti keskusteluja aloittavana.
Hanna
ps. Tältä näyttää mun lauttamatka keskustaan.
pps. Aikalailla tasan kuukausi Sydneyn eloa takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti