keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Hyvä arki





Useana iltana olen avannut blogin tarkotuksena kirjottaa kuulumisia, mutten ole päässyt ekaa lausetta pidemmälle. Aihe on kuitenkin aina ollut sama - hyvä päivä!  Liitin kaikki postausten alut yhteen, joten tässä positiivisia ajatusvirtaa ennen kuin painan pääni tyynyyn! 

Host-perheen kanssa asiat on sujunut alusta alkaen tosi hyvin, mutta tuntuu, että viime aikoina vieläkin paremmin. Tunnen niin suurta kiitollisuutta mun ihanasta hostperheestä, täällä kun tuntuu, että vähän joka toinen au pair joutuu vaihtamaan perhettä huonojen kokemusten takia... Perhe osti jopa pyörän mulle (ja hostäidille), jotta pääsen kulkemaan helpommin. Täällä alkoi school holidays tällä viikolla, joten vietän päivät molempien tyttöjen kanssa. Meidän päiviin on kuulunut rantoja, uimista, jätskiä, askartelua, kirjastoa ja leikkejä kotona. Huomenna nuorempi tyttö menee preschooliin, joten meillä on vanhemman tytön kanssa oma spesiaalipäivä: mennään leffaan ja lounastamaan kahestaan, jee!

Olen tavannut täällä kymmeniä au paireja ja joukosta on alkanut löytyä ne, keiden kanssa haluaa viettää aikaa ja jakaa upeita kokemuksia. Osan kanssa yhteisiä juttuja löytyy heti ja juttua riittää, toisten kanssa yksi tapaamiskerta riittää. Vieläkin hämmästelen, miten montaa eri ihmistä olen täällä Ausseissa treffannut ja miten joidenkin kanssa synkkaa niin hyvin ensiminuuteista alkaen, vaikka treffit on sovittu täysin entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa facebookin välityksellä. En ole koskaan pitänyt itseäni kovin ennakkoluuloisena, mutta täällä ennakkoluulot ovat kyllä karisseet pois entisestään, jonka seurauksena on tullut tavattua monenlaisia ihmisiä. Viime viikolla treffasin mm. 28-vuotiasta italialaista au pairia, jonka kanssa viihdyin aivan mielettömän hyvin. Tykkään tutustua ulkomaalaisiin, mutta samalla olen niin iloinen, että olen tavannut myös huippukivoja muutamia suomalaisia au paireja! Välillä tekee niin hyvää päästä puhumaan suomea, ihmettelemään tiskiharjojen puutetta ja valkoisen leivän ylensyöntiä sekä olemaan ihmisen kanssa, joka tulee samasta kulttuurista. Parasta! Viime viikolla tapasin yhtä ranskalaista  au pairia, jolla oli kadehdittava ja inspiroiva elämänasenne. "Haluan elää itseni näköistä elämää, en halua katua mitään, haluan antaa itselleni uusia mahdollisuuksia ja haluan pitää tulevaisuuden avoinna".

Kyllä. Sitä on näköjään täytynyt matkustaa maapallon toiselle puolelle Australiaan, jotta voi taas alottaa luistelun senioreissa. Menin paikallisen jengin treeneihin tarkotuksenani tsekata meininki, mutta kaksien treenien jälkeen totesin, että liityn joukkueeseen. Kuinka ihanaa luistella ja treenata pitkästä aikaa, vaikka treenit ovatkin lauantai-iltapäivinä ja välillä sunnuntaiAAMUNA 5.45... Luistelijat ovat huippuja, ohjelmat kivoja ja mun enkulle tekee tosi hyvää. Luistelun kautta pääsen tutustumaan oman ikäisiin australialaisiin, mikä ei au paireille ole aina itsestään selvyys. Luistelu on tuonut tuttua ja turvallista ulottuvuutta arkeen, vaikka sanasto nyt onkin vähän hukassa ja opettelen kahta ohjelmaa ristiin, ja uskonkin, että luistelulla on ollut aika iso merkitys mun sopeutumisessa.


Englannin kielen luontevoituminen
(krhm mikä sana...) tuo hyvän mielen jatkuvasti. Mulle ei ole enää ongelma kysyä kaupassa apua tai ylipäätään alkaa puhua englantia. Myös viestien kirjottaminen tulee luontevasti enkuksi, vaikka siellä virheitä olisikin seassa. Muistan vieläkin esim. yhden kauppareissun, jolloin mietin varmaan 10min, kysynkö myyjältä tuorehiivan perään, hyllystä kun löysin vain kuivahiivaa. Ikinä en saanut kysytyksi, sillä en ollut varma lausutaanko se jiist vai jest. Parin kuukauden päästä tuo tuntuu lähinnä hölmöltä. Myös mun englantia on ylipäätään kehuttu yllättän paljon sekä australialaisten että muun maalaisten tahoilta. Jei!!

Brisbanessa mulla oli isot suunnitelmat aina viikonlopuille, ja ne suunnitelmat oli valmiina jo viikkoa etukäteen. Täällä mulla ei ole tällä hetkellä isompia suunnitelmia. Haluan käydä New Castlessa, Blue Mountainseilla, Canberrassa ja jossain muissa paikoissa lähistöllä, mutten yhtään tiedä, että milloin. Lisäksi haaveilen uudestan reissusta Byron Baylle. Isommat reissut haluan tehdä sitten au pair -ajan jälkeen. Mun elämä on muuttunut tavallisemmaksi. Tai no niin tavalliseksi kuin se voi Sydneyssä olla. Töiden lisäksi, tuhlaan rahani kahviloihin ja ravintoloihin, käyn treeneissä, treffaan kavereita, syön aamupalaksi ruisleipää avocadolla ja kananmunilla, käyn lenkillä, menen liian myöhään nukkumaan, olen kiireinen ja aika menee supernopeesti. Lisäksi musta on ihanaa, jos kaveri soittaa tai pistää viestiä ja kysyy, että kävisikö jos nähtäisiin kohta. Tai jos kaveri whatsappailun perään toivottaa hyvät yöt myöhään illalla. Tai jos nään kaveria tavallisten asioiden hoitamisen lomassa. Tai tiedän, mistä saan parhaan lounassalaatin, kahvin, frozen yogurtin tai irtokarkit. Ehkä sitä näin pääsee hyvin sisään tavalliseen elämään täällä. Ja kyllähän tätäkin arkea värittää erilaiset tapahtumat ja reissut. 


Jopas tuli kilometripostaus, mutta tuossa muutamia huippuja asioita elämästä täällä! Näiden lisäksi mun arkea piristää huomattavasti jokainen kuulumisten kysyminen, kuva, viesti, kortti ja paketti, joka sieltä tänne tulee. Kiitos!!

Hanna

2 kommenttia:

  1. Niin ihana postaus Hanna!! Voin allekirjottaa niin monta kohtaa, että meni ihan kylmät väreet tätä lukiessa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Elli!! <3 great minds think alike ja site rataa!

      Poista