Every sad end is a new great beginning

Tästä päivästä eteenpäin olen tällä puolella maailmaa lomalla ja reissaamassa. Viimeisetkin school drop offit ja pick upit on hoidettu, aamiaiset valmistettu ja pyykit laitettu narulle kuivumaan. Kaksi kuukautta au pairina Brisbanessa ja reilu kuusi kuukautta Sydneyssä. Tuntuu ihan hassulta, että maanantaina lähden laukkuvuoren kanssa lentokentälle vieraitani vastaan. Tänään oon hengaillut kotona babysittaillen ja tulevia kuvioita selventäen ja ihan kohta suuntaan kohti Dee Whyta ja dinneriä tyttöjen kanssa. Just puhuttiin, että ihana sutasta vähän meikkiä naamaan, vaihtaa rantamekko siistimpiin vaatteisiin ja mennä kunnolla ulos syömään. Huomenna aamulla mulla on aamiaistreffit ja muu ohjelma pakkaamista lukuunottamatta onkin sääriippuvaista.

Olen ikuisesti kiitollinen vuoden takaiselle itselleni, joka päätti lähteä melko spontaanisti tuntematonta kohti. Nyt jälkiviisaana voi todeta, että olin sinisilmäinen ja oikeasti aika tietämätön au pairin arjesta, mutta tekemällä ja elämällä oppii. Australiasta tiesin vielä vähemmän. Au pair -ilmoituksia lukiessani mulla oli toisella välilehdellä Google Maps, josta kurkin perheiden asuinkaupunkien sijaintia. Mulla on ollut onneksi upea mahdollisuus reissata ympäri maata ja oppia niin paljon uutta tästä maanosasta. Olen myös iloinen, etten ole jäänyt ihan pelkästään itärannikolle, vaan nähnyt muutakin Australiaa. Eniten ehkä harmittaa, etten Länsi-Ausseihin ikinä päässyt, mutta hei, ensi kertaankin täytyy jättää jotain!

Mun au pairius -kokemuksen hyvät puolet? Uuteen kulttuuriin tutustuminen paikallisessa perheessä, turvallinen ja helppo vaihtoehto ulkomaille muuttaessa, kielen kehittyminen, rohkeuden ja itsevarmuuden kasvaminen, omalta mukavuusalueelta poistuminen, ihana perhe, joka on ottanut mut kotiinsa avosylin, työ, joka on sisältänyt lukuisia rantapäiviä, piirustushetkiä, leipomuksia, tarinoita, leffoja ja muita aktiviteetteja, halaukset ja pusut lapsilta päivittäin, itsensä haastaminen, matkustaminen, upeat ihmiset, lasten ja heidän rohkeutensa kasvamisen seuraaminen, kaverit ja tarinat ympäri maailmaa sekä upeat paikat ja kokemukset. Istuin tässä yksi päivä rannalla ja mietin, miten tulen selviämään ilman tuttuja merimaisemia, aaltojen kohinaa ja suolaveden makua suussa? Kyllä mä vaan tulen kaipaamaan mun aussiarkea kaikkine ihmisineen, paikkoineen ja asioineen.

Ei tämä tietenkään mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole ollut. Näin kaukana Suomesta en ole koskaan ennen ollut, enkä lähes vuotta erossa perheestäni ja kavereistani. En myöskään ole ikinä ennen matkustanut yksin. Olen tuntenut koti-ikävää, pitkät, parhaimmillaan 11h päivät, ovat olleet välillä rankkoja, lasten kiukutellessa työvalintaa on kyseenalaistanut ja joihinkin perheen tavoista on ollut aluksi vaikea mukautua. Uskoin myös vakaasti löytäväni täällä ollessani ne omat tulevaisuuden visiot ja suunnan elämälleni, mutta hukassa ollaan. Muutaman kuukauden jälkeen täälläkin elämä on asettunut rutiininomaiseksi arjeksi ja monet asiat itsestäänselvyyksiksi, joten mitään meditaation kaltaista itsetutkistelua ja itsensä löytämistä ei ole tapahtunut.

Siis mitä? Kliseisesti voin todeta, että vastahan lähdin ja nyt matkani on loppureissailuja vailla paketissa tältä erää. Minne tämä 8,5kk on kadonnut? Vaikka vähän odotankin Suomeen paluuta, lempparikahviloita, kavereita ja perhettä, tuttuja reittejä, rutiininomaisempaa treenausta ja tietynlaista vapautta, en ole valmis lähtemään täältä. Vaikka täysin rehellisesti voin sanoa, että 8kk au pairina on mulle tällä haavaa tarpeeksi, en ole valmis jättämään vienoja aamupalapyyntöjä ovenraosta, spontaaneja rakkaudenosoituksia lapsilta, loputtomia päiviä rannalla, tuttua elämää täällä ja näitä ihmisiä. Haluaisin kävellä kotimäkeä ylös bussipysäkiltä, treenata viideltä sunnuntaiaamuna ja kymmeneltä maanantai-iltana aivan huikeiden tyyppien kanssa, hyppiä aalloissa, juosta riemusta hohtavia kasvoja vastaan päiväkodin käytävällä, vaihtaa kuulumisiani tarhaopejen, äitien, bussia odottavien ihmisten ja kaupan kassojen kanssa, treenata englantiani, syödä timtameja, viettää aikaa hostperheeni kanssa, tehdä viikonloppureissuja, istua rannalla illan pimetessä, tuijottaa merta tunteja, antaa tulevaisuuden olla avoin, elää vapaasti ja yllättyä yhä uudelleen omasta selviämisestäni tällä puolella maapalloa. Kaikkine onnen ja turhautumisen hetkineen au pairius on ollut aivan mieletön matka!

Lakkiaisissa kerroin sukulaisille palaavani Suomeen tammi-helmikuussa, mutta ne suunnitelmat ovat pitäneet yhtä vähän kuin Ruotsiin au pairiksi lähteminen. Maanantaina äiti ja Aino saapuvat tänne ja reissaillaan yhdessä Sydneyssä, Blue Mountainseilla, Jervis Bayssa, Melbournessa ja Great Ocean Roadilla. Viime päivät ovatkin kuluneet asumusten, musikaalien ja autojen varailuun sekä matkaohjelman tekoon. Kolmen viikon päästä pakkaan rinkkani (tai no Essin se oikeasti on, kiitos!!) ja lennän seikkailemaan ympäri Uutta Seelantia kuudeksi viikoksi itsekseni. Uudessa Seelannissa mulla on kavereita samoihin aikoihin reissailemassa, joten eiköhän polut aina välillä risteä. Sieltä matkani jatkuu sitten Sydneyn ja Singaporen kautta takaisin Suomen maan kamaralle.

Blogin päivittelytahdista en lupaa mitään, sillä seuraavat 2,5 viikkoa menevät Äidin ja siskon seurasta nauttien ja Uuteen Seelantiin en ota konetta mukaan. Kuullaan kuitenkin jossain vaiheessa vielä ja nähdään Suomessa reilu kahden kuukauden päästä.

Ihanaa lauantaita!

Hanna

ps. Unohtuipa lisätä aiemmin, että jos aussiseikkailut kiinnostaa edelleen niin aivan ihanien Ellin, KLIK, ja Sinin, KLIK, blogeista voi seurailla elämää Sydneyssä ja Northern Beaches -alueella vielä reilu kuukauden mun jälkeen! Nää tytöt on ihan huikeita ja laatu on taattu.

Happy Valentine's Day!

Heippa kaikille ja hyvää ystävänpäivää!

Toka vika viikonloppu mun Sydney-elämää käsillä. Mä en ole ehkä vielä aivan sisäistänyt asiaa, vaikka osaa kavereista onkin treffattu jo vikaa kertaa, oon käynyt kaikki tavarani läpi, ottanut valokuvat pois seiniltä ja joka toisessa lauseessa tulee esiin se, miten aika loppuu ja mä lähen ihan kohta ja ei voi olla totta. 

Arki on rullannut tavalliseen tahtiin, puistoja, rantoja, play dateja, satuhetkiä ja askartelusessioita. Täällä on ollut koko viikon tosi hyvä sää (ekaa kertaa mun Sydney-olon aikana varmaan, kun kokonainen viikko aurinkoa ja kuuma), joten olen nauttinut ulkoilmasta niin tyttöjen kanssa kuin vapaa-ajallakin. Rannalla onkin tullut vietettyä koko loppuviikko.

Small talkia on tullut kuluneen viikon aikana harrastettua paljon enemmän kuin ennen. Syynä siihen on vasemmassa jalassa koreileva air cast. Mikä valtava jäänrikkoja tuo möhkäle onkaan... Ihmiset kyselevät vitsillä, että olenko käynyt potkimassa seiniä tai muita ihmisiä ja olen vissiin oppinut kävelemään varsin sujuvasti tuon kanssa, sillä perjantainakin yksi mies kommentoi mun olevan älyttömän nopea, vaikka onkin extrapaino jalassa haha!

Perjantaina illalla meillä oli Sinin kanssa ihan tosi kiva ilta Manlyssa takeaway-burgereiden ja viinin kanssa rannalla istuskellen. Tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä kuluneen viikon aikana oli kertynyt aikamoinen määrä stressiä. Mä olen maailman onnellisin ja kiitollisin, että mulla on täällä muutama ihana suomalainen ystävä, joille voi aina purkaa stressin ja ahdistuksen omalla äidinkielellä, vaikka oulun murre välillä sisältääkin varsin kummallisia sanoja... Suomeksi nyt vaan saa sanottua kaikki asiat turhia miettimättä juuri niin kuin ne ovat ja väärinkäsityksiä ei synny.

Eilen vietettiin rentoa päivää Manlyssa Ellin, Sinin ja Haleyn kanssa ensin rantaelämästä nauttien ja illan lähestyessä siirryttiin Shelly Beachille Ellin synttäribarbequelle (tai barbielle niin kuin aussit sanoo). 

Vaikka rantaelämää onkin tullut harrastettua ahkeraan, vedessä asti ei ole liian montaa kertaa päässyt käymään viime aikoina, sillä blue bottle jellyfishit ovat vallanneet Northern Beachit. Kyseiset meduusat eivät ole tappavia, vaikka eilenkin Manlyn rantavahdit kuuluttivat tasaisin väliajoin, miten meduusojen polttaessa kipu on incredible ja parannusta ei ole. Muahan pisti meduusa viime vuoden puolella. Kipu kesti muutaman tunnin ja sen jälkeen lähinnä tuntui muutaman päivän, jos käytin jalkaa kunnolla esim. luistellessa. Ei se juu kiva tunne ole ollenkaan, mutta vähän nauratti lifesavereiden dramaattisuus.

Tänään kävin vikaa kertaa aamupalalla Raphaelan kanssa lempparikahvilassa ja iltapäivällä lähen Ellin ja Haleyn kanssa kohti Bondia, Open Air Cinemaa ja The Notebook -leffaa. Vihdoin pääsen elämäni ekaa kertaa ulkoilmaleffaan.

Vika viikko lähtee huomenna käyntiin, jännää! Mulla ei ole vielä mitään isompia suunnitelmia, sillä tuntuu, että kivoja paikkoja on tavallaan niin paljon, että valinta on vaikeaa, mutta toisaalta on taas nähnyt jo aikalailla kaikki haluamansa paikat ja Sydneystä en silti ole vielä lähdössä, vaikka au pair -aika loppuukin.

Kivaa sunnuntaita Suomeen, nauttikaa takasin tulleesta talvesta!

Hanna

Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana olen...

(Kuvituksena saatte ihailla mun surffitaitoja elämäni ekalta surffikerralta, onneksi tuosta on enty eteenpäin ja olen oppinut seisomaan vähän varmemman näköisenä...)

... matkustanut elämäni ensimmäistä kertaa lentokoneella yksin Euroopan rajojen ulkopuolelle.

... tavannut lukuisia uusia ihmisiä ympäri maapalloa, ollut avoimempi ja ennakkoluulottomampi kuin ikinä ja oppinut niin paljon lisää ihmisistä ja itsestäni myös.

... kehittynyt enkun kieleni kanssa. Lääkärissä käynnit sujuvat vieraalla kielellä ja kaupoissa, ravintoloissa ja koulussa asiointi on aivan arkipäivää. Enää ei tarvitse miettiä viittätoista minuuttia kokiksen tilaamista kahvilassa (coke, coke please, can I have a coke please?, I'd like to have a coke)

... varaillut lukuisia majoituksia, lentoja, retkiä ja suunnitellut ajoreittejä.

... laitesukeltanut, snorklannut ja surffannut elämäni ekaa kertaa.

... oppinut syömään juustoja, oliiveja, kapriksia, hummusta, punaviiniä ja selleriä.

... ollut yksin reissussa muutamankin kerran.

... ajanut vasemmalla puolella tietä hyvällä menestyksellä.

... juhlinut joulua keskellä kesää bbq:n merkeissä ja viettänyt uuden vuoden aaton tiiviisti puistossa odottaen ilotulituksia.

... osallistunut pub crawliin.

... käynyt musikaalissa kolme kertaa parin kuukauden sisään, ja kohta pääsen taas uudestaan.

... ostanut elämäni ensimmäiset tekonahkaiset kengät.

...telttaillut ja nukkunut pelkkä makuupussi suojanani keskellä Australiaa.

...saanut kakkoskodin ja ystävyyssuhteita, jotka tulevat kestämään. Täällä ystävystyminen on nopeampaa kuin Suomessa, kun kaikki ovat irrallaan kodista.

... oppinut Oulun murretta :D

... viettänyt loputtomia tunteja rannalla.

... perunut rantapäivän mittarin näyttäessä 24 astetta...

... syönyt paljon Aasialaista ruokaa.

... käyttänyt fläbäreitä viikkoja putkeen.

... ihmetellyt tätä Australian loputonta auringonpaistetta ja hellettä (NOT!)

... matkustanut lukuisia kertoja paikallisella Hop, Skip & Jump -bussilla, jossa on usein mun ja Z:n lisäksi muita au paireja lapsineen sekä eläkeläisiä. Bussissa ei ole stop-nappeja vaan kun bussi lähestyy omaa pysäkkiä, täytyy kuskille hihkaista "Next stop please!".

... korvannut jätskin frozen yogurtilla.

... palannut kilpailemaan muodostelmaluistelussa.

... kävellyt ja muutenkin nauttinut luonnosta paljon enemmän kuin Suomessa.

... oppinut Aussien tavoille ja lopettanut iltapalan syönnin.

... koukuttunut peanut butteriin.

... todennut banana breadin ja acai bowlien olevan parasta ikinä.

... tuskaillut täydellisen oman rauhan puuttumista.

... stressannut Aussielämän loppumista. Tutuiksi käyneet reitit bussipysäkeille, jokapäiväinen rantaelämä, tutut aina iloiset pre schoolit opettajat, oma huone, host perhe ja kaverit, tietynlainen vapaus ja itsenäisyys, kaikki jäävät tänne. (onneksi sentään muutama tyttö tulee takaisin Suomeen mun kanssa...)

Mulla on ollut tämmöinen postaus ikuisuuden luonnoksissa ja viimein täydentelin tätä 8kk Aussiolon kunniaksi (&ja ehkä myös Ellin samantyylinen kirjotus sai mut muistamaan tän...). Mulla on tänään todennäköisesti rentoilukotipäivä, kun tuntuu, että viime aikoina on tullut viiletettyä vähän joka suuntaan jatkuvasti. Ainoa tän rauhan rikkova ohjelmanumero on mahdollinen visiitti toiselle puolelle Sydneyä hakemaan air cast/moon boot, sillä mulla todettiin rasitusmurtuma vasemmassa jalassa. Muuten aattelin käydä läpi mun kaikki tavarat, päättää, mitkä annan/myyn pois ja muutenkin järjestää kaapit. Tässä melkein kuuden kuukauden aikana kun on tullut asetuttua kodiksi ja tavaraa on ehtinyt kertyä, vaikka mitään en olekaan ostanut...

Huomenna ohjelmassa on Rocks-marketeilla vierailua, keskustassa pyörimistä ja mahdollisesti rantapäivää. Mulla on bucket list aikalailla tyhjä, sillä eilen sain taas yhden kohdan ruksittua yli, kun käytiin Oopperatalon yhteydessä sijaitsevassa Opera Barissa illalla. Listalla on enää Open Air Cinema, jonka saan ruksittua yli ystävänpäivänä, kun mennään Bondille kattomaan Notebook, ja auringonnousu Manlyssa (ainoa tätä estävä tekijä on julmetun aikaisin herääminen...). Muuten haluan viettää viimeisiä viikonloppuja rannalla hengaillen (ja mahdollisesti SUPpaillen?), sillä vaikka tulenkin Suomen kesää vasten takaisin, ei rantakeleistä ole takuuta.

Hanna

Loppusuoralla

Laitetaan tähän väliin vähän arkisempaa postausta, kun viime jutut ovat olleet varsin reissupainotteisia. Viime perjantaina arki palautui normaalirytmiin koulujen alkaessa. Täällä kaiken ollessa päinvastaisesti Suomeen verrattuna myös uusi kouluvuosi alkaa tammikuun lopulla 2kk joulu/kesäloman jälkeen. Mulle tuli tänne tultaessa yllätyksenä, että Ausseissa koulunkäynti saattaa olla järkyttävän hintaista. Yliopistot ja TAFEt (amk-tyyliset) maksavat tonneja ja international-opiskelijat maksavat kolminkertaisen hinnan. Jos mä päättäisin haluta opiskella vaikkapa lakia Australiassa, lukuvuosi kustantaisi $30 000. Paljon enemmän hämmästyin siitä, että jo primary schooleja ja high schooleja löytyy ilmaisista public schooleista usein katolilaisuuden kanssa kytköksissä oleviin private schooleihin, jotka valitsevat oppilaansa ja maksavat jopa kymmeniä tonneja vuodessa.

Viime lauantaina vietettiin ihanaa rentoa rantapäivää Sinin ja Ellin kanssa ja illalla nähtiin sitten aikamoinen myrsky: kaatosade, raesade, ukkonen ja salamointi ja meiltä meni sähkötkin. Täällä on muuten nyt kesällä ukkostanut vähän väliä, viime viikolla melkein joka päivä. Ukkonen on täällä erilainen kuin Suomessa, se ei välttämättä viilennä kosteaa kuumuutta ja se ei ole samanlainen ukkoskuuro, vaan epämääräinen jyrinä saattaa kestää kauan. Yksikin päivä ihmettelin aluksi, että lentokoneet ovat alkaneet lentää meidän hoodien yli, mutta se olikin ukkonen.

Sunnuntaina käytiin Royal National Parkissa patikoimassa 13km lenkki, jossa oli aikamoista kapuamista, mutaa, hellettä ja kauniita maisemia reitin kulkiessa rantaviivaa pitkin ja keskellä metsää. Rankan rupeaman jälkeen käytiin Ikeassa dinnerillä. Oon täällä syönyt enemmän Ikeassa kuin ikinä ennen elämässäni.

Maanantaina pääsin taas jäälle, kun treenit jatkuivat loman jälkeen. Oli ihan superkivaa päästä taas jäälle! Patikoinnin ja treenien yhteisvaikutuksesta paikat ovatkin sitten olleet aika kipeät pari päivää..

Muuten tällä viikolla ollaan eletty perusarkea tyttöjen kanssa: rantaelämää, N:n koulun swimming carneval, puistokäyntejä, leipomista ja vaan hengailua.

Oma lähtökin alkaa konkretisoitua, kun parille kaverille on jo sanottu heipat heidän lähtiessään jatkamaan matkaa mua ennen. Viime perjantaina meillä oli italialaisen Saran kanssa vika italialainen dinner ja tiistaina nähtiin saksalaisen Nelen kanssa viimeistä kertaa story timen ja playgroundin merkeissä. Mullakin enää pikkasen reilu 2 viikkoa au pairina, ihan hullua!! Niin hassua, että tämä nykyään niin arkinen Aussielämä loppuu kohta.

Ihanaa viikonloppua!!

Hanna

Ps. Tasan kahdeksan kuukautta sitten muuten hyvästelin perheen lentokentällä ja lähdin tänne. Ihan hullua!! Musta vieläkin tuntuu kuin olisin ollut täällä ikuisuuden, mutta toisaalta tuntuu kuin olisin ollut Suomessa vielä hetki sitten, mutta 8kk, wow, 2/3 vuodesta! Alkuperästen pläänien mukaanhan mun piti palata Suomeen näihin aikoihin, mutta suunnitelmat ovat vähän venyneet ja en ihan vielä le tulossa.

Au pairiksi Australiaan?

Kirjottelin tämän, pitkään luonnoksissa olleen, postauksen viimein valmiiksi vikan au pair -kuukauden kunniaksi. Muistan, kuinka toivottomalta tuntui viime vuonna kirjoitusten jälkeen ettiä tietoa au pairiudesta, kun netti on pullollaan repaleista tietoa ja omasta päätöksestäänkään ei ollut aivan varma vielä. Kokosin nyt yhteen kaikki ainakin itseäni eniten askarruttaneet kysymykset ja asiat, kun multa on aina välillä kysytty erinäisiä juttuja. Mulla on kokemusta vain Ausseista, joten kauheasti en osaa muusta sanoa. Aiheessa pysyminen on myös aika hankalaa, joten pahoittelen kilometripostausta.

Minäkö au pairiksi?

Jos koulusta tai muusta elämästä on hyvä tauko tai mietit suunnitelmia välivuodelle, au pairius on hyvä, helppo ja turvallinen mahdollisuus nähdä maailmaa, oppia kieliä ja kulttuuria sekä tutustua uusiin ihmisiin puhumattakaan itsensä haastamisesta ja itsevarmuuden kasvattamisesta. Jos olet uudelle avoin, nautit lasten seurasta, sopeudut uusiin tilanteisiin ja perheen kanssa asuminen ei kauhistuta, sovit varmasti au pairiksi. Au pairius ei ole samanlaista kuin tv-ohjelmissa, joten älä huoli, tai älä riemastu.

Jos päässä sen sijaan pyörivät ajatukset vain helposta työstä, lomasta, juhlimisesta ja vastuun välttelystä ja aamurutiineihisi kuuluu kaksi tuntia peilin edessä, au pairius ei välttämättä ole sinua varten. Kyllä, yllätys yllätys, lasten seurasta täytyy tykätä, hostperheen tapoihin totuttava eikä tällä työllä tulla miljonääriksi. Lastenhoito saattaa kuulostaa helpolta hommalta, mutta työpaikalla asuminen ja parhaimmillaan 7-18 päivät ovat toisinaan, eivät välttämättä fyysisesti, mutta henkisesti rankkoja, sillä olet yksin vastuussa toisten lapsista. Samaan aikaan tämä on kuitenkin huikeaa työtä: rantareissuja, pusuja, leikkipuistoja, piirtämistä ja leipomista. Kun löydät perheen, joka ottaa sinut perheenjäseneksi, viihdyt aivan varmasti ja löydät itsellesi kakkoskodin toiselta puolelta maailmaa.

Myös kotitöitä kuuluu monilla au paireilla työnkuvaan. Näiden kanssa kannattaa olla vähän varuillaan, sillä joukossa on myös perheitä, jotka käyttävät hyväksi sinisilmäisiä au paireja. Lattioiden moppaus useamman kerran viikossa, vanhempien työpaitojen silittäminen, ikkunoiden pesu tai vanhempien kylppärin pesu eivät kuulu au pairille. Ohjenuorana on, että kotityöt liittyisivät lapsiin. Yleisimmät kotityöt ovatkin lasten pyykin pesua, tiskikoneen täyttöä, aterioiden valmistuksessa auttamista jne.

Järjestö?
Jos et ole lähdössä Jenkkeihin, älä ota järjestöä, ellet jostain syystä koe sitä erityisesti tarvitsevasi. Asiat eivät loppujen lopuksi ole niin hankalia, järjestölle joutuu maksamaan extraa, perheen valintaan ei välttämättä pysty vaikuttamaan niin paljoa, palkka on usein pienempi ja perheiden vaihtaminen huomattavasti hankalampaa.

Perhe & sijainti

Eniten aikaa au pair -prosessissa saa uppoamaan perheen etsintään. Netissä on valtavasti au pair -nettisivuja. Yksi suosituimmista nettisivuista on aupairworld.com, jonne perheet ja au pairit luovat profiilit ja sitä kautta etsitään mätsääviä perheitä. Käytä aikaa profiilin luomiseen ja luetuta se jollain tutulla, jotta muut varmasti ymmärtävät sen, mitä yrität sanoa profiilissasi. Kirjoita profiilisi kohdemaan kielellä tai vain englanniksi! Profiiliin laitetaan kuvia, joitain kriteerejä (halukkuus työskennellä isossa kaupungissa, maaseudulla, yh-vanhemman kanssa, kehitysvammainen lapsen kanssa, tupakoitko jne.), oma kielitaito, kokemus ja sitten kolme vapaamuotoisempaa kohtaa (Dear Family, About me & Why do I want to be an au pair?). Netissä on lukuisia halukkaita au paireja, joten erotut joukosta, kun kirjoitat selkeällä kielellä ilman suuria virheitä, olet persoonallinen ja kerrot odotuksistasi au pairiutta kohtaan. Pyydä työpaikoiltasi tai entisiltä lastenvahtiperheiltäsi suosituksia, sillä suurin osa perheistä toivoo niitä.

Kun hyvän oloisia perheitä tulee vastaan, eikun vain viestiä kehiin ja potentiaalisten kanssa Skype-treffit. Kuulostaa pelottavalta, mutta ainoa tapa oikeasti tutustua  perheeseen (eikä siltikään täysin) on keskustelu Skypessä. Tee lista asioista, jotka haluavat tietää ja kysy rohkeasti. On täysin ok skypetellä monien perheiden kanssa. Odota kunnes löydät oikeasti hyvältä tuntuvan perheen. Tulet viettämään perheen kanssa paljon aikaa, joten ei kannata lähteä perheeseen, joka ei tunnu oikealta. Tietysti täytyy myös miettiä omia toiveitaan, että ne ovat inhimillisiä. Itse löysin molemmat perheet aupairworldin kautta. Toinen hyvä väylä perheen löytämiseen on Facebookin au pair -ryhmät. 

Kun olet sopinut meneväsi perheeseen au pairiksi, mieti haluaisitko tehdä työsopimuksen? Ongelmien eteen tullessa musta valkoisella on aina yksinkertaisenpaa. Pidä myös yhteyttä perheeseen ennen lähtöäsi ja tutustukaa paremmin.

Perhettä etsiessä perhe on numero 1 kriteeri. Lokaatio ja muut asiat tulevat myöhemmin. Et tule nauttimaan ajastasi, jos asut loistavalla sijainnilla ja sinulla on hyvät etuudet, mutta perheen kanssa ei synkkaa yhtään. Minkä ikäisten lasten kanssa sinulla on kokemusta?  Nautitko enemmän kouluikäisten poikien kanssa futiksen pelaamisesta vai taaperoiden kanssa kuurupiilon leikkimisestä? 

Asuinpaikkaa ei kuitenkaan täysin kannata sivuuttaa. Mieti, missä haluaisit asua ja missä tulet viihtymään. Jos vihaat kuumuutta, Australia ei ole ehkä sinua varten. Jos nautit luonnossa olemisesta, Sydneyn keskusta ei välttämättä ole ideaalinen. Googlettele paikkoja ja perheiden asuinpaikkoja. Millaiset julkiset kulkuyhteydet siellä on? Onko alue turvallinen? Jos perhe sanoo asuvansa Sydneyssä, se ei vielä tarkoita automaattisesti Oopperataloa ikkunan takana ja mereä ulkorappusilla. 

Jos kaikesta huolimatta perheen kanssa ei synkkaa, perhettä on mahdollista vaihtaa myöhemmin, mutta keskustele perheen kanssa mahdollisista ongelmista kasvotusten ensin, älä etsi perhettä salaa ja ilmoita lähteväsi ilman mitään syitä. Usein perheillä on n. 2 viikon "irtisanomisaika" suojaamaan au pairia löytämään uuden perheen ja perhettä löytämään uuden au pairin.

Palkka

Australiassa au pairin ohjepalkka on $200-250 30h töitä kohden. Olen kuullut kaikkea $150-400 välillä riippuen perheen varallisuustasosta, lasten iästä ja lukumäärästä, työtunneista, au pairin kokemuksesta ja muista eduista. Jotkut au pairit ovat myös tuntipalkalla. Asuminen ja ylläpito ruokineen ja netteineen kuuluu au pairiuden etuihin. Normioloissa myös perheen yhteiset ulkonasyömiset ym. kuuluu au pairin etuuksiin, eikä niistä tarvitse maksaa itse. Tilanteesta riippuen perhe saattaa maksaa puhelinliittymän, bussikortin, salikortin tai antaa autoa lainaksi vapaa-ajalle. Perheen lomamatkojen ja lomien palkanmaksu vaihtelee tapauskohtaisesti. Au pairien palkka on (ainakin vielä, tästä on keskustelua käynnissä) verotonta taskurahaa.

Kieli
Sä olet Suomesta, pärjäät varmasti! Ite olin aika paljon huolissani mun kielitaidosta ja olihan mun enkku aika kamalaa aluksi, mutta sain jo hakuvaiheessa kehuja peheiltä mun enkusta. Yhden au pairin hostvanhemmat kehottivat au pairiaan kaveeraamaan pohjoismaalaisten kanssa, koska meillä on niin hyvä enkku. Ja siis verrattuna moniin muun maalaisiin, suomalaisilla on hyvä kielitaito. Itsevarmuus usein puuttuu, mutta sen oppii nimenomaan täällä.

Passi

Passin on oltava voimassa vähintään kuusi kuukautta matkan jälkeen. Huolehdi tämä siis kuntoon. Australiassa ainoa paikka, jossa passin pääsee uusimaan, sijaitsee Canberrassa, joten passinhakureissulle tulee helposti hintaa.

Viisumi

Suomalaiset 18-30 vuotiaat voivat tulla Australiaan au pairiksi working holiday -viisumilla subclass 417, KLIK. Viisumilla on oikeutettu nimensä mukaisesti työskentelemään ja lomailemaan Australiassa vuoden verran. Toisen vuoden viisumin voi sitten hommata 3kk farmitöitä tekemällä. Viisumin haku onnistuu parhaiten netissä Australian Immigration sivuilla ja hakuun tarvittavat tiedot löytyy netistä. Jos et ole reissannut ihan hiljattain Aasiassa, sairastanut tuberkuloosia tai sinulla ei ole rikostaustaa, maahan pääsylle ei pitäisi olla ongelmia tai hidasteita. Mulla viisumi kilahti sähköpostiin 12h kuluessa. Viisumi kustantaa noin $400.

WH-visalla on oikeutettu työskentelemään samalla työnantajalla max. 6kk, mutta au pairit on ihan vastikään vapautettu tästä ja saavat työskennellä samassa perheessä vaikka koko vuoden. Näiden entisten rajoitusten takia n. 6kk pesti on yleisin täällä, mutta nyt on alkanut näkymään enemmän myös pidempiä pestejä. Myös opiskelijaviisumilla saa tehdä töitä, työaika on rajattu 40h/2vkoa. 

Lennot

Au pair maksaa lähes poikkeuksetta itse lennot. Täällä Ausseissa olen jonkun verran huomannut, että syrjäisemmillä paikoilla asuvat perheet maksavat lennot lähimmästä isosta kaupungista luokseen, mutta mikään pakko tämäkään ei ole.

Vakuutus

Mulle ehkä eniten päänvaivaa aiheuttanut kohta. Monet vakuutusyhtiöt Suomessa eivät anna pitkäaikaisia matkavakuutuksia, ellei sinulla ole kotivakuutukset ym. ko. yhtiössä. Perusmatkavakuutus on 3kk, joten todennäköisesti tarvitset pidennetyn matkavakuutuksen. Kysy apua vanhemmilta, soita omaan vakuutusyhtiöön ja mahdollisesti muutamaan muuhunkin. Ulkomaisista vakuutuksista paljon on kehuttu Worldsnomandsia ja au paireille fiksattua saksalaista Dr. Walteria. 

Vakuutusta ostaessa kannattaa pohtia matkan kestoa, sillä vakuutuksen pidentäminen voi koitua kalliiksi tai mahdottomaksi. Osassa vakuutuksissa voit ostaa vakuutuksen vaikka vuodeksi ja jos tuletkin kotiin 7kk jälkeen, saat 5kk rahat takaisin. Kannattaa myös pohtia, mitä aikoo Australiassa tehdä. Sukeltamista, snorklausta, surffausta, laskettelua, sky divingia...? Kaikki vakuutukset eivät korvaa kaikkea tai sitten voit ostaa extreme-lisän tietyille päiville. Matkavakuutus saattaa tuntua kalliilta ja turhalta, mutta ota se!! Siinä vaiheessa, kun vuoden matkatavarat katoavat, joudut ambulanssilla sairaalaan tai kolaroit perheen auton, mieltä ja kukkaroa lämmittää huomattavasti, kun koko summaa ei tarvitse pulittaa itse. Medicare-kortti ei korvaa yksityisen puolen terveydenhoitoa tai ambulanssia medihelistä puhumattakaan. 

Ajaminen ja ajokortti

Ausseissa ajamiseen tarvitsee kansainvälisen ajokortin, KLIK, tai virallisen käännöksen kortista, sillä suomalaisessa kortissa ei ole riittävästi tietoa englanniksi. Kansainvälisen ajokortin saa autoliitosta tuoreen passikuvan ja suomalaisen ajokortin kanssa (huolehdi, että kaikki autokoulun vaiheet on tehty!). Kortteja on kahta sorttia, joista toinen on voimassa vuoden (25€) ja toinen kolme vuotta (35€). Ausseissa kelpaavat molemmat. Asian voi hoitaa Helsingin Hämeentiellä sijaitsevaan toimistoon marssimalla, postin kautta tai vaikka täältä Ausseistakin käsin.

Ausseissa ajetaan vasemmalla puolella. Tää jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta tosi nopeasti sen oppi!! Mun mielestä kävely vasemman puoleisessa liikenteessä on paljon haastavampaa kuin autoilu, kun ihmiset kävelevät millä puolella sattuu ja aina meinaa jäädä auton alle. Yhtenä huomiona, että sakot ovat myös aika kovia. Lähes kaikissa tapauksissa yli $300.

Pakkaus

Aloita pakkaaminen ajoissa. Tai no itse taisin aloittaa paria päivää aiemmin, ja ihan hyvin se silti meni. Pakkaa kaikki tarpeellinen, sillä et halua käyttää liikaa rahaa kaikkien tavaroiden uudelleen ostoon. Australiassakin on kuitenkin kauppoja ja todennäköisesti kaikki Suomesta tuomasi vaatteet eivät miellytä enää Aussien helteessä, missä vastaantulijat kävelevät fläbäreissä ja värikkäässä hippimekossa. Ja fakta on, että Australiassa sataa ja varsinkin talviaikaan on kylmä. Villasukat, sateenpitävä takki ja fleece/neule/huppari ovat varsin käytännöllisiä ja tarpeellisia.

Tuliaiset
Perheelle on kiva tuoda jotain pientä tuliaisiksi. Fazerin suklaat toimivat takuuvarmasti. Lisäksi olen tuonut Tatun ja Patun Suomi-kirjan englanniksi ja Marimekolta astiapyyhkeitä, servettejä, penaaleja tms.

Brisbanen perheen host-äiti tunnisti Marimekon Unikkokuosin, muttei tiennyt sen olevan Suomesta. Yleisesti ottaen suomalainen design tai vaikkapa Muumit eivät ole täällä tunnettuja. Marimekolla on Sydneyssä ihan kunnon kauppa ja servettejä näkyy myynnissä siellä täällä, mutta en silti suosittelisi tuomaan vaikkapa Iittalan Teema-lautasia. Aussit eivät ymmärrä niiden arvoa, valkoinen lautanen, jee!

Posti
Posti Suomen ja Aussien välillä on kallista. Kannattaa siis pakata kaikki tarvitsemansa mukaan, mutta ei myöskään ylipakata. Postikortti täältä Suomeen on muistaakseni $2,75, alle 500g kirjekuoreen mahtuva paketti n. $20 ja alle 1,5kg paketti $80. Aikaa postilla kuluu n. 2-3viikkoa.

Tasaisin väliajoin ihmiset kyselevät, mikä olisi halvin tapa lähettää matkalaukku tai extratavarat Suomeen. Kaikki vaihtoehdot ovat kalliita tai sitten todella hitaita. Finnairin n.100€ extralaukku taitaa olla halvin vaihtoehto.

Maahantulo
Yksi paljon stressannut asia oli itselläni maahantuloviranomaiset. Sanon jo heti aluksi, että älä lue netin kauhutarinoita tai katso Australian rajalla -ohjelmaa. Immi on muuttunut vuosien saatossa ja tavallisella ihmisellä ei tosiaan ole hätää. Täältä, KLIK, löytää maahantulokortin, joka täytetään koneessa. Sen voi käydä vaikka kotona etukäteen jo läpi, mutta myös koneen henkilökunta auttoi kysymysten kanssa. Jos ei ole jostain kohdista varma, kannattaa mielummin laittaa raksi kyllä-kohtaan, niin säästyy ainakin mahdollisilta sakoilta. Jos tulet WH-viisumilla maahan, ruksi korttiin matkan tarkoitukseksi holiday.

Maahantulo on helppo keissi. Kävelet koneesta ulos passin ja maahantulokortin kanssa, suuntaat maahantuloviranomaisten luokse ja vastaat muutamiin kysymyksiin sekä odotat, että he tsekkaavat, että sulla on viisumi. Welcome to Australia!! Mä olin raksinut kolmeen kohtaan kyllä, joista kahta kysyttiin. Tyyliin, mitä lääkkeitä mulla on ja mitä puisia esineitä kannan mukanani? Kerrottuani, että särkylääkkeitä omiin tarpeisiin ja puiset neulepuikot, sain check -merkkejä maahantulokorttiin ja pääsin eteenpäin. Eivät halunneet nähdä mitään, mutta kannattaa varuilta laittaa mahdollisesti immiä kiinnostavat asiat päälimmäisiksi laukkuun, ettei tarvitse koko laukkua purkaa ja etsiä sitä pientä puista voiveistä. WH-viisumilla maahan tullessa rajalla pitäsi näyttää, että tilillä on 5000 dollaria. Tätä en ole kuullut keneltäkään suomalaiselta kysyttävän, mutta mulla oli varuiksi mukana printattu tiliote. Rajalla enemmänkin suullisesti kyselevät asioita kuin tutkailevat kaiken maailman dokumentteja.

Maahantulokortti saattaa olla rasittava ja tuntua turhalta raksia omaavansa lenkkarit, joissa saattaa olla jämiä maaperästä, mutta kaikella tällä koitetaan vain suojella Australian uniikkia luontoa, sillä täytyy muistaa, että Australia on eristyksissä ja luonto on kehittynyt aivan omanlaisekseen. Esim. puiset esineet kiinnostavat lähinnä niissä mahdollisesti olevien ötököiden takia.

Nykyään Ausseihin saa tuoda ruokaa. Siemenet yms. on yleensä kiellettyjä, mutta yleisenä sääntönä useimmat kaupan valmispakkauksissa olevat tuotteet on ok ja onpa tänne tullut postissa irttareitakin. Fazerin siniset ovat siis täysin fine! 

Vinkkinä, että kaikkea ei tartte rahdata Suomesta asti koko vuoden tarpeiksi, sillä Ausseissa myydään ainakin isoissa kaupungeissa erilaisissa Nordic Deleissä glögiä, korvapuusteja ja Fazeria sekä Colesista saa Pumpernickel-nimellä Realin tyyppistä ruisleipää. Colesin international osastolta löytää lisäksi Hollantilaista salmiakkia ja ruisnäkkäreitä saa kaikista ruokakaupoista. IGAt myyvät lisäksi Annas-pipareita ja Ikea on varsinainen aarreaitta.

Puhelin

Ausseissa prepaidit ovat au pairien ja muiden wh-viisumilla tulleiden keskuudessa yleisiä. Ostat sim-kortin ($2) ja sitten lataat joka kuukausi haluamasi määrän creditiä. Kun lopetat maksamisen, liittymäsi 'loppuu'. Mulla on Telstran prepaid $30/kk, johon kuuluu 1,5gb nettiä ja rajattomat Aussien sisäset puhelut ja viestit. Muita hyviä ovat mm. Optus ja Vodafone. Unlimited data on täällä puhelinliittymissä tuntematon käsite.

Pankkikortti

Pankkitilin avaamiseen kannattaa kysyä neuvoja perheeltä samoin kun kaikkeen muuhunkin mieltä askarruttavaan. Käytännössä homma toimii kävelemällä pankkikonttoriin passin, viisumin ja suomalaisen pankkikortin kanssa (mulla oli noi kaikki varuilta, mutta loppujen lopuksi taisivat vain haluta nähdä passini) ja ilmoitat haluavasi avata tilin. Kannattaa ehottomasti ottaa kortti, jolla nettimaksut onnistuvat. Helpottaa huomattavasti matkustelua. Suuria pankkeja Ausseiss ovat mm. Westpac, Commonwealth ja Nap.

Medicare-kortti

Suomalaiset ovat Suomen ja Australian terveydenhoitosopimusken myötä oikeutettuja Medicare-korttiin Australiassa. Kortti vastaa Kela-korttia, ja sillä saa julkisen puolen lääkäripalveluita ilmaiseksi ja yksityisen puolen hinnoista osan pois. Tilanteesta riippuen palvelut saa ilmaiseksi paikan päällä tai sitten sinun täytyy marssia kuitin kanssa Medicare-toimistoon rahojen takaisin saamiseksi. Kortti ei maksa mitään, ja sen voi hakea Medicare-toimistosta passin, viisumin ja medicare-korttihakemuksen, KLIK, kanssa. Medicare numberin saa saman tien, varsinainen kortti kilahtaa postissa parin viikon kuluessa.

Bussikortti

Australiassa eri osavaltioilla on eri bussikortit. Esim. NSW:llä on Opal-cardit. Kortti ei maksa mitään ja sille saa ladata haluamansa summan rahaa. Bussissa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa tappaillaan korttia aina on ja off ja maksu määräytyy matkan pituuden ja kulkuneuvon mukaan.

Facebook
Ulkomailla käytetään Facebookia huomattavasti enemmän kuin Suomessa, jossa Facebook täyttyy lähinnä videoista ja erilaisista meemeistä. Mulle Australian suomalaiset -facebookryhmä on koitunut pelastukseksi noin miljoona kertaa, kun joku asia on askarruttanut. Suomalaisuus yhdistää ulkomailla. Facebookista löytyy ryhmät suomalaisille eri maissa ja eri kaupungeissa (Australian Suomalaiset, Suomlaiset Sydneyssä, Brisbanen Suomalaiset...). Aivan mahtava keksintö on myös au pairien fb-ryhmät (Aupairs in Australia & New Zealand, Aupair Australia, Sydney Au pairs, Au pair life in Sydney...) sekä WH-viisumilaisten backpacker-ryhmät (Backpackers in New Zealand, Backpackers in Australia). Ryhmistä saa neuvoja, vertaistukea, vinkkejä ja kavereita sekä voit löytää uuden perheen. Kun saavut Ausseihin, kirjoita alueesi ryhmiin jotain tämänsuuntaista: "Hi, I'm Hanna from Finland. Are there any other au pairs living in x area who'd like to meet up, have a coffee, go to the beach etc? Cheers!" Tai jos olet reissu- tai kahviseuraa vailla myöhemminkin, voit vain kirjoittaa ja kysellä, olisiko joku halukas lähtemään paikkaan x päivänä y, ja varmasti joku halukas ilmaantuu!

Vapaa-aika

Työajan vastapainoksi kannattaa kehittää mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Tapaa muita au paireja, käy kahvilla ja dinnereillä, ole turisti ja näe ja koe mahdollisimman paljon. Ole avoin ja tutustu uusiin ihmisiin ennakkoluulottomasti. Kannattaa myös miettiä, voisitko jatkaa Suomessa olevia harrastuksiasi Australiassa. Paikallisiin urheilujoukkueisiin liittyminen on loistava keino tutustua paikallisiin nuoriin, sillä heihin on välillä hurjan vaikea muuten tutustua. Mä jatkoin muodostelmaluistelua Australiassa ja olen kyllä nauttinut jokaisesta hetkestä ja dollarista. Myös saleja ja joogapaikkoja löytyy vähän joka kadunkulmasta ja hinnat vaihtelevat $20-$60/2 viikkoa. 

Jos johonkin jäi vastaamatta tai et ymmärtänyt jotain mun hyppivästä selityksestä, vastaan mieluusti lisäkysymyksiin!

Tsemppiä, olet tekemässä yhtä elämäsi parhaista päätöksistä!!

Hanna 

Weekend trip to Canberra

Viime viikonlopun vietin Raphaelan kanssa Australian pääkaupungissa, Canberrassa, joka on vajaa 400 000 asukkaan kaupunki n. 270km päässä Sydneystä lounaaseen. Monelle on tullut yllätyksenä se, ettei Aussien suurin kaupunki Sydney ole pääkaupunki, vaikka täällä sijaitseekin useat maamerkit ja asukkaitakin on yli 10 kertaa enemmän. Canberrasta tehtiin kuitenkin pääkaupunki, sillä Sydney ja Melbourne, Australian suurimmat kaupungit, eivät päässeet reilu sata vuotta sitten yhteisymmärrykseen siitä, kumpi kaupungeista nimitettäisiin pääkaupungiksi.

Canberraan pääsee Sydneystä reilussa kolmessa tunnissa helposti bussilla, ja näitä matkoja tarjoaa useampikin yhtiö. Viikonloppureissu riitti meille hyvin ja kerettiin nähdä kaikki listalla olleet nähtävyydet. Jälkeen päin tosin tajusin, että oltaisiin voitu käydä katsomassa suurlähetystöjä, kun Suomellakin on siellä hieno lasinen lähetystö, mutta kaikkea ei voi keretä ja muistaa. Canberrassa suuri osa asukkaista työskentelee valtiolle ja kaupungissa sijaitsevatkin kaikki hallintorakennukset.

Olin kuullut paljon negatiivista palautetta Canberrasta, siitä miten se on tylsä, tyhjä, pieni ja persoonaton. En allekirjoita kaikkia väitteitä, vaikka kaupunki ei noussutkaan mun uudeksi lemppariksi. Canberra onkin varmaan yksi Australian eniten mielipiteitä jakava kaupunki.

Kyllä, ensi vaikutelma kaupungista oli juurikin tyhjä. Suuria hyväkuntoisia teitä, joita pitkin ajaa muutama auto, pitkät välimatkat ja ei muita kävelijöitä. Eniten meitä hämmästytti se, että kun kävelimme asuinalueiden läpi, ei missään näkynyt pihalla leikkiviä lapsia tai ikkunoiden takana häärääviä ihmisiä. Pieneksi puolustukseksi voi sanoa todella kauniin ja kuuman viikonlopun koululomien aikana, mutta silti. Käydessämme syömässä tai ostoskeskuksessa, tyhjyyden unohti kuitenkin nopeasti, sillä kahvilassakin saimme odotella pöytää. Kyllä siellä siis on ihmisiä, ei vain siellä tyhjien teiden varrella.

Suurin ongelma Canberrassa mun mielestä olikin se, että etäisyydet ovat niin pitkät ja matkojen varrella ei ole mitään kiinnostavaa. Canberrassa on kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja, mutta kaikkialta on pitkä matka kaikkialle. Jos kaupunkia tiivistäisi ja ottaisi valtavat valtatiet ja puistot välistä pois, kaupungista tulisi kompakti ja turistiystävällinen.

Valitus kuitenkin sikseen ja keskitytään niihin kivoihinkin asioihin. Meidän YHA-hostelli oli supersiisti, ja siellä oli viihtyisä roof top terrace, kokkailtiin hostellilla edullisesti, mutta käytiin myös milkshakeilla (niiiiin hyvät ja samalla varsinainen kaloripommi, Patissiez oli ihan superhyvä kahvila, ja pahimmillaan pöytää saa kuulemma odottaa jopa neljä tuntia, joten meidän 10min odottelu oli oikein inhimillinen) ja lounaalla (persikkaa burgerissa, mutta ihan huippuhyvää tämäkin!!!!) ja nämä paikat olivat aivan ihania, National Museumissa oli tosi mielenkiintonen näyttely alkuperäisasukkaista, War Memorial oli vaikuttava, kaupungin jakava järvi kaunis ja seura huippua! Käytiin myös National Libraryssa, National Galleyssa ja National Portrait Galleryssa, jotka olivat ihan hyviä, tosin potrettigalleria olisi ollut mielenkiintoisempi, jos olisi tuntenut australialaisia paremmin. Ikuisena kahviloiden ja ulkonasyömisen rakastajana silmiin osui tuolla useampikin hyvä kahvila ja ravintola, joihin olisin mielelläni mennyt jos meillä olisi ollut isompi lompakko ja enemmän aikaa.

Kyllä mä todella olen iloinen, että lähdin käymään Canberrassa. Ihan jo pelkästään siksi, että olen nähnyt taas uutta puolta Australiasta suurten turistikohteiden ja rantaelämän lisäksi. Kuten Raphaelan kanssa todettiin, reissun voi tiivistää näin: "I don't need to go there again but it was still so good to see it!"

Aika menee aivan valtavaa vauhtia, ja tuntuu, etten varsinkaan nyt koululomien aikana ehdi koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Täällä menee kuitenkin hyvin, mitä nyt pientä stressin poikasta tulevasta. Ihan uskomatonta, että mun au pair -aika alkaa olla loppusuoralla, saan kaksi ihanaa vierasta tänne kohta ja sitten onkin jo aika uusille seikkailuille.

Tällä viikolla mulla on ohjelmassa töiden lisäksi, tulevan suunnittelua ja Hunter Valleyssa viinitilakierros. Muuten aion (yritän) nauttia 30-40 asteen helteistä, treffailla muutamaa kaveria ja nukkua univelkoja. Nyt painun kiireellä nukkumaan, kuullaan taas!

Hanna

Hello December!

Viime kerrasta on ehtinyt kulua aikaa, mutta en ole tainnut konettakaan avata kuin ehkä kerran? En vissiin voi luonteelleni mitään, vaan täällä olen superkiireinen arkeni kanssa kaikkine luisteluineen ja muine menoineen ihan niin kuin Suomessakin. Tässä sekalainen pläjäys mun elämää viimesiltä parilta kuukaudelta.

Joulu on saapunut Sydneyyn. Isoja joulukuusia on joka nurkalla ja puut ja kaupat on koristeltu erilaisilla koristeilla. Myös muutamat talot tässä naapurustossa ovat panneet parastaan ja ovat kuin suoraan jenkkileffoista. Joulukuu on tullut taas ihan puskista eikä asiaa varmasti auta kolmenkymmenen asteen helteet, bikinit ja hiekkarannat. Jouluvalot näyttävät musta vain jotenkin korneilta tässä ympäristössä ja joulufiiliksestä ei ole tietoakaan. Ehkä se tulee lähempänä joulua, toivotaan! Itsenäisyyspäivänä vietetään Sinin ja Ellin kanssa Suomi-iltaa Joulutarinan ja suomiherkkujen kanssa, ehkä se auttaa pääsemään fiilikseen, mutta ainakin superkiva ilta on tiedossa! Täällä olisi myös 1,5 viikon päästä Kauneimmat joululaulut, johon hirveästi haluaisin mennä, mutta Blue Mountains -retki näyttää uhkaavasti osuvan päälle. Onneksi on Spotify, Samuli Edelman, Antti Tuisku ja Suvi Teräsniska.

Yksi viikonloppu tehtiin Sinin ja Ellin kanssa huippuretki Ikeaan lähinnä ruoka mielessä. Syötiin lihapullia ja korvapuusteja, ostettiin kasa irtokarkkeja(!!!!!!!!) ja spottailtiin runsaasti tuttuja juttuja. Tosin totesin juuri, että mun molemmilla aussiperheillä on ollut melkeinpä enemmän tavaraa Ikeasta kuin meillä kotona Suomessa. Lisäksi mun nykyinen perhe rakastaa Ikean lihapullia, joita meillä löytyy pakkasesta ja puolukkahilloakin oli jääkaapissa mun tänne saapuessa. Samana iltana mun hostäiti oli vielä leiponut korvapuusteja, nam! Olin kirjottanut reseptiin, että lisää kaulitun taikinan päälle voita, sokeria ja kanelia, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Tarkoitin, että sokeria ja kanelia ei voi olla liikaa, mutta mun kirjotustaidoissa on vissiin vielä vähän hiottavaa, sillä hostäiti oli ymmärtänyt, että se koskee myös voita, joten noi korvapuustit muistuttivat maultaan melkosuperpaljon Tapiolan Kaisan Cafen korvapuusteja! (Sinne on muuten päästävä ekojen paikkojen joukossa, kun tuun takaisin!!)

Noita haikylttejä on näkynyt viime aikoina oikeestaan joka viikko Manlyn rannoilla. Sain myös ensimmäisen kosketuksen Australian tappaviin eläimiin, kun meduusa poltti mun jalkaa. Meduusa osoittautui blue bottle jelly fishiksi, joka ei ole tappava, mutta sattuu ja polttelee ihan kunnolla. Vähän olin hädässä, kun en tosiaan tiennyt yhtään mitkä meduusat ovat harmittomia ja mitkä eivät.

Myös meidän talo on muuttunut eläintarhaksi. Meillä ei ole näkynyt oikeastaan yhtäkään hämähäkkiä tms, mutta maanantaina törmäsin kolmeen isoon hämähäkkiin, yhteen jättikoppikseen ja useempaan toukkaan täällä meillä. Lisäksi joka kerta lenkillä tai vaikka autollekin kävellessä, kun pusikossa rasahtaa, sydän jättää yhen lyönnin välistä. Se voi olla ihan vaan lintu tai opossumi, mutta yhtälailla käärme tai lisko hah.

Lisäksi kuvissa Nelen birthday BBQ at the beach, ihana lounas Ellin kanssa Collaroyssa ja lämpimästä kesäillasta nauttimista Manlyssa. Toi bbq oli ihan tosi hauska ja niin 'Aussikokemus'. Oli ihana grillailla aurinkoisena kesäiltana rannalla hyvää ruokaa, kun vieressä soi musiikki ja ilta hämärtyi vähitellen.

Yksi perjantai sain koko päivän vapaaksi niin suuntasin Bondille nauttimaan parhaimmillaan 43 asteen helteestä. Rannalla viileän merituulen puhaltaessa lämpötila oli ihan jees, kun mereen pääsi vilvottelemaan, mutta auta armias, kun oli aika matkustaa bussilla takaisin... Pari viikkoa sitten mulla oli saksalaisen Lean kanssa eka surffitunti. Oli ihan tosi hauskaa ja huomenna oon menossa uudestaan! Pääsin jopa seisomaan laudan päälle jei, sillä olin ajatellut, että eka tunti menisi vain laineilla loikoillessa. Opettaja auttoi oikean ajoituksen kanssa, muuten tosta ei kyllä olisi tullut mitään! Yllättävän rankkaa oli, kun piti aina meloa itsensä takaisin ulapalle. Keskellä aaltoja istuskellessa auringon paistaessa tuli niin Australiaa ja elämää rakastava olo!! Lisäksi vielä turisteilua Dover Heightsissä.

Superkaunis Centennial Parklands. / Rauhallinen teehetki kirjakaupassa. Oli ihanaa juoda kookosteetä, koska kiitos mun hostperheen kahvikoneen, mä juon ihan liikaa kahvia ja oon tainnut jäädä riippuvaiseksi aamukahvista... / Mun vakkariaamupala tai lounas, jos oon yksin kotona. / Chinese garden of Friendship, joka oli musta tosi kaunis, mutta pääsymaksu oli ehkä vähän liikaa.

Yhden illan superhyvä dinner tyttöjen kanssa Dee Whyssa! / Kunnostauduin ja kävin Raphaelan kanssa kattomassa IMaxissa (the world's biggest screen) uusimman James Bondin, Spectren, joka oli samalla mun elämäni ensimmäinen James Bond. Tykkäsin siitä kyllä tosi paljon, joten varmasti katson Bondeja jatkossakin. / Aussitkin osallistuivat Ranskan muistamiseen oopperatalon valaistuksineen ja Ranskan lippuineen. Manlyssakin oli Ranskan lippu salossa ja kunnantalo oli saanut Ranska-aiheiset koristeet. / Dress huntingia National banquetia ja kaverin 21v synttäreitä varten.



Viime viikonloppuna meillä oli nationalit, joka oli kyllä yksi mun Aussivuoden parhaista viikonlopuista! Nautin aivan joka hetkestä jäällä, meillä on superkivat ohjelmat, joukkue on huippu ja oli vaan niin ihanaa päästä kisajäille ja tosissaan kisaamaan voitosta. Valitettavasti meiän tavotteet ei toteutuneet, osittain kiitos mielenkiintosen tuomaroinnin..., vaan sijoitus oli toinen. Voidaan olla tostakin ylpeitä ja kehitys kauden aikana on ollut huikeeta! Kisaosuuden jälkeen meillä oli vielä banquet, jossa teemana oli candyland. Muiden joukkueiden juhliessa enemmän ja vähemmän värikkäissä mekoissa meillä oli musta niin hauskat asut. Ausseissa on Lifesavers-karkkeja, jotka on värikkäitä renkaita putkilossa. Muutama meiän joukkueesta oli hommannut kaikille jättiuimarenkaat ja viiletettiin sitten ne päällä dinnerillä ja tanssilattialla, oli niin hauskaa!' Oon niin superkiitollinen, että pääsin vielä jäälle kisaamaan ja treenaamaan, ja mulla on nyt niin tyhjä olo, kun kausi on ensi sunnuntain pikkujouluja vaille ohi. Nyt kuitenkin täytyy alkaa suunnitella kovalla tohinalla day trippejä ja viikonloppureissuja.

Loppuviikosta on tiedossa surffausta, Luna Parkissa vierailua, lounastelua, rantaelämää, joukkuekaverin 21v synttärit, jengin pikkujoulut ja Suomi-ilta Ellin ja Sinin kanssa. Töiden lisäksi siis. Ihan kivalta kuulostaa! Ja ensi viikolla itärannikkoa alas reissaava Essi saapuukin Sydneyyn, joten pääsen turistioppailemaan ja näkemään itsekin muutamia uusia juttuja. Ja ihan kohta onkin jo joulu!!

Nyt kiirehdin iltakahvittelulle Manlyyn, kuullaan taas toivottavasti pian!

Hanna

It's not just beaches, travelling and coffee moments

Syy mun Australiassa oloonhan on tosiaan au pairius, ja koska muutamatkin on kyselleet (varsinkin mun Brisbanen aikoina), että työskentelenkö mä ollenkaan täällä, kun instagram täyttyy vain lomakuvista, päätin vähän avata mun oikeaa arkea. Hostvanhempien pyynnöstä tytöt ei näy mun sosiaalisessa mediassa, joten tämänkin takia mun elämästä voi saada vähän valheellisen kuvan ig-kuvien ja snappien perusteella. Tosin jos mun kanssa skypettää niin todennäköisesti saa tyttöjen balettiesityksiä tai loputtoman tarinoiden tulvan kaupan päälle. Puolet niistä snapchatin mystorien rantakerroista on 'työaikana' otettu ja astianpesukoneen tyhjennyksestä tai tyttöjen aamupalasta nyt ei saa niin upeita kuvia, että niitä instagramiin päivittelisin. Selvennyksenä nyt kumminkin, että suurin osa mun ajasta täällä on jotain muuta kuin reissausta, kahvittelua ja rannalla makoilua. Kuvat ovat nopeita räpsyjä arjen keskellä ilman filtereitä ja asetteluja - tältä mun elämä oikeasti näyttää.

Täällä Sydneyssä mun hostperheessä on kaksi tyttöä, 4v Z ja 9v N. N on koulussa joka päivä 8.50-3.15, joka on mun mielestä aika pitkä aika noin pienille. Saman ajan on mun käsittääkseni 5-6-vuotiaatkin! Koulu täällä aloitetaan n. 5 vuoden iässä. Eka vuosi on kindy, vastaa vähän meidän eskaria. Yhteensä kouluvuosia kertyy 12, jonka jälkeen valmistutaan high schoolista.

Aamuisin mulla on herätys seiskan kieppeillä. Varmistan, että lapset ovat heränneet, tehdään yhdessä aamupalaa, autan Z:tä pukeutumaan ja harjaamaan hiukset ja hampaat, pakkaan lunch boxit ja hoputan N:ää koulupuvun ja hiusten kanssa. Itse saan onneksi valmistautua päivään samaan aikaan lasten kanssa, joten mun ei tarvitse esim. herätä kuudelta aamulla syömään omaa aamupalaa.

Z on preschoolissa torstaina ja perjantaina, joten aamutoimien jälkeen ajan joko molemmat tytöt kouluun ja nautin vapaasta tai ajan vain N:n kouluun ja vietetään päivä Z:n kanssa.

Torstaisin ja perjantaisin olen tosiaan vapaa koulupäivän ajan, mutta maanantaista keskiviikkoon päivät koostuvat aktiviteeteista Z:n kanssa. Tiistaina meillä on kirjastossa storytime & craft session ja keskiviikkoisin Bunningsissa craft session. Bunnings on Bauhausin tai Hong Kongin tapainen kauppa, mistä saa siis aivan kaikkea ja vielä enemmän. Näitä aktiviteetteja lukuunottamatta suunnittelen (Z:n kanssa) meidän tekemiset. Z on varsinainen rantatyttö, joka rakastaa hiekassa leikkimistä ja aalloissa hyppimistä (tiistaisen biitsipäivänkin jälkeen hän sanoi 'thanks for the fab day at the beach, Hanna! I'll put my swimmers on tomorrow morning when I wake up so we can go to the beach again!!!), joten säiden salliessa vietetään paljon aikaa rannalla. Aina, kun kysyn hänen toiveitaan, vastauksena on ranta! Pakkaan jättikassin täyteen pyyhkeitä, uikkareita, aurinkorasvaa, eväitä, hiekkaleluja ym. ja hypätään ilmaiseen rantabussiin. Rantojen lisäksi käydään leikkipuistoissa, potkulautaillaan, leivotaan, katotaan lastenohjelmia (Peppa Pig, Peter Rabbit & Octonauts) ja leffoja, piirretään ja askarrellaan, leikitään tai käydään kaupoilla.

Z on todella sosiaalinen tapaus, joten lähes poikkeuksetta hän löytää puistoista ja rannoilta leikkikaverin. Maanantaina nähtiin Sinin ja hänen 3v tytön kanssa Manlyssa ja päivä meni tosi kivasti, kun tytöt leikkivät tosi hyvin yksiin ja meillä oli Sinin kanssa seuraa toisistamme. Täytyisi näiti playdateja järjestää useammin, mutta suurimmalla osalla tuntemistani au paireista täällä lähellä on vääränikäiset lapset tai sitten lapset ovat poikia. (4v mielestä tytöt on paljon kivempia, koska poikien leikit ovat liian rajut.) Sovittiin kuitenkin tänäänkin, että treffataan ensi viikolla saksalaisen Lean ja hänen 3v pojan kanssa.

Iltapäivällä haen N:n tai molemmat tytöt koulusta ja vietetään iltapäivää kotona tai esim. puistossa ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin, jolloin olen taas 'vapaalla'. Muutamana iltapäivävä tytöillä on myös uintia tai kuvista tms.

Mulla ei töihin juurikaan kuulu kotitöitä. Tyhjennän tiskikoneen aamuisin ja laitan yöllä pyörineet pyykit narulle ja iltapäivällä tuon ne sisälle. Lisäksi varmistan ja autan, että tytöt vievät omat pestyt vaatteet kaappeihinsa ja pitävät huoneet siisteinä. Pakkaan hostäidin valmistamat lounaat lunch boxeihin ja iltapäivällä tyhjennän ruoanjämät ja laitan lumch boxit tiskiin. Lisäksi totta kai yleisten tilojen siistiminen oman käytön jälkeen esim. tiskaus lounaan jälkeen ja pyydettäessä tai omasta halusta esim. imuroimista välillä.

Au pairien päätehtävä on lasten viihdytys ja hoito, joiden lisäksi voi olla lapsiin liittyviä kotitöitä (lasten pyykit tms) tai muita kevyitä kotitöitä. Tämä ei kuitenkaan kaikkien au pairien kohdalla toteudu... Täälläkin olen saanut kuulla liian monta tarinaa, jossa au pairit ovat käytännössä siivoajia ja täyspäiväisiä lastenhoitajia au pairin palkalla. Eräskin tyttö täällä tekee kotona aivan kaiken vessojen pesusta ja kokkauksesta silittämiseen ja moppaamiseen lukuunottamatta vanhempien makkarin ja kylppärin siivousta. Perusteluina tälle vanhemmat ovat kertoneet sen, että lapset ovat koulussa päivisin. Toinen tyttö puolestaan huolehtii 10kk lapsesta 5pv/v 9h/pv ja sen lisäksi imuroi 3krt viikossa koko talon, hoitaa kaikki pyykit, moppaa kerran viikossa ja kokkaa päivällisen. Mun mielestä hyvänä ohjenuorana hostperheille au pairien kohtelusta ja roolista toimisi ajatus, että tykkäisivätkö vanhemmat, jos heidän lapsensa olisi au pairina vieraassa ympäristössä ja lasta kohdeltaisiin samalla lailla kuin he itse kohtelevat au pairiaan. Tiedostan toki, että au paireissakin on vikaa. Tullaan tänne unelmoiden lomasta ja ilmaisesta ylläpidosta, maristaan liian pienestä palkasta tai perheen säännöistä tai ollaan täysin kokemattomia kotitöiden kanssa, jolloin oman huoneenkin siistinä pitäminen on ylivoimaista. Tämän pitäisi olla perheillle annetun korvaamattoman avun lisäksi eräänlainen cultural exchange & experience.

Olen siis todella onnellinen ja kiitollinen omassa perheessäni, jossa au pairin rooli ymmärretään ja minua pidetään oikeasti perheen jäsenenä. Perhe on suhtautunut todella hyvin esim. mun luisteluun täällä, ja saan sitä varten lähteä välillä aikaisemmin 'töistä' ja käyttää autoa. Hostäiti ostaa mulle ruisleipää kaupasta, koska tietää, että tykkään siitä ja iltaisin mulle tarjotaan viinilasia tai teekupposta. Mulle tarjotaan kyytiä ja saan aina soittaa jos mulla on mitään ongelmia. Yhtälailla mä voin käydä kaupassa hakemassa maitoa sen loppuessa, auttaa päivällisen kanssa ja siivoamisessa tai leikkiä lasten kanssa ollessani vapaalla.

Voisin joskus kirjotella au pairiudesta ja kokemuksistani ja muilta kuulemistani tarinoista enemmän. Monelta osin tämä on vastannut odotuksia, mutta monta asiaa on myös yllättänyt sekä hyvässä että pahassa. Jatkuva lasten kanssa valppaana oleminen ja aikaiset aamut voivat väsyttää samoin kuin kiukkukohtaukset ärsyttää tai jotkin perheen toimimistavat hämmästyttää, mutta toisaalta missä toisessa työssä saa olla jatkuva halausten ja pusujen kohde, käyttää työvaatteinaan bikinejä ja leipoa muffinsseja.

Tämän oli tarkoitus olla postaus mun arjesta, mutta vähän lipsuttiin taas. Voisin joku kerta tehdä vielä postauksen mun tavallisesta viikosta täällä.

xx Hanna

Ps. Kivaa loppuviikkoa!! Välillä mä täällä mietin, olenko Suomen vai Australian marraskuussa säiden ollessa varsin sateidet ja synkät...

Five months down

Kuvat ovat University of Sydneystä. Saanko jooko mennä tonne opiskelemaan???

Viime päivinä mulla on enkku ja suomi olleet ihan sekaisin. Olen vastaillut suomi-ihmisille whatsappissa huomaamattani enkuksi, mutta ehkä vielä enemmän hämmennystä ovat aiheuttaneet mun suomenkieliset facebook-viestit täkäläisille luistelujoukkuelaisille ja perheen tytötkin ovat naureskelleet ihmeissään, kun olen suomeksi kehottanut pakkaamaan koululaukun tai syömään aamupalaa. Itse en ole näitä aina edes huomannut. Olen koittanut miettiä, ajattelenko tai näenkö unia enkuksi vai suomeksi, mutta mä en ihan oikeasti tiedä!!

Hanna

ps. Aussit on kanssa ihan toivottomia julkisen liikenteen kanssa sateen iskiessä... Eilenkin kaikki aamun bussit olivat myöhässä 15-40 minuuttia sateen takia.

pps. Alotin eilen Antti Tuiskun, Samuli Edelmannin ja Suvi Teräsniskan joululaulujen kuuntelun. Vietin tänään ihan oikeasti ekan päivän Sydney-ajalta kokonaan kotona rentoillen koulumatkoja ja nopeaa posti- & kenkienostoreissua lukuunottamatta. Oli aivan ihanaa neuloa joululahjoja, kuunnella joululauluja, kokkailla banaanilettuja ja kattoa yksi leffa. Tuntui niin ihanan tavalliselta ja kotoisalta. Viikonloppuna on toivottavasti tiedossa Ikea-reissu Suomi-tyttöjen kanssa, jos saisi vähä lisää tuttuja ruokia ja ainakin tuttua fiilistä, kun näkee kaikki tutut huonekalut yms. Kyllä mä siis täällä viihdyn oikein mainiosti, mutta "kuukausipäivien" aikoihin aina tulee ajateltua Suomea enemmän...

NSW State Champions: Fire On Ice

Enpä olisi ihan heti uskonut, että löytäisin itteni tekemässä liimanutturaa klo 4.45 lauantaiaamuna Aussien 37 asteen lämmössä. Never say never ja mitä näitä nyt on. Otin luistimet Ausseihin mukaan, sillä olin kyllä suunnitellut käyväni luistelemassa silloin tällöin, mutten mitenkään supervakavasti. Viime lauantaina kuitenkin vetäsin luistimet jalkaan ja kisapuvut päälle enemmän tai vähemmän valmiina luistelemaan New South Walesin State Championshipseissä. Toinen ohjema oli vähän hakusessa vielä, mutta joka tapauksessa meillä meni hyvin ja mulla oli niin kivaa jäällä. Nyt voin sanoa olevani New South Walesin mestari Fire On Ice -joukkueen kanssa haha. Noin viiden viikon päästä meillä on Nationalsit, josta on tulossa tiukka kisa meidän, Brisbanen ja Western Australian kesken. Nationalsien voittaja pääsee edustamaan Australiaa MM-kisoihin!

Mä tykkään luistelusta täällä tosi paljon, meillä on huippukiva joukkue, joka on toivottanut mut tervetulleeksi avosylin ja muutenkin ihana päästä takasin jäälle ja kisaamaan. Meillä on treenit pääsääntösesti 2x viikossa, mutta nyt on ollut aika paljon extraa. Tälläkin viikolla meillä on neljät treenit. Treeniajat ei tosin ole suurta herkkua, maanantaina tosi myöhään illalla, lauantai-iltapäivänä ja sunnuntaiaamuisin 5.30... Plus asun toisella puolella kaupunkia, joten ruuhka-aikaan matkat kyllä kestää. Eilen Harbour Bridgellä oli bussionnettomuus, jonka takia mun 28km matkaan meni n. tunnin sijaan 2h 15min. Onneksi matkalla oli kateltavaa, kun ensin oli ukkonen ja salamointia, sitten sade, sen jälkeen sateenkaari ja lopulta auringonlasku.

Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset luistelusta, sillä vaikka nautinkin siitä ihan hirveesti ja täällä mulla on siihen mahollisuus vähemmän treenimääräm takia, jään kuitenkin paljoista au pair-jutuista paitsi. Viikonloppureissut on mahottomuus ja lauantaisinkaan ei liikaa ehdi mitään tekemään. Toisaalta kuitenkin tosiaan pääsen luistelemaan ja tutustun paikallisiin. Tulevanakin viikonloppuna meillä on treenien lisäksi illanistujaiset, brunssi ja mahdollisesti eläintarhareissu sekä mulla pitkien matkojen takia yökyläily. Luotan kuitenkin siihen, että ehdin tekemään kaikkea Nationalsien ja joukkueen joulujuttujen jälkeen.

Luistelun seurauksena mun elämä muistuttaa paljon mun elämää Suomessa. Kiire töiden, treenien ja sosiaalisen elämän kanssa ja liian vähän unta. Jossain välissä pitäisi ehtiä hengailemaan itsensäkin kanssa ja rentoutua. Lähdin Ausseihin hakemaan rentoa, stressitöntä elämäntyyliä, mutta näköjään se ei oo mun juttu.

Tän itehankitun kiireen keskellä viime sunnuntai kisojen jälkeen oli ihanan rentouttava! Treffattiin suomityttöjen Ellin ja Sinin kanssa puolilta päivin, käytiin lounaalla ja jälkkärillä Newtownissa (jos kaipaat ravintoloita ja varsinkin Aasialaista ruokaa, mene tonne!!!), käveleskeltiin ympäriinsä ja käytiin Night Noodle Marketeilla. Oli ihanaa nähdä uusia paikkoja, hengailla ja puhua suomea. Kaikkea tota rauhallisella aikataululla ja ilman tarkkoja suunnitelmia. Viime kerrasta, kun olin puhunut livenä suomea, oli kolmisen viikkoa. Tosin kirjaston storytimessa törmäsin ihan sattumalta suomalaiseen äitiin ja tyttöön. Tehtiin askarteluja ja kuuntelin siinä muiden keskusteluja, kunnes yhtäkkiä tajusin, että vieressä olevat eivät puhuneetkaan enkkua vaan suomea! Pakkohan siinä oli sitten itsensä paljastaa suomalaiseksi ja vaihtaa kuulumisia. Samassa storytimessa käy myös yksi saksalainen au pair, ja hän totesi, että suomen kuuleminen on mulle varmasti aika spesiaalia ja tuntuu kotoisalta. Saksalaisia kun täällä riittää pilvin pimein, niin hän melkein harmitteli, että saksan kielessä ei ole mitään spesiaalia hänelle täällä, ihan arkipäivää.

Tulipas taas ajatusvirtaa, ehkä ens kerralla pysyn oikeesti aiheessa. Ihanaa loppuviikkoa, koitetaan palailla linjoille taas ensi viikolla!

Kuvituksena ainoot kuvat, mitä mulla kisoista on, hurraa.

Hanna