NSW State Champions: Fire On Ice

Enpä olisi ihan heti uskonut, että löytäisin itteni tekemässä liimanutturaa klo 4.45 lauantaiaamuna Aussien 37 asteen lämmössä. Never say never ja mitä näitä nyt on. Otin luistimet Ausseihin mukaan, sillä olin kyllä suunnitellut käyväni luistelemassa silloin tällöin, mutten mitenkään supervakavasti. Viime lauantaina kuitenkin vetäsin luistimet jalkaan ja kisapuvut päälle enemmän tai vähemmän valmiina luistelemaan New South Walesin State Championshipseissä. Toinen ohjema oli vähän hakusessa vielä, mutta joka tapauksessa meillä meni hyvin ja mulla oli niin kivaa jäällä. Nyt voin sanoa olevani New South Walesin mestari Fire On Ice -joukkueen kanssa haha. Noin viiden viikon päästä meillä on Nationalsit, josta on tulossa tiukka kisa meidän, Brisbanen ja Western Australian kesken. Nationalsien voittaja pääsee edustamaan Australiaa MM-kisoihin!

Mä tykkään luistelusta täällä tosi paljon, meillä on huippukiva joukkue, joka on toivottanut mut tervetulleeksi avosylin ja muutenkin ihana päästä takasin jäälle ja kisaamaan. Meillä on treenit pääsääntösesti 2x viikossa, mutta nyt on ollut aika paljon extraa. Tälläkin viikolla meillä on neljät treenit. Treeniajat ei tosin ole suurta herkkua, maanantaina tosi myöhään illalla, lauantai-iltapäivänä ja sunnuntaiaamuisin 5.30... Plus asun toisella puolella kaupunkia, joten ruuhka-aikaan matkat kyllä kestää. Eilen Harbour Bridgellä oli bussionnettomuus, jonka takia mun 28km matkaan meni n. tunnin sijaan 2h 15min. Onneksi matkalla oli kateltavaa, kun ensin oli ukkonen ja salamointia, sitten sade, sen jälkeen sateenkaari ja lopulta auringonlasku.

Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset luistelusta, sillä vaikka nautinkin siitä ihan hirveesti ja täällä mulla on siihen mahollisuus vähemmän treenimääräm takia, jään kuitenkin paljoista au pair-jutuista paitsi. Viikonloppureissut on mahottomuus ja lauantaisinkaan ei liikaa ehdi mitään tekemään. Toisaalta kuitenkin tosiaan pääsen luistelemaan ja tutustun paikallisiin. Tulevanakin viikonloppuna meillä on treenien lisäksi illanistujaiset, brunssi ja mahdollisesti eläintarhareissu sekä mulla pitkien matkojen takia yökyläily. Luotan kuitenkin siihen, että ehdin tekemään kaikkea Nationalsien ja joukkueen joulujuttujen jälkeen.

Luistelun seurauksena mun elämä muistuttaa paljon mun elämää Suomessa. Kiire töiden, treenien ja sosiaalisen elämän kanssa ja liian vähän unta. Jossain välissä pitäisi ehtiä hengailemaan itsensäkin kanssa ja rentoutua. Lähdin Ausseihin hakemaan rentoa, stressitöntä elämäntyyliä, mutta näköjään se ei oo mun juttu.

Tän itehankitun kiireen keskellä viime sunnuntai kisojen jälkeen oli ihanan rentouttava! Treffattiin suomityttöjen Ellin ja Sinin kanssa puolilta päivin, käytiin lounaalla ja jälkkärillä Newtownissa (jos kaipaat ravintoloita ja varsinkin Aasialaista ruokaa, mene tonne!!!), käveleskeltiin ympäriinsä ja käytiin Night Noodle Marketeilla. Oli ihanaa nähdä uusia paikkoja, hengailla ja puhua suomea. Kaikkea tota rauhallisella aikataululla ja ilman tarkkoja suunnitelmia. Viime kerrasta, kun olin puhunut livenä suomea, oli kolmisen viikkoa. Tosin kirjaston storytimessa törmäsin ihan sattumalta suomalaiseen äitiin ja tyttöön. Tehtiin askarteluja ja kuuntelin siinä muiden keskusteluja, kunnes yhtäkkiä tajusin, että vieressä olevat eivät puhuneetkaan enkkua vaan suomea! Pakkohan siinä oli sitten itsensä paljastaa suomalaiseksi ja vaihtaa kuulumisia. Samassa storytimessa käy myös yksi saksalainen au pair, ja hän totesi, että suomen kuuleminen on mulle varmasti aika spesiaalia ja tuntuu kotoisalta. Saksalaisia kun täällä riittää pilvin pimein, niin hän melkein harmitteli, että saksan kielessä ei ole mitään spesiaalia hänelle täällä, ihan arkipäivää.

Tulipas taas ajatusvirtaa, ehkä ens kerralla pysyn oikeesti aiheessa. Ihanaa loppuviikkoa, koitetaan palailla linjoille taas ensi viikolla!

Kuvituksena ainoot kuvat, mitä mulla kisoista on, hurraa.

Hanna