Next stops: ULURU, ALICE SPRINGS & ADELAIDE

Tämä viikonloppu menikin aika rauhallisissa merkeissä, sillä olen taas vaihteeksi ollut kipeänä... Kahvittelujen, lounaiden, luistelutreenien ja kaupunkipäivien sijaan olen pääosin hengaillut kotona rentoillen, maratonskypeillen ja leffoja ja salkkareita katellen! Välillä ihan kiva näinkin ja tuntuu, että saa oikeasti akkuja ladattua, kun ei ole koko aikaa menossa. Oli muuten aikamoinen hämmästys, kun löysin hostperheen dvd-laatikosta Joulutarina-leffan!! Vissiin saksalainen au pair on sen näille tuonut, sillä kannet olivat saksaksi. Anyway suomileffa sisällä ja sain nauttia Lappimaisemista, suomenkielestä ja lumesta. Pikkasen tuli Suomea ikävä... Täytyy pitää leffailta muutaman suomitytön kanssa pian! Kyllä mä muutaman kerran poistuin kotoakin viikonlopun aikana. Perjantaina kävin Oopperatalossa Anything Goes -musikaalissa, joka oli hauska ja kepeä musikaali ja juonessa pysyi helposti mukana. Lisäksi löysin Manlysta mun uuden lempparilounaspaikan, kävin piristymässä Fika Swedish Kitchenissä korvapuustilla ja valmistelin tulevaa reissua.

Nyt mun täytyy kuitenkin heittää kamat laukkuihin ja painua peittojen alle nauttimaan pehmeässä sängyssä nukkumisesta, sillä huomenna alkaa mun lomareissu, jota odotan innolla, jännityksellä ja pienellä kauhulla. Lomasta on tulossa jotain ihan erilaista kuin mun aiemmat lomareissut. Ensin suuntaan Ulurulle kolmen päivän mittaiselle reissulle, jonka aikana patikoidaan Ulurulla eli Ayers Rockilla, Kings Canyonilla ja Kaja Tjutalla. Ruoat valmistetaan yhdessä retkivälineillä ja yöt nukutaan taivasalla nuotion ympärillä. Olen kuullut, että tähtitaivas on tuolla mielettömän kaunis ja kokemus upea, mutta silti mua vähän jännittää nukkua kaksi yötä keskellä Australiaa pelkät makuupussi ja swag suojana! Tuolla päivällä on todella kuuma ja öisin lämpötila puolestaan voi tippua rajustikin. Kävin myös ostamassa hyttysverkon päähän (odottakaa upeita tyylikkäitä kuvia!) hyttysten ja kärpästen varalta.

Ton reissun jälkeen tekee varmasti hyvää päästä kunnon suihkuun pesemään kaikki tomut pois, joten jään 6h ajomatkan päässä sijaitsevaan reissumme loppupisteeseen Alice Springsiin yhdeksi yöksi. Alice Springs on reilu 25 000 asukkaan kaupunki yhtälailla keskellä Australiaa. Toiset tykkää kaupungista, toiset ei. Saa nähdä mitä mieltä itse olen, vaikkakaan mulla ei ole kuin vajaa vuorokausi aikaa tutustua kaupunkiin. En ole kauheasti sinne tehnyt suunnitelmia, eikä itse kaupungissa sinänsä juuri nähtävyyksiä ole, joten katsotaan mitä keksin!

Lopuksi suuntaan vielä kahdeksi yöksi Adelaideen, joka on miljoonakaupunki Etelä-Australiassa. Siellä mulla on suunnitelmissa vierailla parissa museossa, käydä paljon kehutuilla Central Marketeilla, käveleskellä ympäriinsä, syödä hyvin sekä hengailla rannalla. Adelaiden lähistöllä sijaitsee myös hyvät viinitarhat ja mm. Kangaroo Island, mutta mä luulen, että jätän liiat suunnitelmat väliin ja keskityn rentoutumaan ja nauttimaan itse Adelaidesta.

Ja tosiaan itsekseni olen taas reissuun lähdössä, mutta onneksi tuolla Ulurussa meillä on n. 20 hengen porukka matkassa. Säätkin näyttävät oikeen lämpösiltä Sydneyn sateen ja +15 asteen jälkeen! Ihanaa sunnuntain jatkoa teille!!

Hanna

Hyvä arki

Useana iltana olen avannut blogin tarkotuksena kirjottaa kuulumisia, mutten ole päässyt ekaa lausetta pidemmälle. Aihe on kuitenkin aina ollut sama - hyvä päivä!  Liitin kaikki postausten alut yhteen, joten tässä positiivisia ajatusvirtaa ennen kuin painan pääni tyynyyn! 

Host-perheen kanssa asiat on sujunut alusta alkaen tosi hyvin, mutta tuntuu, että viime aikoina vieläkin paremmin. Tunnen niin suurta kiitollisuutta mun ihanasta hostperheestä, täällä kun tuntuu, että vähän joka toinen au pair joutuu vaihtamaan perhettä huonojen kokemusten takia... Perhe osti jopa pyörän mulle (ja hostäidille), jotta pääsen kulkemaan helpommin. Täällä alkoi school holidays tällä viikolla, joten vietän päivät molempien tyttöjen kanssa. Meidän päiviin on kuulunut rantoja, uimista, jätskiä, askartelua, kirjastoa ja leikkejä kotona. Huomenna nuorempi tyttö menee preschooliin, joten meillä on vanhemman tytön kanssa oma spesiaalipäivä: mennään leffaan ja lounastamaan kahestaan, jee!

Olen tavannut täällä kymmeniä au paireja ja joukosta on alkanut löytyä ne, keiden kanssa haluaa viettää aikaa ja jakaa upeita kokemuksia. Osan kanssa yhteisiä juttuja löytyy heti ja juttua riittää, toisten kanssa yksi tapaamiskerta riittää. Vieläkin hämmästelen, miten montaa eri ihmistä olen täällä Ausseissa treffannut ja miten joidenkin kanssa synkkaa niin hyvin ensiminuuteista alkaen, vaikka treffit on sovittu täysin entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa facebookin välityksellä. En ole koskaan pitänyt itseäni kovin ennakkoluuloisena, mutta täällä ennakkoluulot ovat kyllä karisseet pois entisestään, jonka seurauksena on tullut tavattua monenlaisia ihmisiä. Viime viikolla treffasin mm. 28-vuotiasta italialaista au pairia, jonka kanssa viihdyin aivan mielettömän hyvin. Tykkään tutustua ulkomaalaisiin, mutta samalla olen niin iloinen, että olen tavannut myös huippukivoja muutamia suomalaisia au paireja! Välillä tekee niin hyvää päästä puhumaan suomea, ihmettelemään tiskiharjojen puutetta ja valkoisen leivän ylensyöntiä sekä olemaan ihmisen kanssa, joka tulee samasta kulttuurista. Parasta! Viime viikolla tapasin yhtä ranskalaista  au pairia, jolla oli kadehdittava ja inspiroiva elämänasenne. "Haluan elää itseni näköistä elämää, en halua katua mitään, haluan antaa itselleni uusia mahdollisuuksia ja haluan pitää tulevaisuuden avoinna".

Kyllä. Sitä on näköjään täytynyt matkustaa maapallon toiselle puolelle Australiaan, jotta voi taas alottaa luistelun senioreissa. Menin paikallisen jengin treeneihin tarkotuksenani tsekata meininki, mutta kaksien treenien jälkeen totesin, että liityn joukkueeseen. Kuinka ihanaa luistella ja treenata pitkästä aikaa, vaikka treenit ovatkin lauantai-iltapäivinä ja välillä sunnuntaiAAMUNA 5.45... Luistelijat ovat huippuja, ohjelmat kivoja ja mun enkulle tekee tosi hyvää. Luistelun kautta pääsen tutustumaan oman ikäisiin australialaisiin, mikä ei au paireille ole aina itsestään selvyys. Luistelu on tuonut tuttua ja turvallista ulottuvuutta arkeen, vaikka sanasto nyt onkin vähän hukassa ja opettelen kahta ohjelmaa ristiin, ja uskonkin, että luistelulla on ollut aika iso merkitys mun sopeutumisessa.

Englannin kielen luontevoituminen (krhm mikä sana...) tuo hyvän mielen jatkuvasti. Mulle ei ole enää ongelma kysyä kaupassa apua tai ylipäätään alkaa puhua englantia. Myös viestien kirjottaminen tulee luontevasti enkuksi, vaikka siellä virheitä olisikin seassa. Muistan vieläkin esim. yhden kauppareissun, jolloin mietin varmaan 10min, kysynkö myyjältä tuorehiivan perään, hyllystä kun löysin vain kuivahiivaa. Ikinä en saanut kysytyksi, sillä en ollut varma lausutaanko se jiist vai jest. Parin kuukauden päästä tuo tuntuu lähinnä hölmöltä. Myös mun englantia on ylipäätään kehuttu yllättän paljon sekä australialaisten että muun maalaisten tahoilta. Jei!!

Brisbanessa mulla oli isot suunnitelmat aina viikonlopuille, ja ne suunnitelmat oli valmiina jo viikkoa etukäteen. Täällä mulla ei ole tällä hetkellä isompia suunnitelmia. Haluan käydä New Castlessa, Blue Mountainseilla, Canberrassa ja jossain muissa paikoissa lähistöllä, mutten yhtään tiedä, että milloin. Lisäksi haaveilen uudestan reissusta Byron Baylle. Isommat reissut haluan tehdä sitten au pair -ajan jälkeen. Mun elämä on muuttunut tavallisemmaksi. Tai no niin tavalliseksi kuin se voi Sydneyssä olla. Töiden lisäksi, tuhlaan rahani kahviloihin ja ravintoloihin, käyn treeneissä, treffaan kavereita, syön aamupalaksi ruisleipää avocadolla ja kananmunilla, käyn lenkillä, menen liian myöhään nukkumaan, olen kiireinen ja aika menee supernopeesti. Lisäksi musta on ihanaa, jos kaveri soittaa tai pistää viestiä ja kysyy, että kävisikö jos nähtäisiin kohta. Tai jos kaveri whatsappailun perään toivottaa hyvät yöt myöhään illalla. Tai jos nään kaveria tavallisten asioiden hoitamisen lomassa. Tai tiedän, mistä saan parhaan lounassalaatin, kahvin, frozen yogurtin tai irtokarkit. Ehkä sitä näin pääsee hyvin sisään tavalliseen elämään täällä. Ja kyllähän tätäkin arkea värittää erilaiset tapahtumat ja reissut. 

Jopas tuli kilometripostaus, mutta tuossa muutamia huippuja asioita elämästä täällä! Näiden lisäksi mun arkea piristää huomattavasti jokainen kuulumisten kysyminen, kuva, viesti, kortti ja paketti, joka sieltä tänne tulee. Kiitos!!

Hanna

Lenkillä hyvässä seurassa

Tänään tein jotain, mitä en ole tehnyt ihan liian pitkään aikaan. Kaivoin kaapin perältä juoksupaidan ja juoksutrikoot (tai no niitä trikoita ei tarvinnut kaivaa, sillä ne ovat aikalailla vakikäytössä täällä "työpäivinä" - mukavat kotona, puistossa ja rannalla. Vähän ehkä vaan välillä tuntee olevansa alipukeutunut tyttöjä koulusta hakiessa kaikkien hienosti puekutuneiden kotiäitien rinnalla...), pistin kunnon lenkkarit jalkaan ja otin Google Mapsin lisäksi Robinin, Haloo Helsingin ja Cheekin mukaan ulos. Annoin myös Isac Elliotille mahdollisuuden, mutta totesin, että suomenkielistä sen olla pitää. Pistin sitten lenkkaria toisen eteen ja yllätyin itsekin, kuinka pitkälle sitä omiin ajatuksiin ja suomalaisiin lyriikoihin uppoutuneena painelee. Yhtään kuvaa mulla ei ole lenkiltä, sillä olin liian laiska kaivamaan puhelintani olkavarsikotelostani ja säästelin puhelimeni lopuillaan olevaa akkua eksymisten varalle. Mun lenkkimaasto oli kuitenkin sopiva sekoitus kadun vartta ja metsäpolkuja. Liian syvälle metsään en polkuja uskaltanut seurata - käärmepelkoni piti siitä huolen. Vajaan tunnin lenkkini aikana auringonpaiste muuttui kauniin auringonlaskun kautta hämäräksi.

En tiedä, mistä sain innon juoksemiseen, lähestyvästä rantakaudesta, Manlyn Instagram-tilin kuvista, joissa ihmiset juoksevat rannalla kauniissa auringonnousussa (to do listalle! Ainakin se auringonnousu siis!), TimTamien hyvästä saatavuudesta vai luistelun uudelleen aloittamisesta, mutta huippua joka tapauksessa ja aion ottaa lenkit osaksi viikkorutiinejani ainakin siihen asti, kunnes tukahduttava kuumuus valtaa Sydneyn.

Hanna

Postauksen kuvat ovat keväisestä Sydneyn Royal Botanic Gardenista (yksi mun lempparipaikoista Sydneyssä!), eivätkä liity tekstiin millään tavalla, mutta ehkä se ei ole niin justiinsa... 

Sydney Royal Botanic Gardenissa on näitä kylttejä vähän joka puolella ja turistioppaalta kuulin, että nää on ihan oikeesti tarpeellisia, sillä puisto lukitaan yöksi ja ihmiset jäävät sisälle loukkuun, sillä puistosta on mm. huikeat näkymät Oopperatalolle ja Harbour Bridgelle. Viime viikon perjantaina koin tämän lukitsemisen sitten itse, kun olin koittamassa puistosta ulos 6.04pm ja puisto oli lukittu 6pm. Pieni paniikin poikanen iski, sillä mun piti olla toisella puolella kaupunkia puolen tunnin kuluttua. Onneksi (tämä samalla kaikille vinkkinä!) Oopperatalon vieressä olevasta prptista pääsee ulos, vaikkei sisälle pääsekään.

Over a month in Sydney

Viime aikoina olen…

… huomannut, miten pieni maailma on! Kävin kahvilla suomalaisen Ellin kanssa, joka on mun ihanan lukiokaverin pikkuserkku!! Täällä me asutaan lähekkäin toisella puolella maapalloa! Huikeeta, mutta ihan hassua.

... vieraillut Art Gallery of New South Walesissa ja Museum of Comtemporary Artissa. Art Gallery of NSW oil todella kauris parka ja MOCAssa puolestaan oil musta kivat näyttelyt. Mä tyke toss paljon käydä museoissa ja gallerioissa kävelemässä, aistimassa tunnelmaa ja kattelemassa, en niinkään välttämättä ymmärrä aina taulujen ja taideteosten syvimpiä merkityksiä.

... syönyt elämäni ensimmäisen Yum Chan ja vieraillut elämäni ensimmäistä kertaa Chinatownissa. Täällä lähes kaikissa kiinalaisissa on viikonloppuaamupäivisin brunssi, Yum Cha (onko Suomessa??), jossa siis istutaan pöydässä ja tarjoilijat kiertelevät vaunujen kanssa pöytien välissä erilaisten herkkujen kanssa. Yhdellä on kanaa, toisella katkarapuja ja kolmannella jälkkäriä jne. Kärryistä voi sitten pyytää haluamiaan herkkuja pöytään, ja ne kirjataan ylös, jotta pysytään laskuissa mukana maksamista varten. Käytiin tuolla isolla porukalla isänpäivän kunniaksi. (Välihuomautus! Aasialainen ruoka on täällä niiiiin hyvää!!)

... ihaillut maisemia ja Oopperataloa ja Harbour Bridgeä vähän joka suunnasta ja valaistuksessa. Autosta, bussista, lautasta, MOCAn kattoterassilta lounastaessa, satama-alueelta, Mrs Macquarie's placelta, Sydney Towerista, Pylon Lookoutilta... Vielä on Harbour Bridge kävelemättä ja muutama ihailupaikka kokematta.

... tuhlannut aivan liikaa rahaa ruokaan.

... nauttinut ihanista lämpimistä kevätsäistä (tänään +29 ja täysaurinko) ja rantaelämästä.

... shoppaillut, vaikka visusti lupasin itelleni, etten sitä tee enää ennen kesää. MUTTA kun täällä on niin kivoja vaatteita kauppojen hyllyt täynnä ja omat harmaat, mustat ja valkoset vaatteet tuntuu tylsiltä kaikkien värien ja printtien keskellä.

... saanut yhden ihanan Brisbane-kaverin tänne käymään ja vajaan parin viikon päästä tulee toinen, jee!

... käynyt suklaafestareilla!

... syönyt superhyviä pannareita Pancakes On the Rocksissa. Niin hyviä pannareita, ehdottomasti kaikkien täällä vierailevien to do -listalle!

... osallistunut (en mä voi sanoo osallistunut, vai voinko muka, mut en keksi oikeeta suomenkielistä verbiä tähän!) ilmaiselle turistikierrokselle, joka oli tosi hyvä! Opas oli selvästi innoissaan ja tykkäsi työstään ja 2,5h keskustassa kävelyn jälkeen tunsin itseni viisaammaksi Sydneyn historiasta, joten iloisesti maksoin kierroksesta vapaaehtoisen maksun.

... ostanut liput musikaaliin Sydneyn Oopperataloon!!

... vieraillut paikallisen luistelujengin treeneissä pari kertaa ja ilmoittanut liittyväni joukueeseen! Hups miten tässä näin kävi?

... syönyt Sydneyn Hard Rock Cafessa Darling Harbourissa ilotulitusten paukkuessa taustalla. (toinen to do kaikille tänne tuleville!)

... intoillut ja vähän pelännyt mun tulevaa reissua, josta lisää myöhemmin! Uusia kokemuksia taas luvassa kumminkin!

... huomannut, että vaikka mun englanti ei ole täydellistä millään saralla, on sen puhuminen kuitenkin hurjasti luonnollisempaa nykyään, kun ei tarvitse kaikkea kääntää erikseen päässä vaan voi elää englannin kanssa. 

... todennut, että Aussien valkkarit on superhyviä!

Nyt hyvää yötä täältä!

Hanna

ps. How awesome is my host mum? Ei tule suomiruokaa ikävä ja kaikki perheessä tykkäs tosta ihan suunnattomasti. Seuraavaksi meillä on suunnitteilla korvapuusteja, nam! http://honeyyoubaked.com/2015/09/finnish-blueberry-pie/

Manly to Spit Bridge

Nähtiin myös tällanen auringonottaja matkan varrella, tai itseasiassa kaksi, mutta vain tästä kerkesin napata kuvan. Lisko tuntui ihan turvalliselta hyvän matkan päästä haha.

Tänään pääsin ruksimaan yhden kohdan superpitkältä to do -listaltani, kun suunnattiin au pair -porukan kanssa Manly to Spit Bridge scenic walkwaylle. 10km kävely mäkisessä maastossa, kuumuudessa ja täysauringossa kävi ihan urheilusta, mutta nautin uusiin ihmisiin tutustumisesta ja upeista maisemista. Vaikka nälkä, jano ja väsymys painoivat kävelyn jälkeen, mulla oli silti niin hyvä olo kävelyn jälkeen. Kyllä sitä taas huomaa, miten tärkeä osa liikunnalla on omassa olossa. Täällä kun ei ole ihan liikaa tullut sitä harrastettua. (Tällä hetkellä itse asiassa mietin, liitynkö paikalliseen luistelujengiin vai ostanko jäsenyyden läheiselle salille. Jos en halua vyöryä täältä Suomeen, täytyy ryhdustäytyä nyt...) 

Kävelyn jälkeen haettiin kahden suomalaisen tytön kanssa hakemassa lounassalaatit ja -wrapit orgaanisesta kahvilasta, mutta jottei homma menisi liian terveelliseksi napattiin jälkkäriksi myös muutamat irtokarkit Manlyn satamasta. Täällä irtokarkkeja ei saa jokaisesta supermarketista vaan ne ovat harvinaista (ja kallista, 35AUD/kg) herkkua.

Hanna

Friendly people in a beautiful country

Aussien ystävällisyys ja small talk -kulttuuri on yllättänyt mut, ja vaikka täällä olenkin reilut kolme kuukautta jo ollut, edelleen hämmästelen aina välillä sitä, miten ystävällisiä paikalliset ovat. Kuitenkin jos bussikuski ei moikkaa, kaupan kassa ilmoittaa vain ostosten loppusumman tai naapuri kävelee ohi sanomatta mitään, hämmästelen sitäkin. Kyllä tähän ystävälliseen ilmapiiriin on niin tottunut, että tällaiset jutut särähtävät. (Muistan, miten mulle Brisbanessa sanottiin, että Brisbanelaiset ovat paljon ystävällisempiä Sydneyläisiin verrattuna, mutta oman kokemukseni mukaan ollaan kyllä ihan tasoissa!)

Toisekseen musta on huikeeta, hassua ja jännää se, miten täällä tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä. Okei tilanne on ihan eri, kun kaikki au pairit ovat täällä ilman kotimaamsa tukiverkkoa, mutta silti välillä oikein pysähdyn pohtimaan sitä, miten lähden ennestään tuntemattomien tyttöjen kanssa retkelle tai rannalle tai miten kahvittelun jälkeen tuntuu, kuin olisi tuntenut toisen kuukausia tai vuosia muutaman tunnin sijasta. Tukiverkon puuttuminen tekee ihmisistä avoimempia, mutta samalla stressi kavereiden löytämisestä kasvaa. Olet samassa paikassa kuitenkin todennäköisesti max. 6kk ja sinä aikana pitäisi ehtiä löytää ne ihmiset, keiden kanssa klikkaa parhaiten. Oman haasteensa soppaan tuo au pairien jatkuva vaihtuvuus. Jo Brisbanessa kanssani ollut tyttö lähtee parin viikon päästä reissaamaan ja ennen parin kilometrin päässä asunut tyttö muutti reilun puolen tunnin bussimatkan päähän. Stressin lisäksi, tämä antaa kuitenkin hurjasti mahollisuuksia, opettaa avoimuutta (ja sitä small talkia), tuo itsenäisyyttä ja opettaa selviytymään. Hyvällä tsägällä tuun kotiin ensi vuonna hymyilevänä, kaikkia tervehtivänä ja rohkeasti keskusteluja aloittavana.

Hanna

ps. Tältä näyttää mun lauttamatka keskustaan.
pps. Aikalailla tasan kuukausi Sydneyn eloa takana.

Day 89

Tänään istuin meren rannalla kallioilla lukemassa Paulo Coelhoa, kirjoittamassa aussipäiväkirjaa, syömässä suklaata ja mansikoita, kuuntelemassa Haloo Helsinkiä ja Vance Joyta repeatilla, katselemassa rohkeita suppaajia, jotka meloivat varmoin ottein aallokossa (Kalastajatorpan suppausta ei voi edes verrata tähän puhumattakaan tyynestä Töölönlahdesta), haaveilemassa, ikävöimässä Suomea ja pohtimassa. Kun olin aikani istunut, etsin itelleni hyvännäköisen lounaspaikan Manlyn isosta valikoimasta, söin herkullisen ja terveellisen bataatti-pinaatti-quinoa-kananmuna-avocado-jamitäköähänkaikkeamuuta-salaatin, täytin bussinodotteluajan muutamassa kaupassa piipahtaessa ja moitin itseäni kiikuttaessani pari vaatekappaletta kassalle. Minkäs sille voi, kun täkäläisissä kaupoissa tarjonta on niin erilainen ja kadullakin kävelee vastaan kauhean kivasti pukeutuneita ihmisiä. Väkisin oma vaatevarasto alkaa tuntua tylsästä.

Tänään bussiin astui vanhempi mies, jolla keikkui olallaan Marimekon laukku. Täysin samanlainen kuin äidilläni Suomessa. En voinut kuin tuijottaa laukkua koko parinkymmenen minuutin bussimatkan, sillä laukku tuntui niin spesiaalilta ja tutulta. Olisin hirveästi halunnut kysyä, mistä hän on sen saanut tai hankkinut, mutten kehdannut, sillä mies puhui täydellistä aussienglantia ja istui suht kaukana. Samanlainen tunne mulle tulee joka kerta, kun näen Marimekkoa, muumeja tai muuta Suomeen liittyvää. Viime viikolla huomasin kävelylläni Ruotsin lipun erään talon pihalla, ja jopa se tuntui tutulta ja turvalliselta. Viime sunnuntaina lautalla kuulin kaiken englannin keskeltä suomenkielisiä sanoja. Se tuntui niin hyvältä ja hassulta, sillä sitä ennen olin kuullut livenä suomea viimeksi ennen Cairnsin reissuani. Kuuntelin siinä sitten naama virneessä suomalaisen perheen höpinöitä ja vilkuilin vähän väliä heidän suuntaansa. Lopulta mun oli pakko ilmiantaa itseni ja kertoa olevani myös Suomesta. Kuinka hauskaa. Suomalaisuus todella yhdistää ulkomailla.

Nyt menen nukkumaan 89:tta kertaa tällä puolella maapalloa. Hyvää yötä!

Hanna