Goodbye Sydney

Early Wednesday morning I landed in Sydney where I spent two lovely days catching up with my greatest host family and a few good friends, wandering around the city, enjoying the sun and warm weather, napping in Hyde Park (I can tell that after waking up at 3.30am NZ time which is 1.30am Sydney time and flying back to Sydney, I was dead tired at 3pm...), eating acai bowls, banana bread and froyo for the one last time for now, having my last flat whites, getting a lot of funny stories, kisses and cuddles from the girls in my host family, feeling the sand under my bare feet and staring at the ocean. From the very first moment at the Sydney's airport I felt I've come back home and the only question in my head was "Why a hell I'm spending only two days here?" 

When I left Sydney after my au pair time I really didn't realise I was leaving cause I was excited about my upcoming travels. Now after spending two months away it felt so damn good to be back. And it felt so damn hard to leave all the people and places behind without knowing exactly when I'll be back. The whole morning I was holding back tears but after the securiry check at the airport I just couldn't help myself. Now it was official, I was about to leave. 

I'll be missing Australia, Sydney and Manly so badly. My everyday life in there. But most of all I'm going to miss all the people. It was such a great and heart warming feeling to walk the familiar way home on Wednesday night, see two cute faces at the window and hear happy voices "It's Hanna. Hanna is here. Hanna is back". And it was heartbreaking to watch small eyes full of tears when I walked to the car this morning. Thank god for Skype, Whatsapp and Facebook.

At the moment I'm up in the air flying to Singapore where I spend a bit over 3 days exploring the city and familiarizing myself to the fact that I'm coming home. The few hours at the airport were, however, quite chaotic: my luggage was too heavy, my credit card didn't work, my travel pillow got broken just when I was about to step to the airplane, I couldn't find my Finnish sim-card anywhere and so on. 

Qantas is, hands down, one of the best airlines I have flewn with. The 8-hour journey has been so pleasant despite of the crying baby choir. And it's me who is saying that, me who have been scared of flying and hated it so much. I've spent my flight watching almost the whole season 5 of Suits, great to meet up with Harvey and friends after almost a year! Every passenger has their own pillow, blanket, iPad, heaps of movies and tv-shows and a comfy seat. The food has been excellent and you get water and snacks like lollies and fruits all the time. My lunch included Indian vegetarian meal (there were three options), hand made dessert pie and white wine from Hunter Valley (one of the alcoholic option was Finlandia vodka btw). Just get to fly with Qantas is a reason big enough to return to Australia.

I can honestly say that it was the best decision of my life to move there and spend almost 11 months abroad. And I must start to believe in destiny cause so many great things have happened just because I moved to Australia, and especially to Sydney.

Thank you Australia! I'll be back.

Now time to plan my tonight's program for Singapore and figure out how to get to my hostel from the airport. 

Have a great weekend!

Hanna

Queenstown part 1

Kia Ora,

Jaan Queenstownin stopin kahteen osaan, koska en jaksa kirjoittaa kilometripostausta nyt, mutten myöskään jättää kaikkea roikkumaan. Queenstownissa vietin yhteensä kuusi yötä ja huomenna aamulla matka jatkuu kohti Mt Cookia. Vaikka varmaan jokainen, joka Uudesta-Seelannista on kuullut, tietää Queenstownin, kaupunki ei silti ole todellakaan isoimmasta päästä Uudessa-Seelannissa. N. 20 000 asukkaallaan kaupunki on sijalla kakskyt jotain, olikohan 29? Queenstownilla on kuitenkin international airport ja Australiastakin tänne pääsee Sydneystä, Brisbanesta, Melbournesta ja Gold Coastilta ja kaupunki on yksi suosituimmista, ellei suosituin kohde NZ:ssä. Syy tälle löytyy varmasti paikan keskeisestä sijainnista eteläsaarella sekä valtavasta aktiviteettien kirjosta. Queenstownissa voit hypätä benjin, harrastaa skydivingiä tai paraglidingia, lähteä järviristeilylle tai jet boat -ajelulle, vierailla maatiloilla, keinua jättimäisessä keinussa kanjonissa, ratsastaa hevosilla rannalla, kiipeillä vuorilla, harrastaa mountain bikingia, syödä ravintoloissa, vierailla yöelämässä, meloa, kävellä, pyöräillä, suppailla, luistella (jäähalli oli kiinni...), lasketella ja tehdä useita daytrippejä esim. Milford Soundille ja Wanakaan. Paikka on tunnettu extreme-juttujen keskuksena ja vähän joka toisella vastaantulevalla onkin benjistä todisteena lippis tai skydiving-paita. Mä jätin extremet jutut väliin, rohkeutta lentokoneesta hyppäämiseen ei ole vielä tarpeeksi. Tän kaiken perusteella voisi kuvitella, että paikka on ihan turistirysä, mutta ainakin mäin syksyllä tämä ei tunnu lomakohteelta. Tietty katukuvassa on turisteja ja backpackereita, mutta sisäänheittäjät ym. puuttuvat, joten täällä on ihan rento fiilis.

Mun Queenstownin vierailulle kuului sen sijaan ekana päivänä aamupäiväreissu kauniiseen Arrowtowniin, joka vastaa ehkä vähän Porvoota, mutta on pienempi. Kauniita vanhoja rakennuksia, luontoa, kävelyitä ja ihania kahviloita. Täydellinen paikka tällaiselle haahuilijalle ja haaveilijalle. Ellin sanoin oon hyvä tuhlaamaan aikaa ja mua ei tosiaan haittaa istua kahvilassa kahvikupin ääressä paria tuntia ja kirjotella päiväkirjaa samalla.

Kiipesin myös Queenstown-hillille, josta oli kauniit maisemat. Kävely oli ihanan helppo vuoriin verrattuna, vaikka kyllä tossakin kavutessa tuli ihan lämmin ja hengästyi. Käveleskelin rannalla ja metsässä, söin parasta NZ-jäätelöä, vietin yhden sadepäivän hyvällä omatunnolla sisällä suunnitellen, pyykäten ja leffoja katellen, tutustuin ihaniin ihmisiin, törmäsin hostellissa suomalaisiin, jotka olivat, yllätys yllätys, Oulusta (n. 80% Ausseissa ja NZ:ssä mun tapaamista suomalaisista on oululaisia!!), treffasin pitkästä aikaa Siniä, Elliä ja Haleya, jotka saapu viikon reissulle tänne (parasta!!) ja käytiin Queenstownin kuuluisilla Fergburgereilla (supersuosittu paikka, josta saa tosi hyviä burgereita. Kuuleman mukaan tunnin jonotus ei ole aivan ehdoton ei, mutta onneksi me selvittiin n. puolessa tunnissa.

On ollut myös hauska huomata, miten samoihin reissailijoihin törmää uudestaan eri kaupungeissa. Okei, monilla on saman suuntainen kierros täällä, mutta silti! Yhteenkin saksalaiseen tyttöön olen törmännyt kolmessa kaupungissa ja kahdessa näistä oltiin vielä samassa hostellissa ja huoneessakin. Myös täällä Queenstownissa yksi samassa dormissa ollut mua vähän vanhempi jenkkimies lähti ekan yön jälkeen kolmen päivän hikingille ja näiden kolmen päivän jälkeen päädyttiin samalle päiväreissulle Milford Soundiin juttelemaan mm. Aussien ja NZ:n eroista ja tulevaisuuden työnäkymistä.

Jatkan Queenstownin vikoista päivistä pian, niihin nimittäin kuului mm. yksi pienoinen pettymys ja yksi upea kokemus.

Niin jännää, että olen ollut täällä kuukauden jo, aika lentää niin älyttömän nopeeta, mutta missään paikassa ei kyllä onneksi ole tullut kiire. Välillä varsin vaihtelevista säistä huolimatta olen ehtinyt tehdä kaiken haluamani juoksematta paikasta toiseen. Olen rauhassa ehtinyt tutustua paikkoihin kunnolla, mutta tylsääkään ei ole ehtinyt tulla. Mulle tää pidempi matkailu yhessä maassa on henkilökohtasesti sopinut älyttömän hyvin, sillä tiedän, että jos juoksisin maan läpi niin mulle jäisi olo, etten nähnyt mitään kunnolla ja mun olisi palattava pian takaisin. Kyllä mulle nytkin jää monia paikkoja näkemättä, sillä muiden reissujuttuja kuunnellessa koko ajan löytyy uusia ihania paikkoja. Ihan huikea kokemus ollut tähän asti ja kaikki on mennyt tosi hyvin, vaikka kyseessä on tosiaan mun eka reissu yksin ulkomailla haha. Vaikka mun aluksi piti reissata seurassa, olen loppujen lopuksi tosi onnellinen, että päädyon reissuun yksin - vapaus valita ja vastuu itsestä. Kadun ainoastaan, etten ottanut pipoa, enempää pitkähihasia tai kunnon villajuttuja mukaan. Olisin myös mainiosti pärjännyt yksillä shortseilla kolmien sijaan... Mutta nää on vain pikkujuttuja.

Uusi-Seelanti tuntuu myös jollain tapaa ihan mun paikalta, en osaa selittää, mutta täällä ihmisen on hyvä olla. Ja kaikille teille, jotka olette luulleet, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat samanlaisia, niin ei ei ei. Kyseessä on kaksi täysin erilaista maata, joilla on omat kulttuurit, eläimistö ja kasvisto, aksentti ja paljon muita. Tän näkee ihan backpackereiden käytöksessäkin. Ausseihin mennään bilettämäön ja nauttimaan rantaelämästä (tai outbackista) ja NZ:ssa ihmiset haluavat oikeasti nähdä ja seikkailla luonnossa. Uudessa-Seelannissa mä oon nukkunut hostelleissa niin paljon paremmin, koska ainakin mun valitsemista puuttuu ne aamulls neljän jälkeen sisään kolistelevat ja keskellä yötä huoneessa bilettävät. Ja teille, jotka kysytte, kumpi on kivempi, niin en osaa millään vastata. Australia tulee aina olemaan mulle rakas paikka, jossa olen tavannut mielttömiä ihmisiä, elänyt 9kk, rakentanut elämää ja tuntenut olevani kotona. Uudesta Seelannista mulla on kokemusta vain reissaamisen kannalta. Täällä on ihan mielettömiä maisemia ja rakastan tätä rauhaa. Molemmat paikat ovat huikeita.

Nyt nukkumaan, hyvää viikonloppua!

Hanna

Every sad end is a new great beginning

Tästä päivästä eteenpäin olen tällä puolella maailmaa lomalla ja reissaamassa. Viimeisetkin school drop offit ja pick upit on hoidettu, aamiaiset valmistettu ja pyykit laitettu narulle kuivumaan. Kaksi kuukautta au pairina Brisbanessa ja reilu kuusi kuukautta Sydneyssä. Tuntuu ihan hassulta, että maanantaina lähden laukkuvuoren kanssa lentokentälle vieraitani vastaan. Tänään oon hengaillut kotona babysittaillen ja tulevia kuvioita selventäen ja ihan kohta suuntaan kohti Dee Whyta ja dinneriä tyttöjen kanssa. Just puhuttiin, että ihana sutasta vähän meikkiä naamaan, vaihtaa rantamekko siistimpiin vaatteisiin ja mennä kunnolla ulos syömään. Huomenna aamulla mulla on aamiaistreffit ja muu ohjelma pakkaamista lukuunottamatta onkin sääriippuvaista.

Olen ikuisesti kiitollinen vuoden takaiselle itselleni, joka päätti lähteä melko spontaanisti tuntematonta kohti. Nyt jälkiviisaana voi todeta, että olin sinisilmäinen ja oikeasti aika tietämätön au pairin arjesta, mutta tekemällä ja elämällä oppii. Australiasta tiesin vielä vähemmän. Au pair -ilmoituksia lukiessani mulla oli toisella välilehdellä Google Maps, josta kurkin perheiden asuinkaupunkien sijaintia. Mulla on ollut onneksi upea mahdollisuus reissata ympäri maata ja oppia niin paljon uutta tästä maanosasta. Olen myös iloinen, etten ole jäänyt ihan pelkästään itärannikolle, vaan nähnyt muutakin Australiaa. Eniten ehkä harmittaa, etten Länsi-Ausseihin ikinä päässyt, mutta hei, ensi kertaankin täytyy jättää jotain!

Mun au pairius -kokemuksen hyvät puolet? Uuteen kulttuuriin tutustuminen paikallisessa perheessä, turvallinen ja helppo vaihtoehto ulkomaille muuttaessa, kielen kehittyminen, rohkeuden ja itsevarmuuden kasvaminen, omalta mukavuusalueelta poistuminen, ihana perhe, joka on ottanut mut kotiinsa avosylin, työ, joka on sisältänyt lukuisia rantapäiviä, piirustushetkiä, leipomuksia, tarinoita, leffoja ja muita aktiviteetteja, halaukset ja pusut lapsilta päivittäin, itsensä haastaminen, matkustaminen, upeat ihmiset, lasten ja heidän rohkeutensa kasvamisen seuraaminen, kaverit ja tarinat ympäri maailmaa sekä upeat paikat ja kokemukset. Istuin tässä yksi päivä rannalla ja mietin, miten tulen selviämään ilman tuttuja merimaisemia, aaltojen kohinaa ja suolaveden makua suussa? Kyllä mä vaan tulen kaipaamaan mun aussiarkea kaikkine ihmisineen, paikkoineen ja asioineen.

Ei tämä tietenkään mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole ollut. Näin kaukana Suomesta en ole koskaan ennen ollut, enkä lähes vuotta erossa perheestäni ja kavereistani. En myöskään ole ikinä ennen matkustanut yksin. Olen tuntenut koti-ikävää, pitkät, parhaimmillaan 11h päivät, ovat olleet välillä rankkoja, lasten kiukutellessa työvalintaa on kyseenalaistanut ja joihinkin perheen tavoista on ollut aluksi vaikea mukautua. Uskoin myös vakaasti löytäväni täällä ollessani ne omat tulevaisuuden visiot ja suunnan elämälleni, mutta hukassa ollaan. Muutaman kuukauden jälkeen täälläkin elämä on asettunut rutiininomaiseksi arjeksi ja monet asiat itsestäänselvyyksiksi, joten mitään meditaation kaltaista itsetutkistelua ja itsensä löytämistä ei ole tapahtunut.

Siis mitä? Kliseisesti voin todeta, että vastahan lähdin ja nyt matkani on loppureissailuja vailla paketissa tältä erää. Minne tämä 8,5kk on kadonnut? Vaikka vähän odotankin Suomeen paluuta, lempparikahviloita, kavereita ja perhettä, tuttuja reittejä, rutiininomaisempaa treenausta ja tietynlaista vapautta, en ole valmis lähtemään täältä. Vaikka täysin rehellisesti voin sanoa, että 8kk au pairina on mulle tällä haavaa tarpeeksi, en ole valmis jättämään vienoja aamupalapyyntöjä ovenraosta, spontaaneja rakkaudenosoituksia lapsilta, loputtomia päiviä rannalla, tuttua elämää täällä ja näitä ihmisiä. Haluaisin kävellä kotimäkeä ylös bussipysäkiltä, treenata viideltä sunnuntaiaamuna ja kymmeneltä maanantai-iltana aivan huikeiden tyyppien kanssa, hyppiä aalloissa, juosta riemusta hohtavia kasvoja vastaan päiväkodin käytävällä, vaihtaa kuulumisiani tarhaopejen, äitien, bussia odottavien ihmisten ja kaupan kassojen kanssa, treenata englantiani, syödä timtameja, viettää aikaa hostperheeni kanssa, tehdä viikonloppureissuja, istua rannalla illan pimetessä, tuijottaa merta tunteja, antaa tulevaisuuden olla avoin, elää vapaasti ja yllättyä yhä uudelleen omasta selviämisestäni tällä puolella maapalloa. Kaikkine onnen ja turhautumisen hetkineen au pairius on ollut aivan mieletön matka!

Lakkiaisissa kerroin sukulaisille palaavani Suomeen tammi-helmikuussa, mutta ne suunnitelmat ovat pitäneet yhtä vähän kuin Ruotsiin au pairiksi lähteminen. Maanantaina äiti ja Aino saapuvat tänne ja reissaillaan yhdessä Sydneyssä, Blue Mountainseilla, Jervis Bayssa, Melbournessa ja Great Ocean Roadilla. Viime päivät ovatkin kuluneet asumusten, musikaalien ja autojen varailuun sekä matkaohjelman tekoon. Kolmen viikon päästä pakkaan rinkkani (tai no Essin se oikeasti on, kiitos!!) ja lennän seikkailemaan ympäri Uutta Seelantia kuudeksi viikoksi itsekseni. Uudessa Seelannissa mulla on kavereita samoihin aikoihin reissailemassa, joten eiköhän polut aina välillä risteä. Sieltä matkani jatkuu sitten Sydneyn ja Singaporen kautta takaisin Suomen maan kamaralle.

Blogin päivittelytahdista en lupaa mitään, sillä seuraavat 2,5 viikkoa menevät Äidin ja siskon seurasta nauttien ja Uuteen Seelantiin en ota konetta mukaan. Kuullaan kuitenkin jossain vaiheessa vielä ja nähdään Suomessa reilu kahden kuukauden päästä.

Ihanaa lauantaita!

Hanna

ps. Unohtuipa lisätä aiemmin, että jos aussiseikkailut kiinnostaa edelleen niin aivan ihanien Ellin, KLIK, ja Sinin, KLIK, blogeista voi seurailla elämää Sydneyssä ja Northern Beaches -alueella vielä reilu kuukauden mun jälkeen! Nää tytöt on ihan huikeita ja laatu on taattu.

Happy Valentine's Day!

Heippa kaikille ja hyvää ystävänpäivää!

Toka vika viikonloppu mun Sydney-elämää käsillä. Mä en ole ehkä vielä aivan sisäistänyt asiaa, vaikka osaa kavereista onkin treffattu jo vikaa kertaa, oon käynyt kaikki tavarani läpi, ottanut valokuvat pois seiniltä ja joka toisessa lauseessa tulee esiin se, miten aika loppuu ja mä lähen ihan kohta ja ei voi olla totta. 

Arki on rullannut tavalliseen tahtiin, puistoja, rantoja, play dateja, satuhetkiä ja askartelusessioita. Täällä on ollut koko viikon tosi hyvä sää (ekaa kertaa mun Sydney-olon aikana varmaan, kun kokonainen viikko aurinkoa ja kuuma), joten olen nauttinut ulkoilmasta niin tyttöjen kanssa kuin vapaa-ajallakin. Rannalla onkin tullut vietettyä koko loppuviikko.

Small talkia on tullut kuluneen viikon aikana harrastettua paljon enemmän kuin ennen. Syynä siihen on vasemmassa jalassa koreileva air cast. Mikä valtava jäänrikkoja tuo möhkäle onkaan... Ihmiset kyselevät vitsillä, että olenko käynyt potkimassa seiniä tai muita ihmisiä ja olen vissiin oppinut kävelemään varsin sujuvasti tuon kanssa, sillä perjantainakin yksi mies kommentoi mun olevan älyttömän nopea, vaikka onkin extrapaino jalassa haha!

Perjantaina illalla meillä oli Sinin kanssa ihan tosi kiva ilta Manlyssa takeaway-burgereiden ja viinin kanssa rannalla istuskellen. Tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä kuluneen viikon aikana oli kertynyt aikamoinen määrä stressiä. Mä olen maailman onnellisin ja kiitollisin, että mulla on täällä muutama ihana suomalainen ystävä, joille voi aina purkaa stressin ja ahdistuksen omalla äidinkielellä, vaikka oulun murre välillä sisältääkin varsin kummallisia sanoja... Suomeksi nyt vaan saa sanottua kaikki asiat turhia miettimättä juuri niin kuin ne ovat ja väärinkäsityksiä ei synny.

Eilen vietettiin rentoa päivää Manlyssa Ellin, Sinin ja Haleyn kanssa ensin rantaelämästä nauttien ja illan lähestyessä siirryttiin Shelly Beachille Ellin synttäribarbequelle (tai barbielle niin kuin aussit sanoo). 

Vaikka rantaelämää onkin tullut harrastettua ahkeraan, vedessä asti ei ole liian montaa kertaa päässyt käymään viime aikoina, sillä blue bottle jellyfishit ovat vallanneet Northern Beachit. Kyseiset meduusat eivät ole tappavia, vaikka eilenkin Manlyn rantavahdit kuuluttivat tasaisin väliajoin, miten meduusojen polttaessa kipu on incredible ja parannusta ei ole. Muahan pisti meduusa viime vuoden puolella. Kipu kesti muutaman tunnin ja sen jälkeen lähinnä tuntui muutaman päivän, jos käytin jalkaa kunnolla esim. luistellessa. Ei se juu kiva tunne ole ollenkaan, mutta vähän nauratti lifesavereiden dramaattisuus.

Tänään kävin vikaa kertaa aamupalalla Raphaelan kanssa lempparikahvilassa ja iltapäivällä lähen Ellin ja Haleyn kanssa kohti Bondia, Open Air Cinemaa ja The Notebook -leffaa. Vihdoin pääsen elämäni ekaa kertaa ulkoilmaleffaan.

Vika viikko lähtee huomenna käyntiin, jännää! Mulla ei ole vielä mitään isompia suunnitelmia, sillä tuntuu, että kivoja paikkoja on tavallaan niin paljon, että valinta on vaikeaa, mutta toisaalta on taas nähnyt jo aikalailla kaikki haluamansa paikat ja Sydneystä en silti ole vielä lähdössä, vaikka au pair -aika loppuukin.

Kivaa sunnuntaita Suomeen, nauttikaa takasin tulleesta talvesta!

Hanna

Au pairiksi Australiaan?

Kirjottelin tämän, pitkään luonnoksissa olleen, postauksen viimein valmiiksi vikan au pair -kuukauden kunniaksi. Muistan, kuinka toivottomalta tuntui viime vuonna kirjoitusten jälkeen ettiä tietoa au pairiudesta, kun netti on pullollaan repaleista tietoa ja omasta päätöksestäänkään ei ollut aivan varma vielä. Kokosin nyt yhteen kaikki ainakin itseäni eniten askarruttaneet kysymykset ja asiat, kun multa on aina välillä kysytty erinäisiä juttuja. Mulla on kokemusta vain Ausseista, joten kauheasti en osaa muusta sanoa. Aiheessa pysyminen on myös aika hankalaa, joten pahoittelen kilometripostausta.

Minäkö au pairiksi?

Jos koulusta tai muusta elämästä on hyvä tauko tai mietit suunnitelmia välivuodelle, au pairius on hyvä, helppo ja turvallinen mahdollisuus nähdä maailmaa, oppia kieliä ja kulttuuria sekä tutustua uusiin ihmisiin puhumattakaan itsensä haastamisesta ja itsevarmuuden kasvattamisesta. Jos olet uudelle avoin, nautit lasten seurasta, sopeudut uusiin tilanteisiin ja perheen kanssa asuminen ei kauhistuta, sovit varmasti au pairiksi. Au pairius ei ole samanlaista kuin tv-ohjelmissa, joten älä huoli, tai älä riemastu.

Jos päässä sen sijaan pyörivät ajatukset vain helposta työstä, lomasta, juhlimisesta ja vastuun välttelystä ja aamurutiineihisi kuuluu kaksi tuntia peilin edessä, au pairius ei välttämättä ole sinua varten. Kyllä, yllätys yllätys, lasten seurasta täytyy tykätä, hostperheen tapoihin totuttava eikä tällä työllä tulla miljonääriksi. Lastenhoito saattaa kuulostaa helpolta hommalta, mutta työpaikalla asuminen ja parhaimmillaan 7-18 päivät ovat toisinaan, eivät välttämättä fyysisesti, mutta henkisesti rankkoja, sillä olet yksin vastuussa toisten lapsista. Samaan aikaan tämä on kuitenkin huikeaa työtä: rantareissuja, pusuja, leikkipuistoja, piirtämistä ja leipomista. Kun löydät perheen, joka ottaa sinut perheenjäseneksi, viihdyt aivan varmasti ja löydät itsellesi kakkoskodin toiselta puolelta maailmaa.

Myös kotitöitä kuuluu monilla au paireilla työnkuvaan. Näiden kanssa kannattaa olla vähän varuillaan, sillä joukossa on myös perheitä, jotka käyttävät hyväksi sinisilmäisiä au paireja. Lattioiden moppaus useamman kerran viikossa, vanhempien työpaitojen silittäminen, ikkunoiden pesu tai vanhempien kylppärin pesu eivät kuulu au pairille. Ohjenuorana on, että kotityöt liittyisivät lapsiin. Yleisimmät kotityöt ovatkin lasten pyykin pesua, tiskikoneen täyttöä, aterioiden valmistuksessa auttamista jne.

Järjestö?
Jos et ole lähdössä Jenkkeihin, älä ota järjestöä, ellet jostain syystä koe sitä erityisesti tarvitsevasi. Asiat eivät loppujen lopuksi ole niin hankalia, järjestölle joutuu maksamaan extraa, perheen valintaan ei välttämättä pysty vaikuttamaan niin paljoa, palkka on usein pienempi ja perheiden vaihtaminen huomattavasti hankalampaa.

Perhe & sijainti

Eniten aikaa au pair -prosessissa saa uppoamaan perheen etsintään. Netissä on valtavasti au pair -nettisivuja. Yksi suosituimmista nettisivuista on aupairworld.com, jonne perheet ja au pairit luovat profiilit ja sitä kautta etsitään mätsääviä perheitä. Käytä aikaa profiilin luomiseen ja luetuta se jollain tutulla, jotta muut varmasti ymmärtävät sen, mitä yrität sanoa profiilissasi. Kirjoita profiilisi kohdemaan kielellä tai vain englanniksi! Profiiliin laitetaan kuvia, joitain kriteerejä (halukkuus työskennellä isossa kaupungissa, maaseudulla, yh-vanhemman kanssa, kehitysvammainen lapsen kanssa, tupakoitko jne.), oma kielitaito, kokemus ja sitten kolme vapaamuotoisempaa kohtaa (Dear Family, About me & Why do I want to be an au pair?). Netissä on lukuisia halukkaita au paireja, joten erotut joukosta, kun kirjoitat selkeällä kielellä ilman suuria virheitä, olet persoonallinen ja kerrot odotuksistasi au pairiutta kohtaan. Pyydä työpaikoiltasi tai entisiltä lastenvahtiperheiltäsi suosituksia, sillä suurin osa perheistä toivoo niitä.

Kun hyvän oloisia perheitä tulee vastaan, eikun vain viestiä kehiin ja potentiaalisten kanssa Skype-treffit. Kuulostaa pelottavalta, mutta ainoa tapa oikeasti tutustua  perheeseen (eikä siltikään täysin) on keskustelu Skypessä. Tee lista asioista, jotka haluavat tietää ja kysy rohkeasti. On täysin ok skypetellä monien perheiden kanssa. Odota kunnes löydät oikeasti hyvältä tuntuvan perheen. Tulet viettämään perheen kanssa paljon aikaa, joten ei kannata lähteä perheeseen, joka ei tunnu oikealta. Tietysti täytyy myös miettiä omia toiveitaan, että ne ovat inhimillisiä. Itse löysin molemmat perheet aupairworldin kautta. Toinen hyvä väylä perheen löytämiseen on Facebookin au pair -ryhmät. 

Kun olet sopinut meneväsi perheeseen au pairiksi, mieti haluaisitko tehdä työsopimuksen? Ongelmien eteen tullessa musta valkoisella on aina yksinkertaisenpaa. Pidä myös yhteyttä perheeseen ennen lähtöäsi ja tutustukaa paremmin.

Perhettä etsiessä perhe on numero 1 kriteeri. Lokaatio ja muut asiat tulevat myöhemmin. Et tule nauttimaan ajastasi, jos asut loistavalla sijainnilla ja sinulla on hyvät etuudet, mutta perheen kanssa ei synkkaa yhtään. Minkä ikäisten lasten kanssa sinulla on kokemusta?  Nautitko enemmän kouluikäisten poikien kanssa futiksen pelaamisesta vai taaperoiden kanssa kuurupiilon leikkimisestä? 

Asuinpaikkaa ei kuitenkaan täysin kannata sivuuttaa. Mieti, missä haluaisit asua ja missä tulet viihtymään. Jos vihaat kuumuutta, Australia ei ole ehkä sinua varten. Jos nautit luonnossa olemisesta, Sydneyn keskusta ei välttämättä ole ideaalinen. Googlettele paikkoja ja perheiden asuinpaikkoja. Millaiset julkiset kulkuyhteydet siellä on? Onko alue turvallinen? Jos perhe sanoo asuvansa Sydneyssä, se ei vielä tarkoita automaattisesti Oopperataloa ikkunan takana ja mereä ulkorappusilla. 

Jos kaikesta huolimatta perheen kanssa ei synkkaa, perhettä on mahdollista vaihtaa myöhemmin, mutta keskustele perheen kanssa mahdollisista ongelmista kasvotusten ensin, älä etsi perhettä salaa ja ilmoita lähteväsi ilman mitään syitä. Usein perheillä on n. 2 viikon "irtisanomisaika" suojaamaan au pairia löytämään uuden perheen ja perhettä löytämään uuden au pairin.

Palkka

Australiassa au pairin ohjepalkka on $200-250 30h töitä kohden. Olen kuullut kaikkea $150-400 välillä riippuen perheen varallisuustasosta, lasten iästä ja lukumäärästä, työtunneista, au pairin kokemuksesta ja muista eduista. Jotkut au pairit ovat myös tuntipalkalla. Asuminen ja ylläpito ruokineen ja netteineen kuuluu au pairiuden etuihin. Normioloissa myös perheen yhteiset ulkonasyömiset ym. kuuluu au pairin etuuksiin, eikä niistä tarvitse maksaa itse. Tilanteesta riippuen perhe saattaa maksaa puhelinliittymän, bussikortin, salikortin tai antaa autoa lainaksi vapaa-ajalle. Perheen lomamatkojen ja lomien palkanmaksu vaihtelee tapauskohtaisesti. Au pairien palkka on (ainakin vielä, tästä on keskustelua käynnissä) verotonta taskurahaa.

Kieli
Sä olet Suomesta, pärjäät varmasti! Ite olin aika paljon huolissani mun kielitaidosta ja olihan mun enkku aika kamalaa aluksi, mutta sain jo hakuvaiheessa kehuja peheiltä mun enkusta. Yhden au pairin hostvanhemmat kehottivat au pairiaan kaveeraamaan pohjoismaalaisten kanssa, koska meillä on niin hyvä enkku. Ja siis verrattuna moniin muun maalaisiin, suomalaisilla on hyvä kielitaito. Itsevarmuus usein puuttuu, mutta sen oppii nimenomaan täällä.

Passi

Passin on oltava voimassa vähintään kuusi kuukautta matkan jälkeen. Huolehdi tämä siis kuntoon. Australiassa ainoa paikka, jossa passin pääsee uusimaan, sijaitsee Canberrassa, joten passinhakureissulle tulee helposti hintaa.

Viisumi

Suomalaiset 18-30 vuotiaat voivat tulla Australiaan au pairiksi working holiday -viisumilla subclass 417, KLIK. Viisumilla on oikeutettu nimensä mukaisesti työskentelemään ja lomailemaan Australiassa vuoden verran. Toisen vuoden viisumin voi sitten hommata 3kk farmitöitä tekemällä. Viisumin haku onnistuu parhaiten netissä Australian Immigration sivuilla ja hakuun tarvittavat tiedot löytyy netistä. Jos et ole reissannut ihan hiljattain Aasiassa, sairastanut tuberkuloosia tai sinulla ei ole rikostaustaa, maahan pääsylle ei pitäisi olla ongelmia tai hidasteita. Mulla viisumi kilahti sähköpostiin 12h kuluessa. Viisumi kustantaa noin $400.

WH-visalla on oikeutettu työskentelemään samalla työnantajalla max. 6kk, mutta au pairit on ihan vastikään vapautettu tästä ja saavat työskennellä samassa perheessä vaikka koko vuoden. Näiden entisten rajoitusten takia n. 6kk pesti on yleisin täällä, mutta nyt on alkanut näkymään enemmän myös pidempiä pestejä. Myös opiskelijaviisumilla saa tehdä töitä, työaika on rajattu 40h/2vkoa. 

Lennot

Au pair maksaa lähes poikkeuksetta itse lennot. Täällä Ausseissa olen jonkun verran huomannut, että syrjäisemmillä paikoilla asuvat perheet maksavat lennot lähimmästä isosta kaupungista luokseen, mutta mikään pakko tämäkään ei ole.

Vakuutus

Mulle ehkä eniten päänvaivaa aiheuttanut kohta. Monet vakuutusyhtiöt Suomessa eivät anna pitkäaikaisia matkavakuutuksia, ellei sinulla ole kotivakuutukset ym. ko. yhtiössä. Perusmatkavakuutus on 3kk, joten todennäköisesti tarvitset pidennetyn matkavakuutuksen. Kysy apua vanhemmilta, soita omaan vakuutusyhtiöön ja mahdollisesti muutamaan muuhunkin. Ulkomaisista vakuutuksista paljon on kehuttu Worldsnomandsia ja au paireille fiksattua saksalaista Dr. Walteria. 

Vakuutusta ostaessa kannattaa pohtia matkan kestoa, sillä vakuutuksen pidentäminen voi koitua kalliiksi tai mahdottomaksi. Osassa vakuutuksissa voit ostaa vakuutuksen vaikka vuodeksi ja jos tuletkin kotiin 7kk jälkeen, saat 5kk rahat takaisin. Kannattaa myös pohtia, mitä aikoo Australiassa tehdä. Sukeltamista, snorklausta, surffausta, laskettelua, sky divingia...? Kaikki vakuutukset eivät korvaa kaikkea tai sitten voit ostaa extreme-lisän tietyille päiville. Matkavakuutus saattaa tuntua kalliilta ja turhalta, mutta ota se!! Siinä vaiheessa, kun vuoden matkatavarat katoavat, joudut ambulanssilla sairaalaan tai kolaroit perheen auton, mieltä ja kukkaroa lämmittää huomattavasti, kun koko summaa ei tarvitse pulittaa itse. Medicare-kortti ei korvaa yksityisen puolen terveydenhoitoa tai ambulanssia medihelistä puhumattakaan. 

Ajaminen ja ajokortti

Ausseissa ajamiseen tarvitsee kansainvälisen ajokortin, KLIK, tai virallisen käännöksen kortista, sillä suomalaisessa kortissa ei ole riittävästi tietoa englanniksi. Kansainvälisen ajokortin saa autoliitosta tuoreen passikuvan ja suomalaisen ajokortin kanssa (huolehdi, että kaikki autokoulun vaiheet on tehty!). Kortteja on kahta sorttia, joista toinen on voimassa vuoden (25€) ja toinen kolme vuotta (35€). Ausseissa kelpaavat molemmat. Asian voi hoitaa Helsingin Hämeentiellä sijaitsevaan toimistoon marssimalla, postin kautta tai vaikka täältä Ausseistakin käsin.

Ausseissa ajetaan vasemmalla puolella. Tää jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta tosi nopeasti sen oppi!! Mun mielestä kävely vasemman puoleisessa liikenteessä on paljon haastavampaa kuin autoilu, kun ihmiset kävelevät millä puolella sattuu ja aina meinaa jäädä auton alle. Yhtenä huomiona, että sakot ovat myös aika kovia. Lähes kaikissa tapauksissa yli $300.

Pakkaus

Aloita pakkaaminen ajoissa. Tai no itse taisin aloittaa paria päivää aiemmin, ja ihan hyvin se silti meni. Pakkaa kaikki tarpeellinen, sillä et halua käyttää liikaa rahaa kaikkien tavaroiden uudelleen ostoon. Australiassakin on kuitenkin kauppoja ja todennäköisesti kaikki Suomesta tuomasi vaatteet eivät miellytä enää Aussien helteessä, missä vastaantulijat kävelevät fläbäreissä ja värikkäässä hippimekossa. Ja fakta on, että Australiassa sataa ja varsinkin talviaikaan on kylmä. Villasukat, sateenpitävä takki ja fleece/neule/huppari ovat varsin käytännöllisiä ja tarpeellisia.

Tuliaiset
Perheelle on kiva tuoda jotain pientä tuliaisiksi. Fazerin suklaat toimivat takuuvarmasti. Lisäksi olen tuonut Tatun ja Patun Suomi-kirjan englanniksi ja Marimekolta astiapyyhkeitä, servettejä, penaaleja tms.

Brisbanen perheen host-äiti tunnisti Marimekon Unikkokuosin, muttei tiennyt sen olevan Suomesta. Yleisesti ottaen suomalainen design tai vaikkapa Muumit eivät ole täällä tunnettuja. Marimekolla on Sydneyssä ihan kunnon kauppa ja servettejä näkyy myynnissä siellä täällä, mutta en silti suosittelisi tuomaan vaikkapa Iittalan Teema-lautasia. Aussit eivät ymmärrä niiden arvoa, valkoinen lautanen, jee!

Posti
Posti Suomen ja Aussien välillä on kallista. Kannattaa siis pakata kaikki tarvitsemansa mukaan, mutta ei myöskään ylipakata. Postikortti täältä Suomeen on muistaakseni $2,75, alle 500g kirjekuoreen mahtuva paketti n. $20 ja alle 1,5kg paketti $80. Aikaa postilla kuluu n. 2-3viikkoa.

Tasaisin väliajoin ihmiset kyselevät, mikä olisi halvin tapa lähettää matkalaukku tai extratavarat Suomeen. Kaikki vaihtoehdot ovat kalliita tai sitten todella hitaita. Finnairin n.100€ extralaukku taitaa olla halvin vaihtoehto.

Maahantulo
Yksi paljon stressannut asia oli itselläni maahantuloviranomaiset. Sanon jo heti aluksi, että älä lue netin kauhutarinoita tai katso Australian rajalla -ohjelmaa. Immi on muuttunut vuosien saatossa ja tavallisella ihmisellä ei tosiaan ole hätää. Täältä, KLIK, löytää maahantulokortin, joka täytetään koneessa. Sen voi käydä vaikka kotona etukäteen jo läpi, mutta myös koneen henkilökunta auttoi kysymysten kanssa. Jos ei ole jostain kohdista varma, kannattaa mielummin laittaa raksi kyllä-kohtaan, niin säästyy ainakin mahdollisilta sakoilta. Jos tulet WH-viisumilla maahan, ruksi korttiin matkan tarkoitukseksi holiday.

Maahantulo on helppo keissi. Kävelet koneesta ulos passin ja maahantulokortin kanssa, suuntaat maahantuloviranomaisten luokse ja vastaat muutamiin kysymyksiin sekä odotat, että he tsekkaavat, että sulla on viisumi. Welcome to Australia!! Mä olin raksinut kolmeen kohtaan kyllä, joista kahta kysyttiin. Tyyliin, mitä lääkkeitä mulla on ja mitä puisia esineitä kannan mukanani? Kerrottuani, että särkylääkkeitä omiin tarpeisiin ja puiset neulepuikot, sain check -merkkejä maahantulokorttiin ja pääsin eteenpäin. Eivät halunneet nähdä mitään, mutta kannattaa varuilta laittaa mahdollisesti immiä kiinnostavat asiat päälimmäisiksi laukkuun, ettei tarvitse koko laukkua purkaa ja etsiä sitä pientä puista voiveistä. WH-viisumilla maahan tullessa rajalla pitäsi näyttää, että tilillä on 5000 dollaria. Tätä en ole kuullut keneltäkään suomalaiselta kysyttävän, mutta mulla oli varuiksi mukana printattu tiliote. Rajalla enemmänkin suullisesti kyselevät asioita kuin tutkailevat kaiken maailman dokumentteja.

Maahantulokortti saattaa olla rasittava ja tuntua turhalta raksia omaavansa lenkkarit, joissa saattaa olla jämiä maaperästä, mutta kaikella tällä koitetaan vain suojella Australian uniikkia luontoa, sillä täytyy muistaa, että Australia on eristyksissä ja luonto on kehittynyt aivan omanlaisekseen. Esim. puiset esineet kiinnostavat lähinnä niissä mahdollisesti olevien ötököiden takia.

Nykyään Ausseihin saa tuoda ruokaa. Siemenet yms. on yleensä kiellettyjä, mutta yleisenä sääntönä useimmat kaupan valmispakkauksissa olevat tuotteet on ok ja onpa tänne tullut postissa irttareitakin. Fazerin siniset ovat siis täysin fine! 

Vinkkinä, että kaikkea ei tartte rahdata Suomesta asti koko vuoden tarpeiksi, sillä Ausseissa myydään ainakin isoissa kaupungeissa erilaisissa Nordic Deleissä glögiä, korvapuusteja ja Fazeria sekä Colesista saa Pumpernickel-nimellä Realin tyyppistä ruisleipää. Colesin international osastolta löytää lisäksi Hollantilaista salmiakkia ja ruisnäkkäreitä saa kaikista ruokakaupoista. IGAt myyvät lisäksi Annas-pipareita ja Ikea on varsinainen aarreaitta.

Puhelin

Ausseissa prepaidit ovat au pairien ja muiden wh-viisumilla tulleiden keskuudessa yleisiä. Ostat sim-kortin ($2) ja sitten lataat joka kuukausi haluamasi määrän creditiä. Kun lopetat maksamisen, liittymäsi 'loppuu'. Mulla on Telstran prepaid $30/kk, johon kuuluu 1,5gb nettiä ja rajattomat Aussien sisäset puhelut ja viestit. Muita hyviä ovat mm. Optus ja Vodafone. Unlimited data on täällä puhelinliittymissä tuntematon käsite.

Pankkikortti

Pankkitilin avaamiseen kannattaa kysyä neuvoja perheeltä samoin kun kaikkeen muuhunkin mieltä askarruttavaan. Käytännössä homma toimii kävelemällä pankkikonttoriin passin, viisumin ja suomalaisen pankkikortin kanssa (mulla oli noi kaikki varuilta, mutta loppujen lopuksi taisivat vain haluta nähdä passini) ja ilmoitat haluavasi avata tilin. Kannattaa ehottomasti ottaa kortti, jolla nettimaksut onnistuvat. Helpottaa huomattavasti matkustelua. Suuria pankkeja Ausseiss ovat mm. Westpac, Commonwealth ja Nap.

Medicare-kortti

Suomalaiset ovat Suomen ja Australian terveydenhoitosopimusken myötä oikeutettuja Medicare-korttiin Australiassa. Kortti vastaa Kela-korttia, ja sillä saa julkisen puolen lääkäripalveluita ilmaiseksi ja yksityisen puolen hinnoista osan pois. Tilanteesta riippuen palvelut saa ilmaiseksi paikan päällä tai sitten sinun täytyy marssia kuitin kanssa Medicare-toimistoon rahojen takaisin saamiseksi. Kortti ei maksa mitään, ja sen voi hakea Medicare-toimistosta passin, viisumin ja medicare-korttihakemuksen, KLIK, kanssa. Medicare numberin saa saman tien, varsinainen kortti kilahtaa postissa parin viikon kuluessa.

Bussikortti

Australiassa eri osavaltioilla on eri bussikortit. Esim. NSW:llä on Opal-cardit. Kortti ei maksa mitään ja sille saa ladata haluamansa summan rahaa. Bussissa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa tappaillaan korttia aina on ja off ja maksu määräytyy matkan pituuden ja kulkuneuvon mukaan.

Facebook
Ulkomailla käytetään Facebookia huomattavasti enemmän kuin Suomessa, jossa Facebook täyttyy lähinnä videoista ja erilaisista meemeistä. Mulle Australian suomalaiset -facebookryhmä on koitunut pelastukseksi noin miljoona kertaa, kun joku asia on askarruttanut. Suomalaisuus yhdistää ulkomailla. Facebookista löytyy ryhmät suomalaisille eri maissa ja eri kaupungeissa (Australian Suomalaiset, Suomlaiset Sydneyssä, Brisbanen Suomalaiset...). Aivan mahtava keksintö on myös au pairien fb-ryhmät (Aupairs in Australia & New Zealand, Aupair Australia, Sydney Au pairs, Au pair life in Sydney...) sekä WH-viisumilaisten backpacker-ryhmät (Backpackers in New Zealand, Backpackers in Australia). Ryhmistä saa neuvoja, vertaistukea, vinkkejä ja kavereita sekä voit löytää uuden perheen. Kun saavut Ausseihin, kirjoita alueesi ryhmiin jotain tämänsuuntaista: "Hi, I'm Hanna from Finland. Are there any other au pairs living in x area who'd like to meet up, have a coffee, go to the beach etc? Cheers!" Tai jos olet reissu- tai kahviseuraa vailla myöhemminkin, voit vain kirjoittaa ja kysellä, olisiko joku halukas lähtemään paikkaan x päivänä y, ja varmasti joku halukas ilmaantuu!

Vapaa-aika

Työajan vastapainoksi kannattaa kehittää mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Tapaa muita au paireja, käy kahvilla ja dinnereillä, ole turisti ja näe ja koe mahdollisimman paljon. Ole avoin ja tutustu uusiin ihmisiin ennakkoluulottomasti. Kannattaa myös miettiä, voisitko jatkaa Suomessa olevia harrastuksiasi Australiassa. Paikallisiin urheilujoukkueisiin liittyminen on loistava keino tutustua paikallisiin nuoriin, sillä heihin on välillä hurjan vaikea muuten tutustua. Mä jatkoin muodostelmaluistelua Australiassa ja olen kyllä nauttinut jokaisesta hetkestä ja dollarista. Myös saleja ja joogapaikkoja löytyy vähän joka kadunkulmasta ja hinnat vaihtelevat $20-$60/2 viikkoa. 

Jos johonkin jäi vastaamatta tai et ymmärtänyt jotain mun hyppivästä selityksestä, vastaan mieluusti lisäkysymyksiin!

Tsemppiä, olet tekemässä yhtä elämäsi parhaista päätöksistä!!

Hanna 

Weekend trip to Canberra

Viime viikonlopun vietin Raphaelan kanssa Australian pääkaupungissa, Canberrassa, joka on vajaa 400 000 asukkaan kaupunki n. 270km päässä Sydneystä lounaaseen. Monelle on tullut yllätyksenä se, ettei Aussien suurin kaupunki Sydney ole pääkaupunki, vaikka täällä sijaitseekin useat maamerkit ja asukkaitakin on yli 10 kertaa enemmän. Canberrasta tehtiin kuitenkin pääkaupunki, sillä Sydney ja Melbourne, Australian suurimmat kaupungit, eivät päässeet reilu sata vuotta sitten yhteisymmärrykseen siitä, kumpi kaupungeista nimitettäisiin pääkaupungiksi.

Canberraan pääsee Sydneystä reilussa kolmessa tunnissa helposti bussilla, ja näitä matkoja tarjoaa useampikin yhtiö. Viikonloppureissu riitti meille hyvin ja kerettiin nähdä kaikki listalla olleet nähtävyydet. Jälkeen päin tosin tajusin, että oltaisiin voitu käydä katsomassa suurlähetystöjä, kun Suomellakin on siellä hieno lasinen lähetystö, mutta kaikkea ei voi keretä ja muistaa. Canberrassa suuri osa asukkaista työskentelee valtiolle ja kaupungissa sijaitsevatkin kaikki hallintorakennukset.

Olin kuullut paljon negatiivista palautetta Canberrasta, siitä miten se on tylsä, tyhjä, pieni ja persoonaton. En allekirjoita kaikkia väitteitä, vaikka kaupunki ei noussutkaan mun uudeksi lemppariksi. Canberra onkin varmaan yksi Australian eniten mielipiteitä jakava kaupunki.

Kyllä, ensi vaikutelma kaupungista oli juurikin tyhjä. Suuria hyväkuntoisia teitä, joita pitkin ajaa muutama auto, pitkät välimatkat ja ei muita kävelijöitä. Eniten meitä hämmästytti se, että kun kävelimme asuinalueiden läpi, ei missään näkynyt pihalla leikkiviä lapsia tai ikkunoiden takana häärääviä ihmisiä. Pieneksi puolustukseksi voi sanoa todella kauniin ja kuuman viikonlopun koululomien aikana, mutta silti. Käydessämme syömässä tai ostoskeskuksessa, tyhjyyden unohti kuitenkin nopeasti, sillä kahvilassakin saimme odotella pöytää. Kyllä siellä siis on ihmisiä, ei vain siellä tyhjien teiden varrella.

Suurin ongelma Canberrassa mun mielestä olikin se, että etäisyydet ovat niin pitkät ja matkojen varrella ei ole mitään kiinnostavaa. Canberrassa on kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja, mutta kaikkialta on pitkä matka kaikkialle. Jos kaupunkia tiivistäisi ja ottaisi valtavat valtatiet ja puistot välistä pois, kaupungista tulisi kompakti ja turistiystävällinen.

Valitus kuitenkin sikseen ja keskitytään niihin kivoihinkin asioihin. Meidän YHA-hostelli oli supersiisti, ja siellä oli viihtyisä roof top terrace, kokkailtiin hostellilla edullisesti, mutta käytiin myös milkshakeilla (niiiiin hyvät ja samalla varsinainen kaloripommi, Patissiez oli ihan superhyvä kahvila, ja pahimmillaan pöytää saa kuulemma odottaa jopa neljä tuntia, joten meidän 10min odottelu oli oikein inhimillinen) ja lounaalla (persikkaa burgerissa, mutta ihan huippuhyvää tämäkin!!!!) ja nämä paikat olivat aivan ihania, National Museumissa oli tosi mielenkiintonen näyttely alkuperäisasukkaista, War Memorial oli vaikuttava, kaupungin jakava järvi kaunis ja seura huippua! Käytiin myös National Libraryssa, National Galleyssa ja National Portrait Galleryssa, jotka olivat ihan hyviä, tosin potrettigalleria olisi ollut mielenkiintoisempi, jos olisi tuntenut australialaisia paremmin. Ikuisena kahviloiden ja ulkonasyömisen rakastajana silmiin osui tuolla useampikin hyvä kahvila ja ravintola, joihin olisin mielelläni mennyt jos meillä olisi ollut isompi lompakko ja enemmän aikaa.

Kyllä mä todella olen iloinen, että lähdin käymään Canberrassa. Ihan jo pelkästään siksi, että olen nähnyt taas uutta puolta Australiasta suurten turistikohteiden ja rantaelämän lisäksi. Kuten Raphaelan kanssa todettiin, reissun voi tiivistää näin: "I don't need to go there again but it was still so good to see it!"

Aika menee aivan valtavaa vauhtia, ja tuntuu, etten varsinkaan nyt koululomien aikana ehdi koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Täällä menee kuitenkin hyvin, mitä nyt pientä stressin poikasta tulevasta. Ihan uskomatonta, että mun au pair -aika alkaa olla loppusuoralla, saan kaksi ihanaa vierasta tänne kohta ja sitten onkin jo aika uusille seikkailuille.

Tällä viikolla mulla on ohjelmassa töiden lisäksi, tulevan suunnittelua ja Hunter Valleyssa viinitilakierros. Muuten aion (yritän) nauttia 30-40 asteen helteistä, treffailla muutamaa kaveria ja nukkua univelkoja. Nyt painun kiireellä nukkumaan, kuullaan taas!

Hanna

2015

Ei varmasti mene paljoa metsään sanoa, että on ollut elämäni rohkein, erilaisin ja ehkäpä paras vuosi!

HAPPY NEW YEAR 2016 EVERYONE!!

Hanna