lauantai 9. huhtikuuta 2016

Queenstown part 1












Kia Ora,

Jaan Queenstownin stopin kahteen osaan, koska en jaksa kirjoittaa kilometripostausta nyt, mutten myöskään jättää kaikkea roikkumaan. Queenstownissa vietin yhteensä kuusi yötä ja huomenna aamulla matka jatkuu kohti Mt Cookia. Vaikka varmaan jokainen, joka Uudesta-Seelannista on kuullut, tietää Queenstownin, kaupunki ei silti ole todellakaan isoimmasta päästä Uudessa-Seelannissa. N. 20 000 asukkaallaan kaupunki on sijalla kakskyt jotain, olikohan 29? Queenstownilla on kuitenkin international airport ja Australiastakin tänne pääsee Sydneystä, Brisbanesta, Melbournesta ja Gold Coastilta ja kaupunki on yksi suosituimmista, ellei suosituin kohde NZ:ssä. Syy tälle löytyy varmasti paikan keskeisestä sijainnista eteläsaarella sekä valtavasta aktiviteettien kirjosta. Queenstownissa voit hypätä benjin, harrastaa skydivingiä tai paraglidingia, lähteä järviristeilylle tai jet boat -ajelulle, vierailla maatiloilla, keinua jättimäisessä keinussa kanjonissa, ratsastaa hevosilla rannalla, kiipeillä vuorilla, harrastaa mountain bikingia, syödä ravintoloissa, vierailla yöelämässä, meloa, kävellä, pyöräillä, suppailla, luistella (jäähalli oli kiinni...), lasketella ja tehdä useita daytrippejä esim. Milford Soundille ja Wanakaan. Paikka on tunnettu extreme-juttujen keskuksena ja vähän joka toisella vastaantulevalla onkin benjistä todisteena lippis tai skydiving-paita. Mä jätin extremet jutut väliin, rohkeutta lentokoneesta hyppäämiseen ei ole vielä tarpeeksi. Tän kaiken perusteella voisi kuvitella, että paikka on ihan turistirysä, mutta ainakin mäin syksyllä tämä ei tunnu lomakohteelta. Tietty katukuvassa on turisteja ja backpackereita, mutta sisäänheittäjät ym. puuttuvat, joten täällä on ihan rento fiilis.

Mun Queenstownin vierailulle kuului sen sijaan ekana päivänä aamupäiväreissu kauniiseen Arrowtowniin, joka vastaa ehkä vähän Porvoota, mutta on pienempi. Kauniita vanhoja rakennuksia, luontoa, kävelyitä ja ihania kahviloita. Täydellinen paikka tällaiselle haahuilijalle ja haaveilijalle. Ellin sanoin oon hyvä tuhlaamaan aikaa ja mua ei tosiaan haittaa istua kahvilassa kahvikupin ääressä paria tuntia ja kirjotella päiväkirjaa samalla.

Kiipesin myös Queenstown-hillille, josta oli kauniit maisemat. Kävely oli ihanan helppo vuoriin verrattuna, vaikka kyllä tossakin kavutessa tuli ihan lämmin ja hengästyi. Käveleskelin rannalla ja metsässä, söin parasta NZ-jäätelöä, vietin yhden sadepäivän hyvällä omatunnolla sisällä suunnitellen, pyykäten ja leffoja katellen, tutustuin ihaniin ihmisiin, törmäsin hostellissa suomalaisiin, jotka olivat, yllätys yllätys, Oulusta (n. 80% Ausseissa ja NZ:ssä mun tapaamista suomalaisista on oululaisia!!), treffasin pitkästä aikaa Siniä, Elliä ja Haleya, jotka saapu viikon reissulle tänne (parasta!!) ja käytiin Queenstownin kuuluisilla Fergburgereilla (supersuosittu paikka, josta saa tosi hyviä burgereita. Kuuleman mukaan tunnin jonotus ei ole aivan ehdoton ei, mutta onneksi me selvittiin n. puolessa tunnissa.

On ollut myös hauska huomata, miten samoihin reissailijoihin törmää uudestaan eri kaupungeissa. Okei, monilla on saman suuntainen kierros täällä, mutta silti! Yhteenkin saksalaiseen tyttöön olen törmännyt kolmessa kaupungissa ja kahdessa näistä oltiin vielä samassa hostellissa ja huoneessakin. Myös täällä Queenstownissa yksi samassa dormissa ollut mua vähän vanhempi jenkkimies lähti ekan yön jälkeen kolmen päivän hikingille ja näiden kolmen päivän jälkeen päädyttiin samalle päiväreissulle Milford Soundiin juttelemaan mm. Aussien ja NZ:n eroista ja tulevaisuuden työnäkymistä.

Jatkan Queenstownin vikoista päivistä pian, niihin nimittäin kuului mm. yksi pienoinen pettymys ja yksi upea kokemus.

Niin jännää, että olen ollut täällä kuukauden jo, aika lentää niin älyttömän nopeeta, mutta missään paikassa ei kyllä onneksi ole tullut kiire. Välillä varsin vaihtelevista säistä huolimatta olen ehtinyt tehdä kaiken haluamani juoksematta paikasta toiseen. Olen rauhassa ehtinyt tutustua paikkoihin kunnolla, mutta tylsääkään ei ole ehtinyt tulla. Mulle tää pidempi matkailu yhessä maassa on henkilökohtasesti sopinut älyttömän hyvin, sillä tiedän, että jos juoksisin maan läpi niin mulle jäisi olo, etten nähnyt mitään kunnolla ja mun olisi palattava pian takaisin. Kyllä mulle nytkin jää monia paikkoja näkemättä, sillä muiden reissujuttuja kuunnellessa koko ajan löytyy uusia ihania paikkoja. Ihan huikea kokemus ollut tähän asti ja kaikki on mennyt tosi hyvin, vaikka kyseessä on tosiaan mun eka reissu yksin ulkomailla haha. Vaikka mun aluksi piti reissata seurassa, olen loppujen lopuksi tosi onnellinen, että päädyon reissuun yksin - vapaus valita ja vastuu itsestä. Kadun ainoastaan, etten ottanut pipoa, enempää pitkähihasia tai kunnon villajuttuja mukaan. Olisin myös mainiosti pärjännyt yksillä shortseilla kolmien sijaan... Mutta nää on vain pikkujuttuja.

Uusi-Seelanti tuntuu myös jollain tapaa ihan mun paikalta, en osaa selittää, mutta täällä ihmisen on hyvä olla. Ja kaikille teille, jotka olette luulleet, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat samanlaisia, niin ei ei ei. Kyseessä on kaksi täysin erilaista maata, joilla on omat kulttuurit, eläimistö ja kasvisto, aksentti ja paljon muita. Tän näkee ihan backpackereiden käytöksessäkin. Ausseihin mennään bilettämäön ja nauttimaan rantaelämästä (tai outbackista) ja NZ:ssa ihmiset haluavat oikeasti nähdä ja seikkailla luonnossa. Uudessa-Seelannissa mä oon nukkunut hostelleissa niin paljon paremmin, koska ainakin mun valitsemista puuttuu ne aamulls neljän jälkeen sisään kolistelevat ja keskellä yötä huoneessa bilettävät. Ja teille, jotka kysytte, kumpi on kivempi, niin en osaa millään vastata. Australia tulee aina olemaan mulle rakas paikka, jossa olen tavannut mielttömiä ihmisiä, elänyt 9kk, rakentanut elämää ja tuntenut olevani kotona. Uudesta Seelannista mulla on kokemusta vain reissaamisen kannalta. Täällä on ihan mielettömiä maisemia ja rakastan tätä rauhaa. Molemmat paikat ovat huikeita.

Nyt nukkumaan, hyvää viikonloppua!

Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti