Day 3 / Kings Canyon, Rainbow Valley & Alice Springs

Tästä kuvasta näkee, miten noi kivet eivät oikeasti ole punaisia, vaan valkoisia, jotka ovat peittyneet punaisen pölyn alle.

Meidän superopas! Okei en ole monella tourilla ollut, mutta uskaltaisin väittää, että Julianin intohimo, omistautuminen, tieto, kulttuurituntemus ja iloisuus olivat omaa luokkaansa!

Tourin vikana päivänä herättiin taas ennen viittä, jotta kerettäisiin tehdä 3,5 tunnin patikointi ennen iltapäivän paahtavaa kuumuutta. Kings Canyon oli mun ehdoton lempparikohde ton reissun aikana! Toi paikka veti sanattomaksi kauneudellaan ja upeilla maisemilla. Kyllä sitä taas tunsi itsensä pieneksi ja luonnon voimakkaaksi, ihan oikeesti, tollaset kivimuodostelmat?? Mä hämmästyin miten vehreää tuolla oli, sillä olin kuvitellut, että Keski-Australia olisi täysin kuiva ja aavikkoinen. Muuten mä en oikein osaa kirjoittaa tosta paikasta mitään. Se oli aivan tajuttoman upea, menkää ja kokekaa itse, sillä ei tohon riitä sanat kuvailemaan tota mahtavuutta!

Nähtiin reissulla dingoja, kenguja, lehmiä(?), liskoja ja tällainen karvainen otus. Mun eka iso hämähäkki, jonka oon täällä nähnyt. Ja ei huolta, tää kuva on otettu kaukaa zoomaten haha.

Reissun lopuksi meidän superopas vei meidät vielä extempore Rainbow Valleyyn, jonka nähtävyys on tuo suuri kivimuodostelma. Sateenkaarinimitys tulee tuosta kivestä, jossa näkyy monia eri sävyjä ja värejä. Ihanaa, että saatiin tollanen extra, mutta tossa vaiheessa reissua olin niin väsynyt, että olisin maksanut melkeenpä mitä vaan päästäkseni äkkiä suihkuun, syömään ja nukkumaan, enkä varsinaisesti hinkunut ajelemaan bussilla extraa huonoja teitä pitkin hah.

Kings Canyonin lisäksi päivä sisälsi paljon tien päällä olemista, sillä matkaa tuolta Alice Springsiin oli yhteensä viitisen tuntia. Jaettiin matka kuitenkin osiin, joten istumisesta selvittiin. Tour päättyi Alice Springsiin, jossa vietin yhden yön ennen siirtymistä etelään, Adelaideen. Muhun Alice Springs ei tehnyt vaikutusta. Saattoi tietenkin johtua, että olin kamalan väsynyt ja likainen, kun kaikki kamat olivat oranssin pölyn peitossa. Ikinä en ole muuten varmaan tuntenut itseäni niin puhtaaksi kuin tuolla hostellissa suihkun jälkeen. Mulle ei todella olisi tullut mieleenkään lähteä yksin pimeällä minnekään. Tulipahan sekin kuitenkin nähtyä, tai no en kamalasti kerennyt nähdä, mitä nyt supermarketissa kävin pariin otteeseen ja aamulla käveleskelin ympäriinsä. Alice Springsiä kuvailisin kuivaksi, kuumaksi, pelottavaksi ja tylsäksi, mutta siellä pitäisi olla vähän kauemmin muodostaakseen kunnollisen mielipiteen.

Seuraavassa postauksessa Adelaidesta, joka on mun uusi lempparikaupunki.

Hanna

Day 1 / Uluru

Huikea ja erilainen reissu taas takana! Matka Keski-Australiaan, Northern Territoryyn, ylitti kyllä mun odotukset joka saralla ja oli 'once in a lifetime' -kokemus, jonka varmasti muistan aina. Oli ihan uskomattomat maisemat, ja nämä kuvat ei kyllä tee oikeutta tuolle paikalle lainkaan - se täytyy kokea itse. Jottei ihan puuduteta teitä, niin jaoin tän reissun muutamaan osaan aloittaen reissuni ekasta päivästä Ulurulla.

Aamulla pääsin muutaman sydämen tykytyksen jälkeen (en tajunnut loppuun asti, että school holidays on meneillään ja se tietty vaikuttaa lentokentän jonoihin) pääsin matkaan. Muistin taas, miksi en tykkää lentämisestä, kun laskeutuminen oli varsin töyssyistä, vaikkakin maisemat oli hienot.

Meiän Red Centre tourilla oli 21 matkustajaa (Aussit, Suomi, Saksa, Ranska ja UK) ja erinomaisilla tiedoilla ja omistautumisella varustettu opas. Mä olin reissun nuorin ja mun lisäksi matkalla oli vain kolme max. 25-vuotiasta, mutta loppupeleissä se ei haitannut, vaan oli ihana kuulla muiden reissaajien tarinoita. Reissattiin tollasella ekassa kuvassa näkyvällä minibussilla ympäriinsä.

Kentältä lähettiin aikalailla suoraan kohti Ulurua. Vierailtiin ensin Cultural Centressä, jossa pääsi tutustumaan aboriginalien kulttuuriin ja Ulurun merkitykseen heille. Sen jälkeen käveltiin Ulurun juurella ja kuultiin mm. melkein jokaiselle jäljelle kivessä jokin selitys. Mun mielestä tour oli tosi hyvä vaihtoehto tälle reissulle, sillä ilman opasta olisin vain kävellyt ihailemassa kiveä ymmärtämättä sen kulttuurista merkitystä. Tolla reissulla me myös käveltiin välillä yhdessä, välillä omassa tahdissa, joten kouluajoilta tutut ryhmämatkat eivät muistuneet liikaa mieleen.

Uluru on valtava!!! Vaikka kuinka on lukenut, että se on 340m korkea ja katsonut kuvia, ei sitä massiivisuutta vain tajua, ennen kuin itse seisoo kiven juurella. Osa Ulurusta on niin pyhää, että aboriginalit pyytävät turisteja olemaan valokuvaamatta alueita. Lisäksi Ulurulla kiipeily yritetään saada kielletyksi kokonaan kulttuuri- ja turvallisuussyiden takia. Meidän ryhmästä kukaan ei halunnut Ulurulle kiivetä, mutta ei kyseessä ole yksittäistapaukset, jos sinne kiivetään. Ja välihuomautuksena, että hyttysverkko oli ehdottomasti paras ostos pitkään aikaan, sen verran kärpäsiä riitti...

Illalla mentiin ihailemaan Ulurua auringon laskiessa ja kuun noustessa. Tarinat Ulurun värin vaihtumisesta oranssista leiskuvan punaiseksi ja lopulta liilahtavaksi todella pitivät paikkansa. Ihailtiin Ulurua kuohuviinin ja juustojen kera.

Päivän päätteeksi ajettiin omalle leirintäalueelle, jossa meille oltiin kokkailtu valmiiksi kengurupastaa. Iltanuotion jälkeen oli aika kääriytyä makuupusseihin ja swageihin (onko sille suomalaista sanaa, mutta siis ikään kuin extramakuupussi, jossa on patja ja naama on paljaana) ja käydä nukkumaan nuotion ympärille tähtitaivaan alle. Tämä oli matkan osa, jota jännitin eniten etukäteen, mutta nukkumismuoto osottautui todella mukavaksi.

Hanna

ps. Täällä käännettiin kelloja viime yönä, joten aikaero on tällä hetkellä 8 tuntia! 9 tuntia parin viikon päästä, kun Suomessakin käännetään kellot!