Huikea ja erilainen reissu taas takana! Matka Keski-Australiaan, Northern Territoryyn, ylitti kyllä mun odotukset joka saralla ja oli 'once in a lifetime' -kokemus, jonka varmasti muistan aina. Oli ihan uskomattomat maisemat, ja nämä kuvat ei kyllä tee oikeutta tuolle paikalle lainkaan - se täytyy kokea itse. Jottei ihan puuduteta teitä, niin jaoin tän reissun muutamaan osaan aloittaen reissuni ekasta päivästä Ulurulla.
Aamulla pääsin muutaman sydämen tykytyksen jälkeen (en tajunnut loppuun asti, että school holidays on meneillään ja se tietty vaikuttaa lentokentän jonoihin) pääsin matkaan. Muistin taas, miksi en tykkää lentämisestä, kun laskeutuminen oli varsin töyssyistä, vaikkakin maisemat oli hienot.
Meiän Red Centre tourilla oli 21 matkustajaa (Aussit, Suomi, Saksa, Ranska ja UK) ja erinomaisilla tiedoilla ja omistautumisella varustettu opas. Mä olin reissun nuorin ja mun lisäksi matkalla oli vain kolme max. 25-vuotiasta, mutta loppupeleissä se ei haitannut, vaan oli ihana kuulla muiden reissaajien tarinoita. Reissattiin tollasella ekassa kuvassa näkyvällä minibussilla ympäriinsä.
Kentältä lähettiin aikalailla suoraan kohti Ulurua. Vierailtiin ensin Cultural Centressä, jossa pääsi tutustumaan aboriginalien kulttuuriin ja Ulurun merkitykseen heille. Sen jälkeen käveltiin Ulurun juurella ja kuultiin mm. melkein jokaiselle jäljelle kivessä jokin selitys. Mun mielestä tour oli tosi hyvä vaihtoehto tälle reissulle, sillä ilman opasta olisin vain kävellyt ihailemassa kiveä ymmärtämättä sen kulttuurista merkitystä. Tolla reissulla me myös käveltiin välillä yhdessä, välillä omassa tahdissa, joten kouluajoilta tutut ryhmämatkat eivät muistuneet liikaa mieleen.
Uluru on valtava!!! Vaikka kuinka on lukenut, että se on 340m korkea ja katsonut kuvia, ei sitä massiivisuutta vain tajua, ennen kuin itse seisoo kiven juurella. Osa Ulurusta on niin pyhää, että aboriginalit pyytävät turisteja olemaan valokuvaamatta alueita. Lisäksi Ulurulla kiipeily yritetään saada kielletyksi kokonaan kulttuuri- ja turvallisuussyiden takia. Meidän ryhmästä kukaan ei halunnut Ulurulle kiivetä, mutta ei kyseessä ole yksittäistapaukset, jos sinne kiivetään. Ja välihuomautuksena, että hyttysverkko oli ehdottomasti paras ostos pitkään aikaan, sen verran kärpäsiä riitti...
Kentältä lähettiin aikalailla suoraan kohti Ulurua. Vierailtiin ensin Cultural Centressä, jossa pääsi tutustumaan aboriginalien kulttuuriin ja Ulurun merkitykseen heille. Sen jälkeen käveltiin Ulurun juurella ja kuultiin mm. melkein jokaiselle jäljelle kivessä jokin selitys. Mun mielestä tour oli tosi hyvä vaihtoehto tälle reissulle, sillä ilman opasta olisin vain kävellyt ihailemassa kiveä ymmärtämättä sen kulttuurista merkitystä. Tolla reissulla me myös käveltiin välillä yhdessä, välillä omassa tahdissa, joten kouluajoilta tutut ryhmämatkat eivät muistuneet liikaa mieleen.
Uluru on valtava!!! Vaikka kuinka on lukenut, että se on 340m korkea ja katsonut kuvia, ei sitä massiivisuutta vain tajua, ennen kuin itse seisoo kiven juurella. Osa Ulurusta on niin pyhää, että aboriginalit pyytävät turisteja olemaan valokuvaamatta alueita. Lisäksi Ulurulla kiipeily yritetään saada kielletyksi kokonaan kulttuuri- ja turvallisuussyiden takia. Meidän ryhmästä kukaan ei halunnut Ulurulle kiivetä, mutta ei kyseessä ole yksittäistapaukset, jos sinne kiivetään. Ja välihuomautuksena, että hyttysverkko oli ehdottomasti paras ostos pitkään aikaan, sen verran kärpäsiä riitti...
Illalla mentiin ihailemaan Ulurua auringon laskiessa ja kuun noustessa. Tarinat Ulurun värin vaihtumisesta oranssista leiskuvan punaiseksi ja lopulta liilahtavaksi todella pitivät paikkansa. Ihailtiin Ulurua kuohuviinin ja juustojen kera.
Päivän päätteeksi ajettiin omalle leirintäalueelle, jossa meille oltiin kokkailtu valmiiksi kengurupastaa. Iltanuotion jälkeen oli aika kääriytyä makuupusseihin ja swageihin (onko sille suomalaista sanaa, mutta siis ikään kuin extramakuupussi, jossa on patja ja naama on paljaana) ja käydä nukkumaan nuotion ympärille tähtitaivaan alle. Tämä oli matkan osa, jota jännitin eniten etukäteen, mutta nukkumismuoto osottautui todella mukavaksi.
Hanna
ps. Täällä käännettiin kelloja viime yönä, joten aikaero on tällä hetkellä 8 tuntia! 9 tuntia parin viikon päästä, kun Suomessakin käännetään kellot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti