Mt. Cook & Lake Tekapo

Heipat Lake Tekapon rannalta,

Viime sunnuntaina oli aika lähteä aivan ihanasta Queenstownin hostellista ja kivasta kaupungista muutenkin. Seuraavana etappina mulla oli Mt. Cookin kylä, joka sijaitsee Uuden-Seelannin korkeimman vuoren, Mt. Cookin, juurella. Kylä on todella pieni, muutamia majoituksia, info, joitain asuntoja, koulu ja muutama ravintola, joista vissiin kaikki paitsi yksi tai kaksi oli hotellien yhteydessä. Mt. Cookin kylä oli todella kauniilla paikalla, sillä joka puolella kohosi jylhiä vuoria. Vietin päiviä pääosin erilaisia hiking trackeja tehden. Mukaan mahtui mm. 2000 porrasta sisältänyt killeritrack, mutta myös yksi NZ:n suosituimmista lyhyistä helpoista reiteistä, jonka seurauksena reitti oli kansoitettu omakuvakepeillä, parin (kymmenen) tonnin laukuilla, isoilla turistiryhmillä ja jopa korkkareilla... Mun Mt. Cookin hostelli on ollut ainoa tähän mennessä olleesta 12 majoituspaikasta, johon olen pettynyt. Tosin tämä johtuu suurilta osin muista reissaajista, ja heidän tavoistaan ja kulttuuristaan kuin itse hostellista. 

Kolmen Mt. Cook -yön jälkeen mun matka jatkui Lake Tekapon rannalle. Lake Tekapo on UPEA! Veden väri on valosta riippuen sinertävän turkoosia tai kauniin vihertävän turkoosia ja vesi on ihan superkirkasta. Tekapossa asuu vakituisesti n.300 ihmistä, joten pikkupaikka tämäkin. Täällä on tosin sentään ruokakauppa. Koska täällä on öisin todellakin pimeää, kun ei ole miljoonia valoja, ja saasteitakaan ei ole, täällä on aivan mieletön tähtitaivas. Joka ilta oon dinnerin jälkeen vuorautunut vaatekerroksiin ja mennyt ulos ihailemaan taivasta. Muuten mun päivät ovat sisältäneet auringonnousuja ja -laskuja, hiking trackin vuoren/mäen päälle ihailemaan maisemia ja syömään superia porkkanakakkua, rannalla istuskelua, ympäriinsä kävelyä js luistelua! Tekapon tekojään oli tarkotus aueta vasta huomenna, mutta instagramista löysin tiedon, että kaiken ollessa valmista etuajassa he aukaisivatkin paikan jo tänään. Jää oli kauniilla paikalla järven rannalla ja vuorten juurella, ja koska etukäteen aukeamisesta oli ilmotus vain instagramissa, sain olla jäällä aikalailla omassa rauhassa, parasta! Kyseenalaiset lätkäluistimien tavoin teroitetut taitovuokraluistimet aiheuttivat aluksi kauhua, mutta vähän aikaa kaarteltuani uskalsi jo taaksepäinkin luistella ja jotain pieniä kikkailuja tehdä. Iltapäivällä mun oli tarkoitus vuokrata pyörä ja ajaa järven rantaa pitkin, mutta mun jalat on kaiken urheilemisen jälkeen vähän toista mieltä, joten kävin ostamassa minttusuklaakeksejä ja illalla menen Tekapo Springsin hot poolseille nauttimaan kuumasta allasvedestä ja kylmästä vuoristoilmasta. 

Täällä öisin lämpötila tippuu nollaan ja päivisin vuorostaan kohoaa kahdenkympin tienoille, joten vaatteiden kanssa on aina vähän ongelmia... Ja tosiaan ihan syksyvibat täällä, hassua, kun talvi ei tulekaan seuraavaksi, vaan matka käy Sydneyn vähän lämpösemmän syksyn ja Singaporen +35 asteen kautta Suomen, toivottavasti kauniiseen ja kuivaan, kevääseen.

Huomenna puolilta päivin hyppään bussin kyytiin kohti Christchurchia, joka on ihan kunnon kaupunki satoine tuhansine ihmisineen. Christchurch on mun Uuden-Seelannin viimeinen kohde. Sieltä teen päiväretken Kaikouraan tai Akaroaan, mutta muuten mun Uuden-Seelannin reissu alkaa olla paketissa... 

Nyt jatkan Singaporen reissusuunnitelman parissa. Tässä aurinkotuolissa turkoosin järven rannalla homma tosin hoituu varsin näppärästi.

Hanna