Blue Mountains

Viime sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein käymään Blue Mountainseilla. Aluksi matka vaikutti mahdottomalta mm. junaraidekorjaustöiden vuoksi, mutta sainkin auton, ja vajaan parin tunnin päästä oltiin Essin ja Johannan kanssa perillä Blue Mountainseilla ensimmäisenä kohteena Katoombassa sijaitseva Three Sisters -kivimuodostelma, joka on Blue Mountainsien tunnetuin turistikohde. Itsekin tajusin vasta paikan päällä, että kyseessä on iso kansallispuisto lukuisine kylineen, kävelyreitteineen ja vesiputouksineen. 

Three sisterseistä legenda kertoo näin: The Aboriginal dream-time legend has it that three sisters, 'Meehni', 'Wimlah' and Gunnedoo' lived in the Jamison Valley as members of the Katoomba tribe. These beautiful young ladies had fallen in love with three brothers from the Nepean tribe, yet tribal law forbade them to marry. The brothers were not happy to accept this law and so decided to use force to capture the three sisters causing a major tribal battle. As the lives of the three sisters were seriously in danger, a witchdoctor from the Katoomba tribe took it upon himself to turn the three sisters into stone to protect them from any harm. While he had intended to reverse the spell when the battle was over, the witchdoctor himself was killed. As only he could reverse the spell to return the ladies to their former beauty, the sisters remain in their magnificent rock formation as a reminder of this battle for generations to come.

Three Sistersin ja lounaan jälkeen otettiin suunnaksi Wentworth Falls ja Charles Darwin -niminen kävelyreitti. (Kiitos kaikista matkavinkeistä Elli&Sini!!) Aluksi meinattiin jo kääntyä takaisin, sillä reitin alku muistutti runsaasti Suomen luontoa vain isommassa muodossa, havupuut ja saniaiset olivat suurempia. Matkan varrella olevat vesiputoukset eivät myöskään tehneet mitään suurempaa vaikutusta, sillä ollaan kaikki nähty aika paljon Australiaa, suurta valliriuttaa, ulurua, whitsundayn puuterihiekkaa ja great ocean roadia. Kaikkeen upeuteen tottuminen on vähän sääli, vaikka onkin luonnollista. Näen oopperatalon ja Harbour Bridgen jokaisella reissulla keskustaan ja vietän päiväni Manlyn rannoilla surffaten ja aalloissa hyppien. Kun arki on tällaista, täytyy lomien olla aika spesiaaleja. Anyway, onneksi ei keskeytetty reissua (Ellin blogin kuvien perusteella jaksoin uskoa, että jotain hienoa on vielä tulossa!), sillä the vesiputous oli upea ja näkymät uskomattomat. Ennen huikeita maisemia oli kuitenkin kivuttava epätasaisia ja jyrkkiä kiviportaita alas n. 750 askelman verran (meidän laskut meni sekaisin, joten vähän sovellettiin, mutta ainakin 720 oli reitillä for sure) ja lopuksi vielä sama matka ylös huhheijaa! Tuolla vesiputouksen juurella suurten vuorten keskellä tunsi itsensä taas niin pieneksi valtavan ja voimakkaan luonnon keskellä. Samanlaisen tunteen oon viimeksi saanut Keski-Aussien täydellisessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään. Kertoo jotain paikan vaikuttavuudesta. Olisin voinut viettää tuolla ikuisuuden maisemia tuijotellen ja elämää pohtien (mutta Essillä oli kiire Ikeaan haha!) Kuvat ei tee mitään oikeutta paikalle, menkää ja kokekaa itse, jälleen kerran.

Ton reissun jälkeen oltiinkin aika poikki ja Ikean irttarit, glögi ja lihapullat maistuivat paremmin kuin hyvin!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Vika viikonloppu ennen joulua, apua! Tänään vietän ihan vain koti-iltaa perheen kanssa ja muutamia juttuja tehden ja lauantaina ja sunnuntaina on sitten tiedossa paljon rantailua, keskustan joulutunnelman ihmettelyä ym.

Hanna

ps. Ihan näin mihinkään liittymättömästi. Kattelin äsken Spotifysta mun vuosikatsausta. Oli hauska huomata, miten syksyllä mun musiikinkuuntelu oli muuttunut ihan täysin. Ulkomaiset artistit olivat tippuneet kärjestä Cheekin, Haloo Helsingin ym. suomalaisten artistien tieltä. Näin tää ulkomailla asuminen muuttaa ihmistä.