Wine tasting in Hunter Valley

Eilen käytiin Raphaelan kanssa Hunter Valleyssa viinitilakierroksella, joten sain taas yhden kohdan ruksattua yli to do -listalta, joka muuten alkaa olla aika lyhyt. Nyt vaan sormet ristiin, että tää Sydneyn sää tajuaisi, että on kesä ja päättäisi lopettaa monen päivän sateet, jotta mun loput suunnitelmat saataisiin toteutettua. Sillä kyllä, puolet Sydneyläisistä on harmitellut sitä, miten on ollut epätavallisen kylmä ja sateinen kesä. Hunter Valleyssakin viinitilalliset valittelivat katastrofaalista kesää, sillä yleensä siellä kesä on kuuma ja kuiva, lämpötila on 30-40 astetta tai enemmänkin. Eilen oli tosiaan 23 astetta, joka ei tosin mua haitannut, sillä paljon mukavampi viinejä ja juustoja oli maistella, kun hiki ei virrannut selkää pitkin. Viinin valmistus on kuitenkin pulassa, kun rypäleet kastuvat liikaa, kypsyvät hitaasti sekä myrskyt vievät osan sadosta.

Hunter Valley sijaitsee kahden tunnin päässä Sydneystä pohjoiseen ja vähän sisämaahan päin. Alue on Australian vanhin wine region, ja siellä on 172 viinitilaa. Suurempia ja pienempiä. Suurinta osaa Hunter Valleyn alueen viineistä ei voi ostaa bottle shopeista, vaan viinitilat myyvät viiniä ainoastaan omalla tilallaan tai vievät niitä alueen ravintoloihin. Hunter Valleyssa kilpailu on kovaa, joka näkyy myös laadussa. Myös viiniklubeja on alueella useita, joiden avulla viinitilat koettavat saada asiakkaat uskollisiksi oman tilansa viineille. Yhtenä uusien asiakkaiden houkuttelukeinona toimivat ilmaiset viinimaistelut.

Meidän eilinen alkoi vierailulla matkan varrella sijaitsevaan Australia Walkabout Wildlife Parkiin paijailemaan eläimiä ja syömään pientä aamupalaa. Tämän jälkeen suunnattiin Hunter Valleyyn, jossa meidän ohjelmaan kuului kaksi viinitilaa, olutpanimo sekä juusto- ja suklaatehtaat.

Suklaa- ja juustotehtailla maisteltiin ihan tosi hyviä suklaita ja juustoja, mutta varsinkin suklaatehtaassa meininki oli aikamoista suoraa mainontaa. Voisinkin muuten melkein tehdä listan siitä, mitä kaikkea olen oppinut täällä syömään, sillä Suomessa vielä en ollut mikään suuri vaikkapa juustojen ja oliivien ystävä. Näin se maku kehittyy haha.

Viinitilat olivat tosi kivoja kokemuksia ja vaikka olenkin toivoton muistamaan viinien nimiä, sai näistä tastingeista paljon irti. Käytiin kahdella viinitilalla: Leogatella ja Wynwoodilla ja maisteltiin yhteensä noin kahtakymmentä eri viiniä. Leogaten viinit tekivät muhun suuremman vaikutuksen, mutta Wynwoodilla kerrottiin enemmän historiasta ja valmistuksesta ym. mikä oli kiva! Myös meidän tourin opas oli varustettu suurella määrällä tietoa, joten opin kyllä yhtä sun toista rypäleiden koosta, poimimisesta, kierrekorkkien ja korkista valmistettujen korkkien eroista (Euroopassa kuulemma vallitsee käsitys, että kierrekorkki olisi osoitus huonosta viinistä, mutta näin ei oiekasti ole ja monet viininvalmistajat haluaisivat siirtyä kierrekorkkeihin, mutta kuluttajien takia, joutuvat pysymään korkissa) ja viinien valmistuksesta päivän aikana.

Päivän päätteeksi käytiin vielä Potters Brewery -olutpanimossa maistelemassa muutamaa olutmakua. Huomatkaa tossa kuvan taulussa Kippis ja Terveydeksi!! Eikä ollut siis mun kirjoittamia! Kokonaisuudessaan ihana päivä superkauniilla alueella! Siis oikeasti olisin voinut mennä tonne jo pelkästään matkan varrella sijaitsevien maisemien tai Hunter Valleyn maisemien takia.

Kivaa sunnuntaita kaikille!!

Hanna

Weekend trip to Canberra

Viime viikonlopun vietin Raphaelan kanssa Australian pääkaupungissa, Canberrassa, joka on vajaa 400 000 asukkaan kaupunki n. 270km päässä Sydneystä lounaaseen. Monelle on tullut yllätyksenä se, ettei Aussien suurin kaupunki Sydney ole pääkaupunki, vaikka täällä sijaitseekin useat maamerkit ja asukkaitakin on yli 10 kertaa enemmän. Canberrasta tehtiin kuitenkin pääkaupunki, sillä Sydney ja Melbourne, Australian suurimmat kaupungit, eivät päässeet reilu sata vuotta sitten yhteisymmärrykseen siitä, kumpi kaupungeista nimitettäisiin pääkaupungiksi.

Canberraan pääsee Sydneystä reilussa kolmessa tunnissa helposti bussilla, ja näitä matkoja tarjoaa useampikin yhtiö. Viikonloppureissu riitti meille hyvin ja kerettiin nähdä kaikki listalla olleet nähtävyydet. Jälkeen päin tosin tajusin, että oltaisiin voitu käydä katsomassa suurlähetystöjä, kun Suomellakin on siellä hieno lasinen lähetystö, mutta kaikkea ei voi keretä ja muistaa. Canberrassa suuri osa asukkaista työskentelee valtiolle ja kaupungissa sijaitsevatkin kaikki hallintorakennukset.

Olin kuullut paljon negatiivista palautetta Canberrasta, siitä miten se on tylsä, tyhjä, pieni ja persoonaton. En allekirjoita kaikkia väitteitä, vaikka kaupunki ei noussutkaan mun uudeksi lemppariksi. Canberra onkin varmaan yksi Australian eniten mielipiteitä jakava kaupunki.

Kyllä, ensi vaikutelma kaupungista oli juurikin tyhjä. Suuria hyväkuntoisia teitä, joita pitkin ajaa muutama auto, pitkät välimatkat ja ei muita kävelijöitä. Eniten meitä hämmästytti se, että kun kävelimme asuinalueiden läpi, ei missään näkynyt pihalla leikkiviä lapsia tai ikkunoiden takana häärääviä ihmisiä. Pieneksi puolustukseksi voi sanoa todella kauniin ja kuuman viikonlopun koululomien aikana, mutta silti. Käydessämme syömässä tai ostoskeskuksessa, tyhjyyden unohti kuitenkin nopeasti, sillä kahvilassakin saimme odotella pöytää. Kyllä siellä siis on ihmisiä, ei vain siellä tyhjien teiden varrella.

Suurin ongelma Canberrassa mun mielestä olikin se, että etäisyydet ovat niin pitkät ja matkojen varrella ei ole mitään kiinnostavaa. Canberrassa on kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja, mutta kaikkialta on pitkä matka kaikkialle. Jos kaupunkia tiivistäisi ja ottaisi valtavat valtatiet ja puistot välistä pois, kaupungista tulisi kompakti ja turistiystävällinen.

Valitus kuitenkin sikseen ja keskitytään niihin kivoihinkin asioihin. Meidän YHA-hostelli oli supersiisti, ja siellä oli viihtyisä roof top terrace, kokkailtiin hostellilla edullisesti, mutta käytiin myös milkshakeilla (niiiiin hyvät ja samalla varsinainen kaloripommi, Patissiez oli ihan superhyvä kahvila, ja pahimmillaan pöytää saa kuulemma odottaa jopa neljä tuntia, joten meidän 10min odottelu oli oikein inhimillinen) ja lounaalla (persikkaa burgerissa, mutta ihan huippuhyvää tämäkin!!!!) ja nämä paikat olivat aivan ihania, National Museumissa oli tosi mielenkiintonen näyttely alkuperäisasukkaista, War Memorial oli vaikuttava, kaupungin jakava järvi kaunis ja seura huippua! Käytiin myös National Libraryssa, National Galleyssa ja National Portrait Galleryssa, jotka olivat ihan hyviä, tosin potrettigalleria olisi ollut mielenkiintoisempi, jos olisi tuntenut australialaisia paremmin. Ikuisena kahviloiden ja ulkonasyömisen rakastajana silmiin osui tuolla useampikin hyvä kahvila ja ravintola, joihin olisin mielelläni mennyt jos meillä olisi ollut isompi lompakko ja enemmän aikaa.

Kyllä mä todella olen iloinen, että lähdin käymään Canberrassa. Ihan jo pelkästään siksi, että olen nähnyt taas uutta puolta Australiasta suurten turistikohteiden ja rantaelämän lisäksi. Kuten Raphaelan kanssa todettiin, reissun voi tiivistää näin: "I don't need to go there again but it was still so good to see it!"

Aika menee aivan valtavaa vauhtia, ja tuntuu, etten varsinkaan nyt koululomien aikana ehdi koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Täällä menee kuitenkin hyvin, mitä nyt pientä stressin poikasta tulevasta. Ihan uskomatonta, että mun au pair -aika alkaa olla loppusuoralla, saan kaksi ihanaa vierasta tänne kohta ja sitten onkin jo aika uusille seikkailuille.

Tällä viikolla mulla on ohjelmassa töiden lisäksi, tulevan suunnittelua ja Hunter Valleyssa viinitilakierros. Muuten aion (yritän) nauttia 30-40 asteen helteistä, treffailla muutamaa kaveria ja nukkua univelkoja. Nyt painun kiireellä nukkumaan, kuullaan taas!

Hanna

Holiday trip to Noosa

Biitsielämää, riippumatossa makoilua, kirjan lukemista, national parkissa kävelyä, parasta seuraa, naurua, nostalgiaa, ruotsalaisia reissaajia joka puolella, ruotsin kielen muistelua, hyviä säitä, herätyskellottomia aamuja, rentoilua, pinkki hostelli ja hyvää ruokaa.

Muuta ei tarvittukaan mun ja Sofian lomareissuun Queenslandin puolelle Noosaan. Noosa on aikalailla lomakylä, eikä sieltä kannata odottaa löytävänsä Oopperataloa tai Byron Bayn hipahtavaa rentoa tunnelmaa, mutta huolettomaan hengailuun ja rentoon lomailuun se on täydellinen pakopaikka. Paikassa on paljon ausseja (ja saksalaisten reissaajien sijasta ruotsalaisia matkaajia??) eivätkä kauniit rannat ole täynnä. Meillä sattui säiden kanssa tosi hyvä tuuri, sillä sekä Sydneyssä että Brisbanessa, jossa Sofia asustaa, satoi kaatamalla lähes koko meiän reissun ajan, mutta me saatiin nauttia auringosta.

Täydellinen loma ja tuntui niin nostalgiselta nähdä Brisbane monen kuukauden jälkeen ja istua lentokentällä samassa kirjakauppakahvilassa samassa pöydässä kuin viisi kuukautta sitten Sydneyyn muuttaessani.

Huomenna suunnataan Raphaelan kanssa puolestaan Australian pääkaupunkiin, Canberraan viikonloppureissulle!

Hanna

Hello 2016!

Koko joulukuu tuntui käsitteenä täysin absurdlta, mutta niin se joulu saapui tänne surffareiden ja kengujen maahankin! Täysin odotetusti joulu Ausseissa oli aivan erilainen kokemus eikä joulufiilistä ollut lukuunottamatta joulupäivän aamun joulukirkkoa ja varsinkin 'Jouluyö, juhlayö' -laulua. Syötiin hyvin, vietettiin aikaa rennosti yhdessä ja availtiin lahjoja joulusukista, kuusen alta ja secret santa -pelissä. Tein myös joulutorttuja molempien sukujen juhliin, ja niistä tykättiin ihan tosi paljon! Aussijoulu oli kaikessa erilaisuudessaan ihana kokemus ja olen kiitollinen, että mulla oli mahollisuus kokea se aivan ihanan aussiperheen kanssa!

Viikko sitten torstaina piknikkeilin ja paistattelin päivää puolen Sydneyn, tai ainakin kaikkien turistien kanssa, sataman ympäristössä Uuden Vuoden kunniaksi. Pidettiin tyttöjen kanssa sleepover edellisenä iltana, jotta päästäisiin kaikki yhdessä lähtemään vähän kahdeksan jälkeen aamulla kohti keskustaa. Saavuttiin Blues Pointille ennen puoli kymmentä, eikä kyllä hetkeäkään liian aikaisin, sillä saatiin tyyliin viimeinen spotti ruohikolta. Siitä sitten alkoi 14,5 tunnin odotus. (Muutamiin paikkoihin ihmiset jonottivat jo edellisenä päivänä, joten siihen nähden tuo oli ihan inhimillistä, hah). Meidän valitseman paikan kapasiteetti oli 12 000 ihmistä, ja se tuli täyteen alkuillasta.  Päivä meni yllättävän hyvin telttavirityksen alla makoillen, syöden ja kauniista päivästä nauttien. Kuuden aikaan alkoivat erinäiset ohjelmat ja yhdeksältä oli lasten ilotulitus. Keskiyön lähestyessä countdown alkoi ja kellon lyödessä kaksitoista alkoi illan kohokohta, 12 minuutin mittainen upea ilotulitusshow. Meillä oli täydellinen spotti ja show oli kaiken odottamisen arvoinen. Ei tiedetty, että mihin suuntaan olisi pitänyt katsoa, kun joka puolella paukkui ja räjähteli. Tulen varmasti muistamaan tämän uuden vuoden koko elämäni!! Nyt on Sydneyn uusi vuosi koettu ja ensi uudella vuodella on lievät paineet, jos haluaa pistää paremmaksi... Mä en osaa lisätä omia videoita näihin postauksiin, joten jos Sydneyn NYE kiinnostaa videon muodossa, niin mm. tässä, KLIK, on hyvä minuutiksi koottu pätkä.

Sydney oli hoitanut päivän mielestäni varsin hyvin, vaikka ahdasta oli ja vessaankin sai jonottaa hyvän aikaa. Julkisen liikenteen vuoroja oli lisätty 4500:lla, joten kotiinkin päästiin suhteellisen helposti, vaikka kaiken kaikkiaan ilotulitusta oli ollut seuraamassa 1,6 miljoonaa ihmistä.

Päivän aikana mietin useaan otteeseen sitä, miten viime vuodenvaihteessa Helsingin Senaatintorilla mulla ei ollut aavustustakaan, että olisin nyt seuraamassa yhtä maailman ainutlaatuisimmista ilotulituksista! Eikä mulla kyllä ole varmuutta siitäkään, missä päin vietän seuraavan vuodenvaihteen.

Uuden vuoden päivänä juhlistin vuoden vaihdetta suuntaamalla kohti lentokenttää ja rantalomaa Noosassa. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.

Ihanaa vuotta 2016 teille kaikille!!

Hanna