Hello December!

Viime kerrasta on ehtinyt kulua aikaa, mutta en ole tainnut konettakaan avata kuin ehkä kerran? En vissiin voi luonteelleni mitään, vaan täällä olen superkiireinen arkeni kanssa kaikkine luisteluineen ja muine menoineen ihan niin kuin Suomessakin. Tässä sekalainen pläjäys mun elämää viimesiltä parilta kuukaudelta.

Joulu on saapunut Sydneyyn. Isoja joulukuusia on joka nurkalla ja puut ja kaupat on koristeltu erilaisilla koristeilla. Myös muutamat talot tässä naapurustossa ovat panneet parastaan ja ovat kuin suoraan jenkkileffoista. Joulukuu on tullut taas ihan puskista eikä asiaa varmasti auta kolmenkymmenen asteen helteet, bikinit ja hiekkarannat. Jouluvalot näyttävät musta vain jotenkin korneilta tässä ympäristössä ja joulufiiliksestä ei ole tietoakaan. Ehkä se tulee lähempänä joulua, toivotaan! Itsenäisyyspäivänä vietetään Sinin ja Ellin kanssa Suomi-iltaa Joulutarinan ja suomiherkkujen kanssa, ehkä se auttaa pääsemään fiilikseen, mutta ainakin superkiva ilta on tiedossa! Täällä olisi myös 1,5 viikon päästä Kauneimmat joululaulut, johon hirveästi haluaisin mennä, mutta Blue Mountains -retki näyttää uhkaavasti osuvan päälle. Onneksi on Spotify, Samuli Edelman, Antti Tuisku ja Suvi Teräsniska.

Yksi viikonloppu tehtiin Sinin ja Ellin kanssa huippuretki Ikeaan lähinnä ruoka mielessä. Syötiin lihapullia ja korvapuusteja, ostettiin kasa irtokarkkeja(!!!!!!!!) ja spottailtiin runsaasti tuttuja juttuja. Tosin totesin juuri, että mun molemmilla aussiperheillä on ollut melkeinpä enemmän tavaraa Ikeasta kuin meillä kotona Suomessa. Lisäksi mun nykyinen perhe rakastaa Ikean lihapullia, joita meillä löytyy pakkasesta ja puolukkahilloakin oli jääkaapissa mun tänne saapuessa. Samana iltana mun hostäiti oli vielä leiponut korvapuusteja, nam! Olin kirjottanut reseptiin, että lisää kaulitun taikinan päälle voita, sokeria ja kanelia, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Tarkoitin, että sokeria ja kanelia ei voi olla liikaa, mutta mun kirjotustaidoissa on vissiin vielä vähän hiottavaa, sillä hostäiti oli ymmärtänyt, että se koskee myös voita, joten noi korvapuustit muistuttivat maultaan melkosuperpaljon Tapiolan Kaisan Cafen korvapuusteja! (Sinne on muuten päästävä ekojen paikkojen joukossa, kun tuun takaisin!!)

Noita haikylttejä on näkynyt viime aikoina oikeestaan joka viikko Manlyn rannoilla. Sain myös ensimmäisen kosketuksen Australian tappaviin eläimiin, kun meduusa poltti mun jalkaa. Meduusa osoittautui blue bottle jelly fishiksi, joka ei ole tappava, mutta sattuu ja polttelee ihan kunnolla. Vähän olin hädässä, kun en tosiaan tiennyt yhtään mitkä meduusat ovat harmittomia ja mitkä eivät.

Myös meidän talo on muuttunut eläintarhaksi. Meillä ei ole näkynyt oikeastaan yhtäkään hämähäkkiä tms, mutta maanantaina törmäsin kolmeen isoon hämähäkkiin, yhteen jättikoppikseen ja useempaan toukkaan täällä meillä. Lisäksi joka kerta lenkillä tai vaikka autollekin kävellessä, kun pusikossa rasahtaa, sydän jättää yhen lyönnin välistä. Se voi olla ihan vaan lintu tai opossumi, mutta yhtälailla käärme tai lisko hah.

Lisäksi kuvissa Nelen birthday BBQ at the beach, ihana lounas Ellin kanssa Collaroyssa ja lämpimästä kesäillasta nauttimista Manlyssa. Toi bbq oli ihan tosi hauska ja niin 'Aussikokemus'. Oli ihana grillailla aurinkoisena kesäiltana rannalla hyvää ruokaa, kun vieressä soi musiikki ja ilta hämärtyi vähitellen.

Yksi perjantai sain koko päivän vapaaksi niin suuntasin Bondille nauttimaan parhaimmillaan 43 asteen helteestä. Rannalla viileän merituulen puhaltaessa lämpötila oli ihan jees, kun mereen pääsi vilvottelemaan, mutta auta armias, kun oli aika matkustaa bussilla takaisin... Pari viikkoa sitten mulla oli saksalaisen Lean kanssa eka surffitunti. Oli ihan tosi hauskaa ja huomenna oon menossa uudestaan! Pääsin jopa seisomaan laudan päälle jei, sillä olin ajatellut, että eka tunti menisi vain laineilla loikoillessa. Opettaja auttoi oikean ajoituksen kanssa, muuten tosta ei kyllä olisi tullut mitään! Yllättävän rankkaa oli, kun piti aina meloa itsensä takaisin ulapalle. Keskellä aaltoja istuskellessa auringon paistaessa tuli niin Australiaa ja elämää rakastava olo!! Lisäksi vielä turisteilua Dover Heightsissä.

Superkaunis Centennial Parklands. / Rauhallinen teehetki kirjakaupassa. Oli ihanaa juoda kookosteetä, koska kiitos mun hostperheen kahvikoneen, mä juon ihan liikaa kahvia ja oon tainnut jäädä riippuvaiseksi aamukahvista... / Mun vakkariaamupala tai lounas, jos oon yksin kotona. / Chinese garden of Friendship, joka oli musta tosi kaunis, mutta pääsymaksu oli ehkä vähän liikaa.

Yhden illan superhyvä dinner tyttöjen kanssa Dee Whyssa! / Kunnostauduin ja kävin Raphaelan kanssa kattomassa IMaxissa (the world's biggest screen) uusimman James Bondin, Spectren, joka oli samalla mun elämäni ensimmäinen James Bond. Tykkäsin siitä kyllä tosi paljon, joten varmasti katson Bondeja jatkossakin. / Aussitkin osallistuivat Ranskan muistamiseen oopperatalon valaistuksineen ja Ranskan lippuineen. Manlyssakin oli Ranskan lippu salossa ja kunnantalo oli saanut Ranska-aiheiset koristeet. / Dress huntingia National banquetia ja kaverin 21v synttäreitä varten.



Viime viikonloppuna meillä oli nationalit, joka oli kyllä yksi mun Aussivuoden parhaista viikonlopuista! Nautin aivan joka hetkestä jäällä, meillä on superkivat ohjelmat, joukkue on huippu ja oli vaan niin ihanaa päästä kisajäille ja tosissaan kisaamaan voitosta. Valitettavasti meiän tavotteet ei toteutuneet, osittain kiitos mielenkiintosen tuomaroinnin..., vaan sijoitus oli toinen. Voidaan olla tostakin ylpeitä ja kehitys kauden aikana on ollut huikeeta! Kisaosuuden jälkeen meillä oli vielä banquet, jossa teemana oli candyland. Muiden joukkueiden juhliessa enemmän ja vähemmän värikkäissä mekoissa meillä oli musta niin hauskat asut. Ausseissa on Lifesavers-karkkeja, jotka on värikkäitä renkaita putkilossa. Muutama meiän joukkueesta oli hommannut kaikille jättiuimarenkaat ja viiletettiin sitten ne päällä dinnerillä ja tanssilattialla, oli niin hauskaa!' Oon niin superkiitollinen, että pääsin vielä jäälle kisaamaan ja treenaamaan, ja mulla on nyt niin tyhjä olo, kun kausi on ensi sunnuntain pikkujouluja vaille ohi. Nyt kuitenkin täytyy alkaa suunnitella kovalla tohinalla day trippejä ja viikonloppureissuja.

Loppuviikosta on tiedossa surffausta, Luna Parkissa vierailua, lounastelua, rantaelämää, joukkuekaverin 21v synttärit, jengin pikkujoulut ja Suomi-ilta Ellin ja Sinin kanssa. Töiden lisäksi siis. Ihan kivalta kuulostaa! Ja ensi viikolla itärannikkoa alas reissaava Essi saapuukin Sydneyyn, joten pääsen turistioppailemaan ja näkemään itsekin muutamia uusia juttuja. Ja ihan kohta onkin jo joulu!!

Nyt kiirehdin iltakahvittelulle Manlyyn, kuullaan taas toivottavasti pian!

Hanna

NSW State Champions: Fire On Ice

Enpä olisi ihan heti uskonut, että löytäisin itteni tekemässä liimanutturaa klo 4.45 lauantaiaamuna Aussien 37 asteen lämmössä. Never say never ja mitä näitä nyt on. Otin luistimet Ausseihin mukaan, sillä olin kyllä suunnitellut käyväni luistelemassa silloin tällöin, mutten mitenkään supervakavasti. Viime lauantaina kuitenkin vetäsin luistimet jalkaan ja kisapuvut päälle enemmän tai vähemmän valmiina luistelemaan New South Walesin State Championshipseissä. Toinen ohjema oli vähän hakusessa vielä, mutta joka tapauksessa meillä meni hyvin ja mulla oli niin kivaa jäällä. Nyt voin sanoa olevani New South Walesin mestari Fire On Ice -joukkueen kanssa haha. Noin viiden viikon päästä meillä on Nationalsit, josta on tulossa tiukka kisa meidän, Brisbanen ja Western Australian kesken. Nationalsien voittaja pääsee edustamaan Australiaa MM-kisoihin!

Mä tykkään luistelusta täällä tosi paljon, meillä on huippukiva joukkue, joka on toivottanut mut tervetulleeksi avosylin ja muutenkin ihana päästä takasin jäälle ja kisaamaan. Meillä on treenit pääsääntösesti 2x viikossa, mutta nyt on ollut aika paljon extraa. Tälläkin viikolla meillä on neljät treenit. Treeniajat ei tosin ole suurta herkkua, maanantaina tosi myöhään illalla, lauantai-iltapäivänä ja sunnuntaiaamuisin 5.30... Plus asun toisella puolella kaupunkia, joten ruuhka-aikaan matkat kyllä kestää. Eilen Harbour Bridgellä oli bussionnettomuus, jonka takia mun 28km matkaan meni n. tunnin sijaan 2h 15min. Onneksi matkalla oli kateltavaa, kun ensin oli ukkonen ja salamointia, sitten sade, sen jälkeen sateenkaari ja lopulta auringonlasku.

Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset luistelusta, sillä vaikka nautinkin siitä ihan hirveesti ja täällä mulla on siihen mahollisuus vähemmän treenimääräm takia, jään kuitenkin paljoista au pair-jutuista paitsi. Viikonloppureissut on mahottomuus ja lauantaisinkaan ei liikaa ehdi mitään tekemään. Toisaalta kuitenkin tosiaan pääsen luistelemaan ja tutustun paikallisiin. Tulevanakin viikonloppuna meillä on treenien lisäksi illanistujaiset, brunssi ja mahdollisesti eläintarhareissu sekä mulla pitkien matkojen takia yökyläily. Luotan kuitenkin siihen, että ehdin tekemään kaikkea Nationalsien ja joukkueen joulujuttujen jälkeen.

Luistelun seurauksena mun elämä muistuttaa paljon mun elämää Suomessa. Kiire töiden, treenien ja sosiaalisen elämän kanssa ja liian vähän unta. Jossain välissä pitäisi ehtiä hengailemaan itsensäkin kanssa ja rentoutua. Lähdin Ausseihin hakemaan rentoa, stressitöntä elämäntyyliä, mutta näköjään se ei oo mun juttu.

Tän itehankitun kiireen keskellä viime sunnuntai kisojen jälkeen oli ihanan rentouttava! Treffattiin suomityttöjen Ellin ja Sinin kanssa puolilta päivin, käytiin lounaalla ja jälkkärillä Newtownissa (jos kaipaat ravintoloita ja varsinkin Aasialaista ruokaa, mene tonne!!!), käveleskeltiin ympäriinsä ja käytiin Night Noodle Marketeilla. Oli ihanaa nähdä uusia paikkoja, hengailla ja puhua suomea. Kaikkea tota rauhallisella aikataululla ja ilman tarkkoja suunnitelmia. Viime kerrasta, kun olin puhunut livenä suomea, oli kolmisen viikkoa. Tosin kirjaston storytimessa törmäsin ihan sattumalta suomalaiseen äitiin ja tyttöön. Tehtiin askarteluja ja kuuntelin siinä muiden keskusteluja, kunnes yhtäkkiä tajusin, että vieressä olevat eivät puhuneetkaan enkkua vaan suomea! Pakkohan siinä oli sitten itsensä paljastaa suomalaiseksi ja vaihtaa kuulumisia. Samassa storytimessa käy myös yksi saksalainen au pair, ja hän totesi, että suomen kuuleminen on mulle varmasti aika spesiaalia ja tuntuu kotoisalta. Saksalaisia kun täällä riittää pilvin pimein, niin hän melkein harmitteli, että saksan kielessä ei ole mitään spesiaalia hänelle täällä, ihan arkipäivää.

Tulipas taas ajatusvirtaa, ehkä ens kerralla pysyn oikeesti aiheessa. Ihanaa loppuviikkoa, koitetaan palailla linjoille taas ensi viikolla!

Kuvituksena ainoot kuvat, mitä mulla kisoista on, hurraa.

Hanna