Goodbye Sydney

Early Wednesday morning I landed in Sydney where I spent two lovely days catching up with my greatest host family and a few good friends, wandering around the city, enjoying the sun and warm weather, napping in Hyde Park (I can tell that after waking up at 3.30am NZ time which is 1.30am Sydney time and flying back to Sydney, I was dead tired at 3pm...), eating acai bowls, banana bread and froyo for the one last time for now, having my last flat whites, getting a lot of funny stories, kisses and cuddles from the girls in my host family, feeling the sand under my bare feet and staring at the ocean. From the very first moment at the Sydney's airport I felt I've come back home and the only question in my head was "Why a hell I'm spending only two days here?" 

When I left Sydney after my au pair time I really didn't realise I was leaving cause I was excited about my upcoming travels. Now after spending two months away it felt so damn good to be back. And it felt so damn hard to leave all the people and places behind without knowing exactly when I'll be back. The whole morning I was holding back tears but after the securiry check at the airport I just couldn't help myself. Now it was official, I was about to leave. 

I'll be missing Australia, Sydney and Manly so badly. My everyday life in there. But most of all I'm going to miss all the people. It was such a great and heart warming feeling to walk the familiar way home on Wednesday night, see two cute faces at the window and hear happy voices "It's Hanna. Hanna is here. Hanna is back". And it was heartbreaking to watch small eyes full of tears when I walked to the car this morning. Thank god for Skype, Whatsapp and Facebook.

At the moment I'm up in the air flying to Singapore where I spend a bit over 3 days exploring the city and familiarizing myself to the fact that I'm coming home. The few hours at the airport were, however, quite chaotic: my luggage was too heavy, my credit card didn't work, my travel pillow got broken just when I was about to step to the airplane, I couldn't find my Finnish sim-card anywhere and so on. 

Qantas is, hands down, one of the best airlines I have flewn with. The 8-hour journey has been so pleasant despite of the crying baby choir. And it's me who is saying that, me who have been scared of flying and hated it so much. I've spent my flight watching almost the whole season 5 of Suits, great to meet up with Harvey and friends after almost a year! Every passenger has their own pillow, blanket, iPad, heaps of movies and tv-shows and a comfy seat. The food has been excellent and you get water and snacks like lollies and fruits all the time. My lunch included Indian vegetarian meal (there were three options), hand made dessert pie and white wine from Hunter Valley (one of the alcoholic option was Finlandia vodka btw). Just get to fly with Qantas is a reason big enough to return to Australia.

I can honestly say that it was the best decision of my life to move there and spend almost 11 months abroad. And I must start to believe in destiny cause so many great things have happened just because I moved to Australia, and especially to Sydney.

Thank you Australia! I'll be back.

Now time to plan my tonight's program for Singapore and figure out how to get to my hostel from the airport. 

Have a great weekend!

Hanna

Melbourne & Gr8 Ocean Road

Heippa ja terkkuja Aucklandista, Uuden-Seelannin reissun lähtöpisteestäni, jonne lensin tänään. Australia on jäänyt nyt toistaiseksi taakse ja uusi seikkailu odottaa.

Australian taaksejättämisestä ja Uudesta-Seelannista kuitenkin myöhemmin lisää, sillä tällä kertaa mulla on tarkotus päivitellä mun viimesestä viikosta Aussilassa, sillä vihdoinkin pääsin käymään Melbournessa, tuossa urbaanissa hipahtavassa kaupungissa, jossa kahvikulttuuri on valloillaan ja katumuusikoita löytyy joka kulmasta. Melbourne on Aussien toisiksi suurin kaupunki reilulla neljällä miljoonalla asukkaallaan. Sydneyssä 80% tai 90% tai jotain vastaavaa prosenttia ihmisistä asuu omakotitaloissa, jonka vuoksi kaupunki on levittynyt aivan superlaajalle, ja se koostuu tavallaan pienistä kaupungeista. Parhaat kahvilat ja ravintolat samoin kuin suurin osa paikallisista löytyy keskustan ulkopuolelta ja satama-aluetta kansoittavat pöäosin turistit. Melbourne puolestaan on paljon kompaktimpi keskustan suhteen ainakin mun mielestä. Ihmisiä asuu paljon ihan ydinkeskustassakin ja huomattiinkin, että monissa kortteleissa oli toimistoja, hotelleja, kahviloita ja asuintaloja yhdessä. Tiiviimmän asumisen vuoksi (tai jonkin muun) keskusta on niin paljon elävämpi kuin Sydneyn. Sydneyssä on paljon markkinoita ym. häppeninkejä, mutta Melbsissä katusoittajia ja -taiteilijoita on aivan joka kulmalla, kaduilla järjestetään livemusiikkikonsertteja ja tanssitunteja ja töiden jälkeen keskusta on täynnä ihmisiä ravintoloissa, kahviloissa ja puistoissa. Tähän verrattuna Sydneyn keskusta on aavekaupunki.

Sydneystä löytyy kallis asuminen ja eläminen (ihan joukkoliikennekin), paljon nähtävyyksiä ja tekemistä turisteille, upeat surffirannat isoine aaltoineen ja useita erilaisia kaupunginosia. Ja Manly!!

Melbournessa sen sijaan on tosiaan elävä ja iloinen meininki, lukuisia ihania kahviloita aivan keskustan tuntumassa, paljon huonommat rannat ja täältä puuttuu mun mielestä pakolliset must see -nähtävyydet. Great Ocean Road on varmaan isoin nähtävyys, ja sekään ei sijaitse Melbournessa itsessään.

Sydneyssä parasta antia on musta ns. turistijutut ja rantaelämä. Melbournessa meiän loma meni enemmän hengailuksi, sillä nähtävyyksien sijaan parasta oli aistia tunnelmaa. Okei mun havainnot on vähän puutteellisia, kun vietin Sydneyssä yli 6kk ja Melbournessa vain viikon, mutta en mä ihan metsään ole voinut mennä.

Silti tähän astisten kokemusten perusteella olen onnellinen, että asuin Sydneyssä. Vaikka Melbourne onkin aivan ihana, tykkäsin Sydneystä kokonaisuudessaan enemmän.

Pitkän alkujaarittelun jälkeen päästään käsiksi reissun sisältöön. Meidän Melbournen viikko sisälsi kahviloita, ulkonasyömistä, muutamassa museossa piipahtamista, shoppailua, kävelyä ympäriinsä, marketteja, rantailua ja muutaman puiston. Meiän airbnb-asunto oli ihan tosi hyvällä paikalla keskustassa, ratikat meni oven edestä eikä Fitzroyhyn, Yarra-joen varrelle tai Queen Victoria -marketeillekaan ollut pitkä kävelymaytka.

Käytiin myös huristelemassa vuokra-autolla Great Ocean Roadia kaksi päivää. Road on yksi Aussien suosituimmista ja kauneimmista reiteistä, joka kulkee valtameren rannalla ja sukeltaa välillä metsään ja täynnä lampaita js lehmiä oleville pelloille sekä mutkittelee ylös ja alas vuoren rinteitä. Pysähdeltiin matkan varrella spottailemaan villejä koalia ja kenguja, kävelemään metsässä, majakalla, rannoilla ja vesiputouksilla, ihailemaan kivimuodostelmia sekä ottamaan kuvia eri lookout pointeilta. Yövyttiin Port Campbellissa, joka sijaitsee aivan roadin tunnetuimman nähtävyyden, 12 apostlen vieressä. Roadilla olisin hyvin voinut viettää kolmekin päivää, sillä nähtävää ja koettavaa oli yllin kyllin. Great Ocean Roadilla oli suuret metsäpalot ennen joulua, mutta onneksi road oli nyt jo kokonaan auki. Tällä puolella palloa metsäpalot ovat varteenotettava riski ja teiden varrella olevissa opastauluissa toisiksi alinkin riskiluokka on jo 'high'.

Aivan ihana lopetus mun yhdeksän kuukauden Aussielolle. Aino sano, että mulla toistuu postauksissamuutama teema:   kerron kauanko olen täällä ollut, se miten aika menee nopeasti sekä se miten se on ihan hassua. En nyt kirjota noita kahta vikaa huomiota tänne, vaikka allekirjoitankin niistä molemmat.

Aucklandiin oon tosiaan saapunut, ja vietän täällä ekat viisi päivää. Nyt täytyy suunnata vähitellen nukkumaan, tosin saa nähä, että mitä siitäkin tulee, sillä mun kanssa samassa dormissa nukkuu 19 muuta reissaajaa. NZ on tällä hetkellä ihan täynnä backpackereita, joten kaikki hostellit täytyy buukata etukäteeen ja muutenkin matkaa suunnitella aikalailla. Jos haluat siis viettää huoletonta elämää mennen ja tullen miten haluaa, tähän aikaan vuodesta lähes ainoa vaihtoehto tähän on telttailu. Saa nähdä, kuinka nopeasti ärsyynnyn rinkan kanteluun (joka ei oo onneksi kuin 14kg yay, tosin se on täynnä not so yay) ja tavaroiden jatkuvaan sekamelskaan, toivotaan parasta.

Hyvää yötä Aucklandista!

Hanna

Ps. Aikaero on nyt 11h Suomeen, me ollaan siis edellä.

Pps. Istuin lentomatkan keskipaikalla ja unohin kirjan ylös. En kehdannut pyytää päästä jaloittelemaan, kun olin just jo sen pyytänyt, joten lukemisen (Hobitti, virittäydyn tunnelmaan) sijaan naputtelin tätä luonnoksiin. Siksi näin pitkä viesti.

Pps. Air New Zealandilla on raikkaan erilainen turvavideo, tai mikskä sitä sanotaankaan, mutta se, mikä näytetään ennen nousua, ja missä käydään läpi turvaohjeet. Linkkaisin sen tähän, jos mun ja Samsungin yhteiselo olisi vähän sujuvampaa. Air New Zealandilla on myös maalattu kattokruunuja vessan seiniin ja vessoissa kuuluu musiikki.

Three tourists in Sydney

Moikka, mun blogin tulevaisuus näyttää hitusen valosammalta, sillä mulle saapui tabletti Suomesta. En osaa kuitenkaan vielä käyttää mm. Bloggeria tässä, joten saatte tyytyä vain kolmeen kuvaan (loput katosi jonnekin).

Kulunut reilu viikko on mennyt turistioppaan roolia hoidellessa, kun olen kierrättänyt äitiä ja Ainoa ympäri Sydneyä. Mua jännitti jostain syystä ihan kamalasti lentokentällä, mutta turhaahan se oli. En saanut edes kommenttia mun todella haalistuneesta ja sotkuisesta surffitukasta. Sen sijaan avojaloin kävely (jalkspöydässä oleva rasitusmurtuma estää fläbärien käytön) on kummastuttanut vieraitani... 

Meillä on kuitenkin ollut ihan äärettömän kivaa, eikä todellakaan tunnu, että edellisestä näkemisestä olisi ollut n. 8,5kk! Meidän ohjelmaan on kuulunut kaupungilla ja satama-alueella hengailua, puistoja, maamerkkejä, nähtävyyksiä, mielettömiä auringonlaskuja ja kuunnousuja, rantapäiviä, aalloissa hyppimistä, Blue Mountainseilla patikointia, shoppailua, kengujen ja koalien silittämistä, maailman valkoisin hiekkaranta Jervis Bayssa, ulkonasyömistä, huikea Roald Dahlin Matilda-musikaali, dinner hostperheen kanssa, aussiherkkuihin tutustumista ja roadtrippailua.

Vaikka välillä ympärillä olevista jutuista nousee hymy tai haikeus pintaan, tuntuu tää silti ihan hassulta. Musta tuntuu kuin au pairiudesta olisi ikuisuus aikaa, ja että olisin jossain muussa kaupungissa kuin Sydneyssä, jossa olen asunut reilu puoli vuotta. Samalla kaikki on kuitenkin niin tuttua ja helppoa - aussiaksentti, paikkojen sijainnit, joukkoliikenne ja kaikki tavat ja maksusysteemit. On ollut ihana huomata se, kuinka paljon onkaan oppinut kaikenlaista, ja jakaa tuota tietoa sekä antaa vieraiden olla lomafiiliksessä sysäämättä suunnittelutaakkaa heille.

Huomenna kutsuu Melbourne, jossa vietetään seuraava viikko. Kaksi päivää käytetään Great Ocean Roadiin tutustumiseen, muuten sukelletaan Melbournen antiin. Sää on ollut aivan huippuhyvä koko tän ajan ja näyttää jatkuvan helteisenä myös Melbsissä!

Halit kaikille, kuullaan taas!!

Hanna

Every sad end is a new great beginning

Tästä päivästä eteenpäin olen tällä puolella maailmaa lomalla ja reissaamassa. Viimeisetkin school drop offit ja pick upit on hoidettu, aamiaiset valmistettu ja pyykit laitettu narulle kuivumaan. Kaksi kuukautta au pairina Brisbanessa ja reilu kuusi kuukautta Sydneyssä. Tuntuu ihan hassulta, että maanantaina lähden laukkuvuoren kanssa lentokentälle vieraitani vastaan. Tänään oon hengaillut kotona babysittaillen ja tulevia kuvioita selventäen ja ihan kohta suuntaan kohti Dee Whyta ja dinneriä tyttöjen kanssa. Just puhuttiin, että ihana sutasta vähän meikkiä naamaan, vaihtaa rantamekko siistimpiin vaatteisiin ja mennä kunnolla ulos syömään. Huomenna aamulla mulla on aamiaistreffit ja muu ohjelma pakkaamista lukuunottamatta onkin sääriippuvaista.

Olen ikuisesti kiitollinen vuoden takaiselle itselleni, joka päätti lähteä melko spontaanisti tuntematonta kohti. Nyt jälkiviisaana voi todeta, että olin sinisilmäinen ja oikeasti aika tietämätön au pairin arjesta, mutta tekemällä ja elämällä oppii. Australiasta tiesin vielä vähemmän. Au pair -ilmoituksia lukiessani mulla oli toisella välilehdellä Google Maps, josta kurkin perheiden asuinkaupunkien sijaintia. Mulla on ollut onneksi upea mahdollisuus reissata ympäri maata ja oppia niin paljon uutta tästä maanosasta. Olen myös iloinen, etten ole jäänyt ihan pelkästään itärannikolle, vaan nähnyt muutakin Australiaa. Eniten ehkä harmittaa, etten Länsi-Ausseihin ikinä päässyt, mutta hei, ensi kertaankin täytyy jättää jotain!

Mun au pairius -kokemuksen hyvät puolet? Uuteen kulttuuriin tutustuminen paikallisessa perheessä, turvallinen ja helppo vaihtoehto ulkomaille muuttaessa, kielen kehittyminen, rohkeuden ja itsevarmuuden kasvaminen, omalta mukavuusalueelta poistuminen, ihana perhe, joka on ottanut mut kotiinsa avosylin, työ, joka on sisältänyt lukuisia rantapäiviä, piirustushetkiä, leipomuksia, tarinoita, leffoja ja muita aktiviteetteja, halaukset ja pusut lapsilta päivittäin, itsensä haastaminen, matkustaminen, upeat ihmiset, lasten ja heidän rohkeutensa kasvamisen seuraaminen, kaverit ja tarinat ympäri maailmaa sekä upeat paikat ja kokemukset. Istuin tässä yksi päivä rannalla ja mietin, miten tulen selviämään ilman tuttuja merimaisemia, aaltojen kohinaa ja suolaveden makua suussa? Kyllä mä vaan tulen kaipaamaan mun aussiarkea kaikkine ihmisineen, paikkoineen ja asioineen.

Ei tämä tietenkään mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole ollut. Näin kaukana Suomesta en ole koskaan ennen ollut, enkä lähes vuotta erossa perheestäni ja kavereistani. En myöskään ole ikinä ennen matkustanut yksin. Olen tuntenut koti-ikävää, pitkät, parhaimmillaan 11h päivät, ovat olleet välillä rankkoja, lasten kiukutellessa työvalintaa on kyseenalaistanut ja joihinkin perheen tavoista on ollut aluksi vaikea mukautua. Uskoin myös vakaasti löytäväni täällä ollessani ne omat tulevaisuuden visiot ja suunnan elämälleni, mutta hukassa ollaan. Muutaman kuukauden jälkeen täälläkin elämä on asettunut rutiininomaiseksi arjeksi ja monet asiat itsestäänselvyyksiksi, joten mitään meditaation kaltaista itsetutkistelua ja itsensä löytämistä ei ole tapahtunut.

Siis mitä? Kliseisesti voin todeta, että vastahan lähdin ja nyt matkani on loppureissailuja vailla paketissa tältä erää. Minne tämä 8,5kk on kadonnut? Vaikka vähän odotankin Suomeen paluuta, lempparikahviloita, kavereita ja perhettä, tuttuja reittejä, rutiininomaisempaa treenausta ja tietynlaista vapautta, en ole valmis lähtemään täältä. Vaikka täysin rehellisesti voin sanoa, että 8kk au pairina on mulle tällä haavaa tarpeeksi, en ole valmis jättämään vienoja aamupalapyyntöjä ovenraosta, spontaaneja rakkaudenosoituksia lapsilta, loputtomia päiviä rannalla, tuttua elämää täällä ja näitä ihmisiä. Haluaisin kävellä kotimäkeä ylös bussipysäkiltä, treenata viideltä sunnuntaiaamuna ja kymmeneltä maanantai-iltana aivan huikeiden tyyppien kanssa, hyppiä aalloissa, juosta riemusta hohtavia kasvoja vastaan päiväkodin käytävällä, vaihtaa kuulumisiani tarhaopejen, äitien, bussia odottavien ihmisten ja kaupan kassojen kanssa, treenata englantiani, syödä timtameja, viettää aikaa hostperheeni kanssa, tehdä viikonloppureissuja, istua rannalla illan pimetessä, tuijottaa merta tunteja, antaa tulevaisuuden olla avoin, elää vapaasti ja yllättyä yhä uudelleen omasta selviämisestäni tällä puolella maapalloa. Kaikkine onnen ja turhautumisen hetkineen au pairius on ollut aivan mieletön matka!

Lakkiaisissa kerroin sukulaisille palaavani Suomeen tammi-helmikuussa, mutta ne suunnitelmat ovat pitäneet yhtä vähän kuin Ruotsiin au pairiksi lähteminen. Maanantaina äiti ja Aino saapuvat tänne ja reissaillaan yhdessä Sydneyssä, Blue Mountainseilla, Jervis Bayssa, Melbournessa ja Great Ocean Roadilla. Viime päivät ovatkin kuluneet asumusten, musikaalien ja autojen varailuun sekä matkaohjelman tekoon. Kolmen viikon päästä pakkaan rinkkani (tai no Essin se oikeasti on, kiitos!!) ja lennän seikkailemaan ympäri Uutta Seelantia kuudeksi viikoksi itsekseni. Uudessa Seelannissa mulla on kavereita samoihin aikoihin reissailemassa, joten eiköhän polut aina välillä risteä. Sieltä matkani jatkuu sitten Sydneyn ja Singaporen kautta takaisin Suomen maan kamaralle.

Blogin päivittelytahdista en lupaa mitään, sillä seuraavat 2,5 viikkoa menevät Äidin ja siskon seurasta nauttien ja Uuteen Seelantiin en ota konetta mukaan. Kuullaan kuitenkin jossain vaiheessa vielä ja nähdään Suomessa reilu kahden kuukauden päästä.

Ihanaa lauantaita!

Hanna

ps. Unohtuipa lisätä aiemmin, että jos aussiseikkailut kiinnostaa edelleen niin aivan ihanien Ellin, KLIK, ja Sinin, KLIK, blogeista voi seurailla elämää Sydneyssä ja Northern Beaches -alueella vielä reilu kuukauden mun jälkeen! Nää tytöt on ihan huikeita ja laatu on taattu.

Happy Valentine's Day!

Heippa kaikille ja hyvää ystävänpäivää!

Toka vika viikonloppu mun Sydney-elämää käsillä. Mä en ole ehkä vielä aivan sisäistänyt asiaa, vaikka osaa kavereista onkin treffattu jo vikaa kertaa, oon käynyt kaikki tavarani läpi, ottanut valokuvat pois seiniltä ja joka toisessa lauseessa tulee esiin se, miten aika loppuu ja mä lähen ihan kohta ja ei voi olla totta. 

Arki on rullannut tavalliseen tahtiin, puistoja, rantoja, play dateja, satuhetkiä ja askartelusessioita. Täällä on ollut koko viikon tosi hyvä sää (ekaa kertaa mun Sydney-olon aikana varmaan, kun kokonainen viikko aurinkoa ja kuuma), joten olen nauttinut ulkoilmasta niin tyttöjen kanssa kuin vapaa-ajallakin. Rannalla onkin tullut vietettyä koko loppuviikko.

Small talkia on tullut kuluneen viikon aikana harrastettua paljon enemmän kuin ennen. Syynä siihen on vasemmassa jalassa koreileva air cast. Mikä valtava jäänrikkoja tuo möhkäle onkaan... Ihmiset kyselevät vitsillä, että olenko käynyt potkimassa seiniä tai muita ihmisiä ja olen vissiin oppinut kävelemään varsin sujuvasti tuon kanssa, sillä perjantainakin yksi mies kommentoi mun olevan älyttömän nopea, vaikka onkin extrapaino jalassa haha!

Perjantaina illalla meillä oli Sinin kanssa ihan tosi kiva ilta Manlyssa takeaway-burgereiden ja viinin kanssa rannalla istuskellen. Tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä kuluneen viikon aikana oli kertynyt aikamoinen määrä stressiä. Mä olen maailman onnellisin ja kiitollisin, että mulla on täällä muutama ihana suomalainen ystävä, joille voi aina purkaa stressin ja ahdistuksen omalla äidinkielellä, vaikka oulun murre välillä sisältääkin varsin kummallisia sanoja... Suomeksi nyt vaan saa sanottua kaikki asiat turhia miettimättä juuri niin kuin ne ovat ja väärinkäsityksiä ei synny.

Eilen vietettiin rentoa päivää Manlyssa Ellin, Sinin ja Haleyn kanssa ensin rantaelämästä nauttien ja illan lähestyessä siirryttiin Shelly Beachille Ellin synttäribarbequelle (tai barbielle niin kuin aussit sanoo). 

Vaikka rantaelämää onkin tullut harrastettua ahkeraan, vedessä asti ei ole liian montaa kertaa päässyt käymään viime aikoina, sillä blue bottle jellyfishit ovat vallanneet Northern Beachit. Kyseiset meduusat eivät ole tappavia, vaikka eilenkin Manlyn rantavahdit kuuluttivat tasaisin väliajoin, miten meduusojen polttaessa kipu on incredible ja parannusta ei ole. Muahan pisti meduusa viime vuoden puolella. Kipu kesti muutaman tunnin ja sen jälkeen lähinnä tuntui muutaman päivän, jos käytin jalkaa kunnolla esim. luistellessa. Ei se juu kiva tunne ole ollenkaan, mutta vähän nauratti lifesavereiden dramaattisuus.

Tänään kävin vikaa kertaa aamupalalla Raphaelan kanssa lempparikahvilassa ja iltapäivällä lähen Ellin ja Haleyn kanssa kohti Bondia, Open Air Cinemaa ja The Notebook -leffaa. Vihdoin pääsen elämäni ekaa kertaa ulkoilmaleffaan.

Vika viikko lähtee huomenna käyntiin, jännää! Mulla ei ole vielä mitään isompia suunnitelmia, sillä tuntuu, että kivoja paikkoja on tavallaan niin paljon, että valinta on vaikeaa, mutta toisaalta on taas nähnyt jo aikalailla kaikki haluamansa paikat ja Sydneystä en silti ole vielä lähdössä, vaikka au pair -aika loppuukin.

Kivaa sunnuntaita Suomeen, nauttikaa takasin tulleesta talvesta!

Hanna

Loppusuoralla

Laitetaan tähän väliin vähän arkisempaa postausta, kun viime jutut ovat olleet varsin reissupainotteisia. Viime perjantaina arki palautui normaalirytmiin koulujen alkaessa. Täällä kaiken ollessa päinvastaisesti Suomeen verrattuna myös uusi kouluvuosi alkaa tammikuun lopulla 2kk joulu/kesäloman jälkeen. Mulle tuli tänne tultaessa yllätyksenä, että Ausseissa koulunkäynti saattaa olla järkyttävän hintaista. Yliopistot ja TAFEt (amk-tyyliset) maksavat tonneja ja international-opiskelijat maksavat kolminkertaisen hinnan. Jos mä päättäisin haluta opiskella vaikkapa lakia Australiassa, lukuvuosi kustantaisi $30 000. Paljon enemmän hämmästyin siitä, että jo primary schooleja ja high schooleja löytyy ilmaisista public schooleista usein katolilaisuuden kanssa kytköksissä oleviin private schooleihin, jotka valitsevat oppilaansa ja maksavat jopa kymmeniä tonneja vuodessa.

Viime lauantaina vietettiin ihanaa rentoa rantapäivää Sinin ja Ellin kanssa ja illalla nähtiin sitten aikamoinen myrsky: kaatosade, raesade, ukkonen ja salamointi ja meiltä meni sähkötkin. Täällä on muuten nyt kesällä ukkostanut vähän väliä, viime viikolla melkein joka päivä. Ukkonen on täällä erilainen kuin Suomessa, se ei välttämättä viilennä kosteaa kuumuutta ja se ei ole samanlainen ukkoskuuro, vaan epämääräinen jyrinä saattaa kestää kauan. Yksikin päivä ihmettelin aluksi, että lentokoneet ovat alkaneet lentää meidän hoodien yli, mutta se olikin ukkonen.

Sunnuntaina käytiin Royal National Parkissa patikoimassa 13km lenkki, jossa oli aikamoista kapuamista, mutaa, hellettä ja kauniita maisemia reitin kulkiessa rantaviivaa pitkin ja keskellä metsää. Rankan rupeaman jälkeen käytiin Ikeassa dinnerillä. Oon täällä syönyt enemmän Ikeassa kuin ikinä ennen elämässäni.

Maanantaina pääsin taas jäälle, kun treenit jatkuivat loman jälkeen. Oli ihan superkivaa päästä taas jäälle! Patikoinnin ja treenien yhteisvaikutuksesta paikat ovatkin sitten olleet aika kipeät pari päivää..

Muuten tällä viikolla ollaan eletty perusarkea tyttöjen kanssa: rantaelämää, N:n koulun swimming carneval, puistokäyntejä, leipomista ja vaan hengailua.

Oma lähtökin alkaa konkretisoitua, kun parille kaverille on jo sanottu heipat heidän lähtiessään jatkamaan matkaa mua ennen. Viime perjantaina meillä oli italialaisen Saran kanssa vika italialainen dinner ja tiistaina nähtiin saksalaisen Nelen kanssa viimeistä kertaa story timen ja playgroundin merkeissä. Mullakin enää pikkasen reilu 2 viikkoa au pairina, ihan hullua!! Niin hassua, että tämä nykyään niin arkinen Aussielämä loppuu kohta.

Ihanaa viikonloppua!!

Hanna

Ps. Tasan kahdeksan kuukautta sitten muuten hyvästelin perheen lentokentällä ja lähdin tänne. Ihan hullua!! Musta vieläkin tuntuu kuin olisin ollut täällä ikuisuuden, mutta toisaalta tuntuu kuin olisin ollut Suomessa vielä hetki sitten, mutta 8kk, wow, 2/3 vuodesta! Alkuperästen pläänien mukaanhan mun piti palata Suomeen näihin aikoihin, mutta suunnitelmat ovat vähän venyneet ja en ihan vielä le tulossa.

Wine tasting in Hunter Valley

Eilen käytiin Raphaelan kanssa Hunter Valleyssa viinitilakierroksella, joten sain taas yhden kohdan ruksattua yli to do -listalta, joka muuten alkaa olla aika lyhyt. Nyt vaan sormet ristiin, että tää Sydneyn sää tajuaisi, että on kesä ja päättäisi lopettaa monen päivän sateet, jotta mun loput suunnitelmat saataisiin toteutettua. Sillä kyllä, puolet Sydneyläisistä on harmitellut sitä, miten on ollut epätavallisen kylmä ja sateinen kesä. Hunter Valleyssakin viinitilalliset valittelivat katastrofaalista kesää, sillä yleensä siellä kesä on kuuma ja kuiva, lämpötila on 30-40 astetta tai enemmänkin. Eilen oli tosiaan 23 astetta, joka ei tosin mua haitannut, sillä paljon mukavampi viinejä ja juustoja oli maistella, kun hiki ei virrannut selkää pitkin. Viinin valmistus on kuitenkin pulassa, kun rypäleet kastuvat liikaa, kypsyvät hitaasti sekä myrskyt vievät osan sadosta.

Hunter Valley sijaitsee kahden tunnin päässä Sydneystä pohjoiseen ja vähän sisämaahan päin. Alue on Australian vanhin wine region, ja siellä on 172 viinitilaa. Suurempia ja pienempiä. Suurinta osaa Hunter Valleyn alueen viineistä ei voi ostaa bottle shopeista, vaan viinitilat myyvät viiniä ainoastaan omalla tilallaan tai vievät niitä alueen ravintoloihin. Hunter Valleyssa kilpailu on kovaa, joka näkyy myös laadussa. Myös viiniklubeja on alueella useita, joiden avulla viinitilat koettavat saada asiakkaat uskollisiksi oman tilansa viineille. Yhtenä uusien asiakkaiden houkuttelukeinona toimivat ilmaiset viinimaistelut.

Meidän eilinen alkoi vierailulla matkan varrella sijaitsevaan Australia Walkabout Wildlife Parkiin paijailemaan eläimiä ja syömään pientä aamupalaa. Tämän jälkeen suunnattiin Hunter Valleyyn, jossa meidän ohjelmaan kuului kaksi viinitilaa, olutpanimo sekä juusto- ja suklaatehtaat.

Suklaa- ja juustotehtailla maisteltiin ihan tosi hyviä suklaita ja juustoja, mutta varsinkin suklaatehtaassa meininki oli aikamoista suoraa mainontaa. Voisinkin muuten melkein tehdä listan siitä, mitä kaikkea olen oppinut täällä syömään, sillä Suomessa vielä en ollut mikään suuri vaikkapa juustojen ja oliivien ystävä. Näin se maku kehittyy haha.

Viinitilat olivat tosi kivoja kokemuksia ja vaikka olenkin toivoton muistamaan viinien nimiä, sai näistä tastingeista paljon irti. Käytiin kahdella viinitilalla: Leogatella ja Wynwoodilla ja maisteltiin yhteensä noin kahtakymmentä eri viiniä. Leogaten viinit tekivät muhun suuremman vaikutuksen, mutta Wynwoodilla kerrottiin enemmän historiasta ja valmistuksesta ym. mikä oli kiva! Myös meidän tourin opas oli varustettu suurella määrällä tietoa, joten opin kyllä yhtä sun toista rypäleiden koosta, poimimisesta, kierrekorkkien ja korkista valmistettujen korkkien eroista (Euroopassa kuulemma vallitsee käsitys, että kierrekorkki olisi osoitus huonosta viinistä, mutta näin ei oiekasti ole ja monet viininvalmistajat haluaisivat siirtyä kierrekorkkeihin, mutta kuluttajien takia, joutuvat pysymään korkissa) ja viinien valmistuksesta päivän aikana.

Päivän päätteeksi käytiin vielä Potters Brewery -olutpanimossa maistelemassa muutamaa olutmakua. Huomatkaa tossa kuvan taulussa Kippis ja Terveydeksi!! Eikä ollut siis mun kirjoittamia! Kokonaisuudessaan ihana päivä superkauniilla alueella! Siis oikeasti olisin voinut mennä tonne jo pelkästään matkan varrella sijaitsevien maisemien tai Hunter Valleyn maisemien takia.

Kivaa sunnuntaita kaikille!!

Hanna

Hello 2016!

Koko joulukuu tuntui käsitteenä täysin absurdlta, mutta niin se joulu saapui tänne surffareiden ja kengujen maahankin! Täysin odotetusti joulu Ausseissa oli aivan erilainen kokemus eikä joulufiilistä ollut lukuunottamatta joulupäivän aamun joulukirkkoa ja varsinkin 'Jouluyö, juhlayö' -laulua. Syötiin hyvin, vietettiin aikaa rennosti yhdessä ja availtiin lahjoja joulusukista, kuusen alta ja secret santa -pelissä. Tein myös joulutorttuja molempien sukujen juhliin, ja niistä tykättiin ihan tosi paljon! Aussijoulu oli kaikessa erilaisuudessaan ihana kokemus ja olen kiitollinen, että mulla oli mahollisuus kokea se aivan ihanan aussiperheen kanssa!

Viikko sitten torstaina piknikkeilin ja paistattelin päivää puolen Sydneyn, tai ainakin kaikkien turistien kanssa, sataman ympäristössä Uuden Vuoden kunniaksi. Pidettiin tyttöjen kanssa sleepover edellisenä iltana, jotta päästäisiin kaikki yhdessä lähtemään vähän kahdeksan jälkeen aamulla kohti keskustaa. Saavuttiin Blues Pointille ennen puoli kymmentä, eikä kyllä hetkeäkään liian aikaisin, sillä saatiin tyyliin viimeinen spotti ruohikolta. Siitä sitten alkoi 14,5 tunnin odotus. (Muutamiin paikkoihin ihmiset jonottivat jo edellisenä päivänä, joten siihen nähden tuo oli ihan inhimillistä, hah). Meidän valitseman paikan kapasiteetti oli 12 000 ihmistä, ja se tuli täyteen alkuillasta.  Päivä meni yllättävän hyvin telttavirityksen alla makoillen, syöden ja kauniista päivästä nauttien. Kuuden aikaan alkoivat erinäiset ohjelmat ja yhdeksältä oli lasten ilotulitus. Keskiyön lähestyessä countdown alkoi ja kellon lyödessä kaksitoista alkoi illan kohokohta, 12 minuutin mittainen upea ilotulitusshow. Meillä oli täydellinen spotti ja show oli kaiken odottamisen arvoinen. Ei tiedetty, että mihin suuntaan olisi pitänyt katsoa, kun joka puolella paukkui ja räjähteli. Tulen varmasti muistamaan tämän uuden vuoden koko elämäni!! Nyt on Sydneyn uusi vuosi koettu ja ensi uudella vuodella on lievät paineet, jos haluaa pistää paremmaksi... Mä en osaa lisätä omia videoita näihin postauksiin, joten jos Sydneyn NYE kiinnostaa videon muodossa, niin mm. tässä, KLIK, on hyvä minuutiksi koottu pätkä.

Sydney oli hoitanut päivän mielestäni varsin hyvin, vaikka ahdasta oli ja vessaankin sai jonottaa hyvän aikaa. Julkisen liikenteen vuoroja oli lisätty 4500:lla, joten kotiinkin päästiin suhteellisen helposti, vaikka kaiken kaikkiaan ilotulitusta oli ollut seuraamassa 1,6 miljoonaa ihmistä.

Päivän aikana mietin useaan otteeseen sitä, miten viime vuodenvaihteessa Helsingin Senaatintorilla mulla ei ollut aavustustakaan, että olisin nyt seuraamassa yhtä maailman ainutlaatuisimmista ilotulituksista! Eikä mulla kyllä ole varmuutta siitäkään, missä päin vietän seuraavan vuodenvaihteen.

Uuden vuoden päivänä juhlistin vuoden vaihdetta suuntaamalla kohti lentokenttää ja rantalomaa Noosassa. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.

Ihanaa vuotta 2016 teille kaikille!!

Hanna

MERRY CHRISTMAS!!!

Kun joulukuu näyttää tältä, joulufiilikseen pääseminen on hurjan hankalaa...

Mä olen aina tykännyt joulusta - pakkasesta, lumesta, joulutortuista, perinteisistä jouluruoista, pimeistä illoista, perheen kanssa vietetystä ajasta, lahjojen paketoimisesta, joulukirkosta, jouluvaloista, kauniista suomenkielisistä joululauluista, kynttilöistä ja siitä yleisestä tunelmasta. Täällä helteiden keskellä olen kuitenkin tajunnut, miten paljon suomalaista joulua rakastankaan! Olen seurannut puhelimen lukitusnäytöltä päivämäärän vaihtumista ja joulun lähenemistä epäuskoisena. Joulufiilistä ei vain ole tippaakaan. Ei väliä, vaikka joulukuusi paketteineen on seissyt olohuoneessa reilun kuukauden, ollaan kierrelty kaupungilla jouluvaloja katsellen, käyty muutamassa ulkojoulukonsertissa ja olen iltaisin kuunnellut omia joululistojani Spotifysta tai lipittänyt Ikean glögiä Annas-pipareiden kanssa. Jouluvalot, joululaulut ja joulupukit eivät tunnu jouluisilta, kun vakiovaatteet ovat bikinit, aamulla pohditaan mennäänkö leikkipuistoon, jätskille vai rannalle, koitan mahduttaa surffitunteja vapaa-ajalle ja koko päivän auringossa seissyt auto on kuin pahin sauna.

Vaikka tämä joulu tulee olemaan todella erilainen, ei se tarkoita, etttä sen täytyisi olla huono. On kiva kokea Aussijoulu paikallisessa perheessä ja olen varma, että seafood paellan, uima-altaan, barbequen ja ison suvun voimin saadaan aikaseksi mieleenpainuva ja hauska kokemus!! Ausseissa pääpäivä on 25.12, ja lahjat avataan joulupäivän aamuna. Joulu on täällä tosiaan enemmän rentoilua sukulaisten ja kavereiden kanssa barbequen äärellä, eikä rantailu tai retkeilykään ole poissuljettuja vaihtoehtoja. Mun hostperheessä joulua juhlitaan jo aattoiltana äidin suvun kanssa ja 25.12 aamulla hengaillaan ihan perheen kesken ja iltapäivällä/illalla juhlitaan joulua kunnolla isän suvun kanssa. Todennäköisesti mennään myös keskiyän tai joulupäivän aamun messuun. Mun hostperheessä lapset saavat isommat joululahjat perheeltä ja sukulaisilta ja (Pohjoisnavalla asuva) joulupukki tuo joulusukkiin pienempiä paketteja ja herkkuja. 

Hyvää joulua maailman toiselta puolelta Sydneystä!!!!

Hanna

ps. Kiitos kaikille viesteistä, sähköposteista, korteista ja paketeista, joka ikinen on ilahduttanut supersuuresti!

Blue Mountains

Viime sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein käymään Blue Mountainseilla. Aluksi matka vaikutti mahdottomalta mm. junaraidekorjaustöiden vuoksi, mutta sainkin auton, ja vajaan parin tunnin päästä oltiin Essin ja Johannan kanssa perillä Blue Mountainseilla ensimmäisenä kohteena Katoombassa sijaitseva Three Sisters -kivimuodostelma, joka on Blue Mountainsien tunnetuin turistikohde. Itsekin tajusin vasta paikan päällä, että kyseessä on iso kansallispuisto lukuisine kylineen, kävelyreitteineen ja vesiputouksineen. 

Three sisterseistä legenda kertoo näin: The Aboriginal dream-time legend has it that three sisters, 'Meehni', 'Wimlah' and Gunnedoo' lived in the Jamison Valley as members of the Katoomba tribe. These beautiful young ladies had fallen in love with three brothers from the Nepean tribe, yet tribal law forbade them to marry. The brothers were not happy to accept this law and so decided to use force to capture the three sisters causing a major tribal battle. As the lives of the three sisters were seriously in danger, a witchdoctor from the Katoomba tribe took it upon himself to turn the three sisters into stone to protect them from any harm. While he had intended to reverse the spell when the battle was over, the witchdoctor himself was killed. As only he could reverse the spell to return the ladies to their former beauty, the sisters remain in their magnificent rock formation as a reminder of this battle for generations to come.

Three Sistersin ja lounaan jälkeen otettiin suunnaksi Wentworth Falls ja Charles Darwin -niminen kävelyreitti. (Kiitos kaikista matkavinkeistä Elli&Sini!!) Aluksi meinattiin jo kääntyä takaisin, sillä reitin alku muistutti runsaasti Suomen luontoa vain isommassa muodossa, havupuut ja saniaiset olivat suurempia. Matkan varrella olevat vesiputoukset eivät myöskään tehneet mitään suurempaa vaikutusta, sillä ollaan kaikki nähty aika paljon Australiaa, suurta valliriuttaa, ulurua, whitsundayn puuterihiekkaa ja great ocean roadia. Kaikkeen upeuteen tottuminen on vähän sääli, vaikka onkin luonnollista. Näen oopperatalon ja Harbour Bridgen jokaisella reissulla keskustaan ja vietän päiväni Manlyn rannoilla surffaten ja aalloissa hyppien. Kun arki on tällaista, täytyy lomien olla aika spesiaaleja. Anyway, onneksi ei keskeytetty reissua (Ellin blogin kuvien perusteella jaksoin uskoa, että jotain hienoa on vielä tulossa!), sillä the vesiputous oli upea ja näkymät uskomattomat. Ennen huikeita maisemia oli kuitenkin kivuttava epätasaisia ja jyrkkiä kiviportaita alas n. 750 askelman verran (meidän laskut meni sekaisin, joten vähän sovellettiin, mutta ainakin 720 oli reitillä for sure) ja lopuksi vielä sama matka ylös huhheijaa! Tuolla vesiputouksen juurella suurten vuorten keskellä tunsi itsensä taas niin pieneksi valtavan ja voimakkaan luonnon keskellä. Samanlaisen tunteen oon viimeksi saanut Keski-Aussien täydellisessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään. Kertoo jotain paikan vaikuttavuudesta. Olisin voinut viettää tuolla ikuisuuden maisemia tuijotellen ja elämää pohtien (mutta Essillä oli kiire Ikeaan haha!) Kuvat ei tee mitään oikeutta paikalle, menkää ja kokekaa itse, jälleen kerran.

Ton reissun jälkeen oltiinkin aika poikki ja Ikean irttarit, glögi ja lihapullat maistuivat paremmin kuin hyvin!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Vika viikonloppu ennen joulua, apua! Tänään vietän ihan vain koti-iltaa perheen kanssa ja muutamia juttuja tehden ja lauantaina ja sunnuntaina on sitten tiedossa paljon rantailua, keskustan joulutunnelman ihmettelyä ym.

Hanna

ps. Ihan näin mihinkään liittymättömästi. Kattelin äsken Spotifysta mun vuosikatsausta. Oli hauska huomata, miten syksyllä mun musiikinkuuntelu oli muuttunut ihan täysin. Ulkomaiset artistit olivat tippuneet kärjestä Cheekin, Haloo Helsingin ym. suomalaisten artistien tieltä. Näin tää ulkomailla asuminen muuttaa ihmistä.