Every sad end is a new great beginning

Tästä päivästä eteenpäin olen tällä puolella maailmaa lomalla ja reissaamassa. Viimeisetkin school drop offit ja pick upit on hoidettu, aamiaiset valmistettu ja pyykit laitettu narulle kuivumaan. Kaksi kuukautta au pairina Brisbanessa ja reilu kuusi kuukautta Sydneyssä. Tuntuu ihan hassulta, että maanantaina lähden laukkuvuoren kanssa lentokentälle vieraitani vastaan. Tänään oon hengaillut kotona babysittaillen ja tulevia kuvioita selventäen ja ihan kohta suuntaan kohti Dee Whyta ja dinneriä tyttöjen kanssa. Just puhuttiin, että ihana sutasta vähän meikkiä naamaan, vaihtaa rantamekko siistimpiin vaatteisiin ja mennä kunnolla ulos syömään. Huomenna aamulla mulla on aamiaistreffit ja muu ohjelma pakkaamista lukuunottamatta onkin sääriippuvaista.

Olen ikuisesti kiitollinen vuoden takaiselle itselleni, joka päätti lähteä melko spontaanisti tuntematonta kohti. Nyt jälkiviisaana voi todeta, että olin sinisilmäinen ja oikeasti aika tietämätön au pairin arjesta, mutta tekemällä ja elämällä oppii. Australiasta tiesin vielä vähemmän. Au pair -ilmoituksia lukiessani mulla oli toisella välilehdellä Google Maps, josta kurkin perheiden asuinkaupunkien sijaintia. Mulla on ollut onneksi upea mahdollisuus reissata ympäri maata ja oppia niin paljon uutta tästä maanosasta. Olen myös iloinen, etten ole jäänyt ihan pelkästään itärannikolle, vaan nähnyt muutakin Australiaa. Eniten ehkä harmittaa, etten Länsi-Ausseihin ikinä päässyt, mutta hei, ensi kertaankin täytyy jättää jotain!

Mun au pairius -kokemuksen hyvät puolet? Uuteen kulttuuriin tutustuminen paikallisessa perheessä, turvallinen ja helppo vaihtoehto ulkomaille muuttaessa, kielen kehittyminen, rohkeuden ja itsevarmuuden kasvaminen, omalta mukavuusalueelta poistuminen, ihana perhe, joka on ottanut mut kotiinsa avosylin, työ, joka on sisältänyt lukuisia rantapäiviä, piirustushetkiä, leipomuksia, tarinoita, leffoja ja muita aktiviteetteja, halaukset ja pusut lapsilta päivittäin, itsensä haastaminen, matkustaminen, upeat ihmiset, lasten ja heidän rohkeutensa kasvamisen seuraaminen, kaverit ja tarinat ympäri maailmaa sekä upeat paikat ja kokemukset. Istuin tässä yksi päivä rannalla ja mietin, miten tulen selviämään ilman tuttuja merimaisemia, aaltojen kohinaa ja suolaveden makua suussa? Kyllä mä vaan tulen kaipaamaan mun aussiarkea kaikkine ihmisineen, paikkoineen ja asioineen.

Ei tämä tietenkään mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole ollut. Näin kaukana Suomesta en ole koskaan ennen ollut, enkä lähes vuotta erossa perheestäni ja kavereistani. En myöskään ole ikinä ennen matkustanut yksin. Olen tuntenut koti-ikävää, pitkät, parhaimmillaan 11h päivät, ovat olleet välillä rankkoja, lasten kiukutellessa työvalintaa on kyseenalaistanut ja joihinkin perheen tavoista on ollut aluksi vaikea mukautua. Uskoin myös vakaasti löytäväni täällä ollessani ne omat tulevaisuuden visiot ja suunnan elämälleni, mutta hukassa ollaan. Muutaman kuukauden jälkeen täälläkin elämä on asettunut rutiininomaiseksi arjeksi ja monet asiat itsestäänselvyyksiksi, joten mitään meditaation kaltaista itsetutkistelua ja itsensä löytämistä ei ole tapahtunut.

Siis mitä? Kliseisesti voin todeta, että vastahan lähdin ja nyt matkani on loppureissailuja vailla paketissa tältä erää. Minne tämä 8,5kk on kadonnut? Vaikka vähän odotankin Suomeen paluuta, lempparikahviloita, kavereita ja perhettä, tuttuja reittejä, rutiininomaisempaa treenausta ja tietynlaista vapautta, en ole valmis lähtemään täältä. Vaikka täysin rehellisesti voin sanoa, että 8kk au pairina on mulle tällä haavaa tarpeeksi, en ole valmis jättämään vienoja aamupalapyyntöjä ovenraosta, spontaaneja rakkaudenosoituksia lapsilta, loputtomia päiviä rannalla, tuttua elämää täällä ja näitä ihmisiä. Haluaisin kävellä kotimäkeä ylös bussipysäkiltä, treenata viideltä sunnuntaiaamuna ja kymmeneltä maanantai-iltana aivan huikeiden tyyppien kanssa, hyppiä aalloissa, juosta riemusta hohtavia kasvoja vastaan päiväkodin käytävällä, vaihtaa kuulumisiani tarhaopejen, äitien, bussia odottavien ihmisten ja kaupan kassojen kanssa, treenata englantiani, syödä timtameja, viettää aikaa hostperheeni kanssa, tehdä viikonloppureissuja, istua rannalla illan pimetessä, tuijottaa merta tunteja, antaa tulevaisuuden olla avoin, elää vapaasti ja yllättyä yhä uudelleen omasta selviämisestäni tällä puolella maapalloa. Kaikkine onnen ja turhautumisen hetkineen au pairius on ollut aivan mieletön matka!

Lakkiaisissa kerroin sukulaisille palaavani Suomeen tammi-helmikuussa, mutta ne suunnitelmat ovat pitäneet yhtä vähän kuin Ruotsiin au pairiksi lähteminen. Maanantaina äiti ja Aino saapuvat tänne ja reissaillaan yhdessä Sydneyssä, Blue Mountainseilla, Jervis Bayssa, Melbournessa ja Great Ocean Roadilla. Viime päivät ovatkin kuluneet asumusten, musikaalien ja autojen varailuun sekä matkaohjelman tekoon. Kolmen viikon päästä pakkaan rinkkani (tai no Essin se oikeasti on, kiitos!!) ja lennän seikkailemaan ympäri Uutta Seelantia kuudeksi viikoksi itsekseni. Uudessa Seelannissa mulla on kavereita samoihin aikoihin reissailemassa, joten eiköhän polut aina välillä risteä. Sieltä matkani jatkuu sitten Sydneyn ja Singaporen kautta takaisin Suomen maan kamaralle.

Blogin päivittelytahdista en lupaa mitään, sillä seuraavat 2,5 viikkoa menevät Äidin ja siskon seurasta nauttien ja Uuteen Seelantiin en ota konetta mukaan. Kuullaan kuitenkin jossain vaiheessa vielä ja nähdään Suomessa reilu kahden kuukauden päästä.

Ihanaa lauantaita!

Hanna

ps. Unohtuipa lisätä aiemmin, että jos aussiseikkailut kiinnostaa edelleen niin aivan ihanien Ellin, KLIK, ja Sinin, KLIK, blogeista voi seurailla elämää Sydneyssä ja Northern Beaches -alueella vielä reilu kuukauden mun jälkeen! Nää tytöt on ihan huikeita ja laatu on taattu.

North Stradbroke Island

Kristallinkirkasta turkoosia vettä, delfiinejä, valaita, kenguruita, kilppareita ja rauskuja, jyrkkiä kallioita, upeita maisemia, rantoja, lämpöä, hyvää ruokaa ihanissa maisemissa ja illalla totaalinen väsähtäminen.

Vikoina Brisbanen päivinä tehtiin Sofian kanssa päiväretki North Stradbroke Islandille. Straddie oli aivan uskomattoman kaunis ja mainostaa itseään Australian parhaaksi maalla sijaitsevaksi valaiden spottauspaikaksi. Voin ihan hyvin uskoakin sen, sillä kun pysähtyi hetkeksi kallion reunalle, lähes välittömästä valaita ilmestyi näköpiiriin. Nähtiin useampi valas suihkuttelemassa vettä, uimassa ja hyppimässä. Jos menisci whale watching –cruiselle, valaita näkisi lähempää, mutta Straddiellä vieraillessa saatiin mennä ihan omien aikataulujen mukaan eikä tarvinnut maksaa maltaita.

Juuri tuona viikonloppuna Brisbanessa oli junaradan korjausta useamman aseman välillä, joten junat ajoivat pohjoisesta vain keskustaan asti ja sitten reilusti kauempana jatkoivat taas matkaa, mutta väli oli poikki. Meidän matka-aika piteni ja reitti monimutkaistui, mutta yllätyin kyllä miten hyvin asia oli hoidettu, vaikkakaan ei Sofian kanssa löydetty asiasta mitään mainintaa netistä ja paikallinen reittiopaskin ehdotti aivan pokkana reittiä, joka ei ollut mahdollinen korjaustöiden vuoksi. Asemilla oli kuitenkin runsaasti ihmisiä ja väli oli korvattu usealla bussilla. Jatkojunat puolestaan odottivat aina busseja, joten ei myöhästytty meidän lautastakaan. Jopa illalla pimeällä, kun tultiin takaisin, asemalla päivysti varmaan viisi ihmistä ohjaamassa meitä oikeisiin busseihin! Brisbane oli todella hoitanut asian mallikkaasti!

Täällä muutenkin tuntuu, että henkilökuntaa on joka paikassa huomattavasti enemmän kuin Suomessa! Puutarhakaupassa käydessä kassan luona notkui varmaan seitsemän työntekijää, osa täysin toimettomina, ja kahviloissakaan ei pääsääntöisesti joudu venailemaan pitkiä aikoja, sillä henkilökuntaa on tarpeeksi ottamaan maksun vastaan, tekemään erikoiskahveja ja tarjoilemaan kakkuja.

Yleisesti Brisbanessa ja Australiassa olen saanut joka paikassa nopeaa palvelua! Osin tähän auttaa esim. ruokakaupassa itsepalvelukassat, joita olen oppinut käyttämään sujuvasti! Monissa ruokakaupoissa itsepalvelukassoja on paljon enemmän kuin normikassoja. Toisaalta haluaisin käyttää perinteisiä kassoja, ettei kaikki täysin automatisoidu, mutta näillä kassoilla on yleensä kauheat jonot. Ravintoloissa ja kahviloissa tilaus tulee yleensä todella nopeasti. Tosin mun Cairnsin ja Port Douglasin reissu teki tähän ison poikkeuksen. Oli kyseessä sitten pannukakkuaamiainen, krokotiiliburgeri tai barramundi-ateria, venailin lähes joka kerta sen puoli tuntia (vähintään), vaikka paikka ei olisi ollut täpötäynnä. Ehkä tropiikin lämmössä vain on lepposampi elämäntyyli hah.

Näköjään en osaa pysyä aiheessa, mutta ehkä se ei haittaa! Tässä oli näillä näkymin vika postaus Brisbanesta, seuraavaksi keskitytäänkin sitten mun Sydneyn elämään ja lomareissuun, kunhan saan kuvat kamerasta koneelle!

Hyvää yötä Sydneystä!

Hanna

Next stops: CAIRNS & SYDNEY

Pikaiset kuulumiset toiselta puolelta maapalloa! Viime viikot ovat sisältäneet valtavan määrän stressiä ja epätoivosia viestejä äidille (sori...). Nyt epätietosuus alkaa olla selätetty ja mun uudet kuviot seljenneet! Tänään mulla on vika "työpäivä" Brisbanen perheessä. Loppuviikosta on tarkotus käydä North Stradbroke Islandilla upeissa maisemissa ja toivottavasti spottailemassa valaita, nauttia Brisbanesta ja pakata, sillä maanantaiaamuna suuntaan pohjoisen lämpöön, Cairnsiin, yksikseni. Tällä hetkellä mulla on aikamoinen jännitys ja innostus samaan aikaan, sillä ikinä ennen en ole lähtenyt itekseni reissuun, mutta onneksi hostelleissa tapaa muita reissaajia ja muutamia suomalaisiakin siellä on. Viikon loman aikana mulla on tarkotus nauttia sekä Cairnsistä että Port Douglasista, nähdä muutamia kyliä, sademetsää ja suuri valliriutta sekä vaan makoilla rannalla tai laguunilla kirjan kanssa ilman mitään velvollisuuksia. Cairnsista palaan sunnuntaiyönä ja sitten mulla onkin yksi päivä aikaa pakata mun mukana oleva omaisuus laukkuihin ja tiistaina lennän itärannikkoa etelään, Sydneyyn, mun uuteen kotikaupunkiin seuraavaksi puoleksi vuodeksi!! Mun nykyisen perheen kuviot muuttuvat niin paljon, että olen ettinyt uuden perheen, jossa mua oottavat 4&8-vuotiaat hurmaavat tytöt. Näkemiin Brisbane, olet ollut huikea! Kuullaan siis ensi kerran todennäköisesti Sydneystä, sillä seuraavat 1,5 viikkoa on pyhitetty lomailulle ja pakkailulle!!

Hanna

Sunny & Beautiful Moreton Island

Viime lauantaina lähettiin Annikan kanssa viettämään päivää kauniille Moreton Islandille. Moreton Island sijaitsee helpon 80min laivamatkan päässä Brisbanesta, kunhan ensin onnistuu pääsemään syrjäiseen, keskellä  tehdasaluetta olevaan, satamaan. Tiukan aikataulun takia meillä jäi whale watching cruise välistä, mutta loppupeleissä se ei haitannut. Täällä on valasaika parhaillaan meneillään lokakuulle asti, joten täytyy katella, jos kerkiäisi esim. Nort Stradbroke Islandille ihailemaan valaita. Byronilla nähtiin valaita, mutta olisi kiva nähdä niitä vielä lähempääkin. 

Vuokrattiin Moretonilla tuplakajakki ja melottiin useampi tunti rantaviivaa pitkin ja käytiin kattomassa vanhoja laivanhylkyjä (siis noi epämääräset möykyt yhdessä kuvista). Mereltä päin saari näytti uskomattoman kauniilta ja oli kivaa vaihtelua kierrellä kajakilla kävelyn sijaan haha. Sain myös talviturkin heitettyä, kun vähän isompien aaltojen iskiessä kaaduttiin mereen. Onneksi oltiin rannan tuntumassa ja vaihtovaatteet oli mukana! Muuten ihailtiin rantoja, syötiin hyvin, nähtiin villidelfiinejä ja olin ekaa kertaa täällä rannalla auringon laskiessa. WAU!!

Täällähän on tällä hetkellä talvi (vetelin päivän pitkähihasessa ja juoksutrikoissa), joten suuret turistilaumat puuttuvat (tai no ei se ihan siltä tuntunut lauantain lauttamatkalla, kun lautalla oli 300 ihmistä, joista n. 290 oli aasialaisia turisteja). Saatiin rannallakin kierrellä aika rauhassa eikä Brisbanessa tai vaikka Byron Baylla ylipäätään ole ollut kamalia tungoksia, mikä on musta oikeastaan vaan aika kiva. Tietty odotan Aussien kesää, jotta ei tarttisi jäätyä iltaisin ja rannoilla alkaisi ns. oikea rantaelämä, mutta musta on myös ihan kiva, kun rannat ei ole täynnä ja ulkona voi liikkua ilman tukahduttavaa kuumuutta. Tää n. 15-20 asteen lämpö ja aurinko kelpaa mulle oikeen hyvin. Ehin varmasti nauttia kuumuudesta aivan tarpeeksi myöhemminkin ja koko ajan ollaan menossa kohti kesää.

Hanna

Lone Pine Koala Sanctuary

Viime viikon torstaina suunnattiin tyttöjen ja isovanhempien kanssa Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Meidän iltapäivä vierähti siellä tosi nopeesti ruokkien kenguruita ja ihaillen koalia, erilaisia lintuja, vompatteja jne. Mun mielestä toi oli tosi kiva paikka! Osalla eläimistä oli mun mielestä aika ahtaat olot, mutta esimerkiksi kenguruiden alue oli ihan valtava, mikä oli tosi hyvä juttu! Nyt oon nähnyt kengut ja koalat, vaikka olishan se nyt niin paljon siistimpää nähdä niitä villinä luonnossa. Ehkä mä vielä nään!

Tänään on tyttöjen eka koulupäivä 2,5 viikon loman jälkeen, joten arki on taas pyörähtänyt käyntiin. Aamulla käytiin viemässä tytöt kouluun ja muuten tän päivän ohjelmassa on lakanoiden vaihtoa, silittämistä, ruokakaupassa pyörähtämistä, juoksulenkki, tyttöjen kanssa iltapäivän viettoa ja päivällisen valmistus. Vaikka onkin ollut ihanaa tehdä kaikenlaista lomalla (oltiin mm. leffassa kattomassa Minions ja mä ymmärsin koko elokuvan, hyvä minä!!), on kyllä kiva saada myös omaa aikaa päiviin. Täällä aurinko laskee nyt talvella jo heti viiden jälkeen ja katuvalot on lähinnä vitsi, joten jos haluaa käydä lenkillä, pyöräilemässä tai muuten koittaa estää aussikilojen kertymistä,  täytyy se tehä päivällä. Muuten tän viikon ohjelma on vielä suunnitteilla. Huomenna menen paikallisen luistelujengin treeneihin ja torstaina pääsen vihdoin kattomaan amerikkalaisen aupairin kanssa Dirty Dancing-musikaalin. Viikonloppuna olisi tarkotus tehä päivä- tai viikonloppuretki, mutta kohdetta ei ole vielä päätetty.

Viikonloppuna täällä oli kuulemma normaalia kylmempää ja ainakin tuuli ihan kunnolla. Kyllä Australian talven tuntee täällä iltasin ja aamusin. Aamulla, kun heräsin kolmen peito alta, en olisi millään halunnut nousta, koska ulkolämpötila näytti kahdeksaa astetta ja täällä ei tunneta lämmitystä sisällä, joten olin aivan jäässä farkuissa ja fleecessä. Onneksi perheen talo on sentään melko uusi, joten seinät ovat tiiviimmät kuin perinteisissä Queensland-tyylisissä taloissa, joissa tuulee läpi. Varmaan paras neuvo, jonka sain ennen tänne lähtöä, oli villasukkien mukaan otto. Kuljen sisällä jatkuvasti villasukat jalla ja nyt mietinkin, että pitäisikö suunnistaa paikalliseen lankakauppaan ja neuloa kolmas pari vai toivoa, että Suomesta lähetettäisiin sukkapari tänne... Talvi kun jatkuu elokuun lopulle asti. Päivisin lämpötila onneksi nousee 15 asteen yläpuolelle ja aurinko paistaa, joten nytkin tarkenen kirjotella tätä tekstiä parvekkeella t-paidassa.

Hanna

Mt Coot-tha lookout

Sunnuntaiaamuna käytiin hostperheen isän kanssa Mt Coot-thalla ihailemassa maisemia. Aamu oli ihanan kirkas, joten maisemat oli huikeat (vielä paljon paremmat kuin kuvissa näyttää!). Vuorelle ajaa Brisbanen keskustasta ihan hetkessä, joten jos käy huipulla vaan kattelemassa upeita maisemia, retkeä varten ei tartte varata kuin tunti tai pari. Ajettiin autolla vuoren ympäri huipulle, jotta nähtiin ihanaa Australian luontoa, kävelyreittejä ja piknikalueita. Vuoren juurella on suuri Botanic Gardens, joka vaikutti tosi hienolta nopean pyrähdyksen perusteella. Tuolla vuorella ja puutarhan vehreydessä ollessa unohti kyllä kokonaan, että oli aivan Brisbanen keskustan tuntumassa. Sama juttu kävi myöhemmin päivällä, kun olin yhden tanskalaisen tytön kanssa City Botanic Gardenissa piknikillä. City Botanic Gardens sijaitsee nimensä mukaisesti ihan keskustassa joen varrella, ja vaikka onkin pienempi kuin varsinainen puutarha, on silläkin kokoa ja vehreyttä. Täydellinen pakopaikka kaupungin hälinästä! Jos mulla vaan on aikaa niin haluan ehottomasti palata Mt Coot-thalle reippailemaan ja vierailemaan puutarhassa.

Aurinkoista viikkoa Suomeen! Mun viikko kuluu pitkälti tyttöjen kanssa puuhaillessa, kun koulujen lomat jatkuu vielä tän viikon, perjantaina suuntaan säästä riippuen todennäköisesti Australia Zoohon, Harbour Town -outletostoskeskukseen tai yllä mainittuun Botanic Gardeniin ja viikonloppuna koittaa Byron Bayn reissu.

Hanna