Lone Pine Koala Sanctuary

Viime viikon torstaina suunnattiin tyttöjen ja isovanhempien kanssa Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Meidän iltapäivä vierähti siellä tosi nopeesti ruokkien kenguruita ja ihaillen koalia, erilaisia lintuja, vompatteja jne. Mun mielestä toi oli tosi kiva paikka! Osalla eläimistä oli mun mielestä aika ahtaat olot, mutta esimerkiksi kenguruiden alue oli ihan valtava, mikä oli tosi hyvä juttu! Nyt oon nähnyt kengut ja koalat, vaikka olishan se nyt niin paljon siistimpää nähdä niitä villinä luonnossa. Ehkä mä vielä nään!

Tänään on tyttöjen eka koulupäivä 2,5 viikon loman jälkeen, joten arki on taas pyörähtänyt käyntiin. Aamulla käytiin viemässä tytöt kouluun ja muuten tän päivän ohjelmassa on lakanoiden vaihtoa, silittämistä, ruokakaupassa pyörähtämistä, juoksulenkki, tyttöjen kanssa iltapäivän viettoa ja päivällisen valmistus. Vaikka onkin ollut ihanaa tehdä kaikenlaista lomalla (oltiin mm. leffassa kattomassa Minions ja mä ymmärsin koko elokuvan, hyvä minä!!), on kyllä kiva saada myös omaa aikaa päiviin. Täällä aurinko laskee nyt talvella jo heti viiden jälkeen ja katuvalot on lähinnä vitsi, joten jos haluaa käydä lenkillä, pyöräilemässä tai muuten koittaa estää aussikilojen kertymistä,  täytyy se tehä päivällä. Muuten tän viikon ohjelma on vielä suunnitteilla. Huomenna menen paikallisen luistelujengin treeneihin ja torstaina pääsen vihdoin kattomaan amerikkalaisen aupairin kanssa Dirty Dancing-musikaalin. Viikonloppuna olisi tarkotus tehä päivä- tai viikonloppuretki, mutta kohdetta ei ole vielä päätetty.

Viikonloppuna täällä oli kuulemma normaalia kylmempää ja ainakin tuuli ihan kunnolla. Kyllä Australian talven tuntee täällä iltasin ja aamusin. Aamulla, kun heräsin kolmen peito alta, en olisi millään halunnut nousta, koska ulkolämpötila näytti kahdeksaa astetta ja täällä ei tunneta lämmitystä sisällä, joten olin aivan jäässä farkuissa ja fleecessä. Onneksi perheen talo on sentään melko uusi, joten seinät ovat tiiviimmät kuin perinteisissä Queensland-tyylisissä taloissa, joissa tuulee läpi. Varmaan paras neuvo, jonka sain ennen tänne lähtöä, oli villasukkien mukaan otto. Kuljen sisällä jatkuvasti villasukat jalla ja nyt mietinkin, että pitäisikö suunnistaa paikalliseen lankakauppaan ja neuloa kolmas pari vai toivoa, että Suomesta lähetettäisiin sukkapari tänne... Talvi kun jatkuu elokuun lopulle asti. Päivisin lämpötila onneksi nousee 15 asteen yläpuolelle ja aurinko paistaa, joten nytkin tarkenen kirjotella tätä tekstiä parvekkeella t-paidassa.

Hanna

Mt Coot-tha lookout

Sunnuntaiaamuna käytiin hostperheen isän kanssa Mt Coot-thalla ihailemassa maisemia. Aamu oli ihanan kirkas, joten maisemat oli huikeat (vielä paljon paremmat kuin kuvissa näyttää!). Vuorelle ajaa Brisbanen keskustasta ihan hetkessä, joten jos käy huipulla vaan kattelemassa upeita maisemia, retkeä varten ei tartte varata kuin tunti tai pari. Ajettiin autolla vuoren ympäri huipulle, jotta nähtiin ihanaa Australian luontoa, kävelyreittejä ja piknikalueita. Vuoren juurella on suuri Botanic Gardens, joka vaikutti tosi hienolta nopean pyrähdyksen perusteella. Tuolla vuorella ja puutarhan vehreydessä ollessa unohti kyllä kokonaan, että oli aivan Brisbanen keskustan tuntumassa. Sama juttu kävi myöhemmin päivällä, kun olin yhden tanskalaisen tytön kanssa City Botanic Gardenissa piknikillä. City Botanic Gardens sijaitsee nimensä mukaisesti ihan keskustassa joen varrella, ja vaikka onkin pienempi kuin varsinainen puutarha, on silläkin kokoa ja vehreyttä. Täydellinen pakopaikka kaupungin hälinästä! Jos mulla vaan on aikaa niin haluan ehottomasti palata Mt Coot-thalle reippailemaan ja vierailemaan puutarhassa.

Aurinkoista viikkoa Suomeen! Mun viikko kuluu pitkälti tyttöjen kanssa puuhaillessa, kun koulujen lomat jatkuu vielä tän viikon, perjantaina suuntaan säästä riippuen todennäköisesti Australia Zoohon, Harbour Town -outletostoskeskukseen tai yllä mainittuun Botanic Gardeniin ja viikonloppuna koittaa Byron Bayn reissu.

Hanna

My first month Down Under

Neljä kokonaista viikkoa Brisbanessa takana! Mun täytyy edelleen välillä pysähtyä ja ajatella, että mä ihan oikeasti olen nyt täällä - MINÄ, AUSTRALIASSA! Samalla musta kuitenkin tuntuu, että olisin ollut täällä ikuisuuden. Muistan toukokuun vikan viikonlopun onnelliset lakkiaispäivät kaikkien kavereiden ja sukulaisten kanssa. Muistan, kuinka epätodelliselta kaikki tuntui Helsinki-Vantaan lentokentällä, enkä osannut sisäistää ajatusta, että olen lähdössä moneksi kuukaudeksi yksin pois. Muistan kihelmöivän jännityksen ja levollisuuden tunteen lentokoneessa. Tuntuu vaan kuin noista hetkistä olisi monta, monta kuukautta. Muistan myös elävästi sen hetken, kun siirsin ekaa kertaa kuvia kamerasta koneelle ja annoin kansiolle nimeksi Australia. Hätkähdin oikein kunnolla ajatusta, että mulla on nyt koneella Australia-niminen kuvakansio, jossa on pari sataa kuvaa Australiasta, mun ottamina. 

Kuukauden aikana oon tavannut uusia ihmisiä ja ihania au paireja, sopeutunut perheeseen, tutustunut asuinalueeseen ja Brisbanen keskustaan, käynyt ihanilla Eat Streets Marketeilla, todennut alun hämmennyksen jälkeen, että Brisbanen keskusta on ihan hallittavissa, koukuttunut Australian Masterchefiin, oppinut tykkäämään vaatteiden silittämisestä, vieraillut Bribie Islandilla, shoppaillut, kiertänyt nähtävyyksiä ja museoita, ihaillut aina uudelleen olohuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa keskustaan, pohtinut tulevaa, nauttinut olostani täällä, nähnyt netballia ensimmäistä kertaa elämässäni, ollut kunnolla kipeä ja onnellinen siitä, että perheen äiti on lääkäri, istunut kahviloissa, tuskaillut englannin kanssa, mutta samalla myös välillä hämmästynyt siitä, miten hyvin olen selvinnyt vieraalla kielellä, kuunnellut haltioituneena täkäläisten lintujen laulua...

Mulla ei jotenkin ollut kauheesti odotuksia, kun lähin tänne. Enemmänkin vaan panikoin ja stressasin kaikkea, mutta varsinaisia odotuksia elämästä täällä ei ollut, sillä en ehtinyt ihan kauheasti tehdä taustatyötä. Ensimmäinen kuukauteni täällä on ollut mielenkiintoinen, rentouttava ja ihana sekä opettavainen, turhauttava ja stressaava. Sopeutuminen vieraaseen ympäristöön, vieraaseen kieleen ja vieraisiin ihmisiin on vienyt enemmän aikaa ja energiaa kuin olin ajatellut ja alku on ollut paikoin hyvinkin haastava, eikä asiaa ole auttanut mun sairastelu. Maapallon toiselle puolelle muuttaminen ei ole kaikista helpoin vaihtoehto, mutta onneksi mulla on ihmisiä tukemassa ja neuvomassa niin täällä Ausseissa kun Suomessakin. Kuluneen viikon aikana musta on alkanut tuntua, että sopeutumisessa on menty taas iso askel eteenpäin. Autolla ajaessa vasemman puoleinen liikenne tuntuu luonnolliselta, mua hymyilyttää, kun käännyn tutulle kotikadulle, ruokaa laittaessa muistan lähes kaikkien ruoka-aineiden ja välineiden paikat, sanomisia ei tarvitse enää suunnitella niin paljoa ja tyttöjen hyvän yön halaukset iltaisin saavat mut onnelliseksi kerta toisensa jälkeen.

Kun etukäteen selvittelin ja kyselin Australiassa vierailleiden kavereiden mielipiteitä, monet sanoivat, että itärannikon isoista kaupungeista Brisbane on ehkä tylsin, vaikkakin hyvällä sijainnilla, sillä suurin osa Australian “nähtävyyksistä” sijaitsee itärannikolla parin tunnin ajo- tai lentomatkojen päässä pohjoseen tai etelään, joten matkustaminen onnistuu hyvin. Sydneyssä riittäisi nähtävää ja koettavaa useaksi vuodeksi ja Melbourne ihastuttaa Berliinimäisellä hippiydellään. Matkaoppaassa luki jota kuinkin näin, että Brisbane on Australian aliarvostetuin kaupunki ja monet australialaisetkaan eivät tiedä, että kaupunki on ottanut suuria harppauksia eteenpäin viime aikoina. Olen matkaoppaan kanssa aikalailla samaa mieltä. Brisbanesta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa. Täällä on ihania kaupunginosia, ystävällisiä ihmisiä ja mielenkiintoista nähtävää. 

Mun hostperhe kertoi, että täällä ihmiset tervehtivät ja kysyvät kuulumisia ventovierailta tai vähintään nyökkäävät ja hymyilevät lähes aina. Sen sijaan esim. Sydneyssä ja Melbournessa, jotka ovat heille tuttuja, tämä on huomattavasti harvinaisempaa. Lenkillä vastaantulevat tervehtivät, ruokakaupoissa kassatyöntekijät kyselevät kuulumisia ja monissa vaatekaupoissa ovien lähettyvillä hengailee työntekijöitä, joiden tehtävänä on toivottaa asiakkaat tervetulleiksi kauppaan ja kysellä kuulumisia. Mun lompakolle ystävälliset myyjät koituu kohtaloksi, koska en osaa jättää vaatteita ostamatta sen jälkeen, kun joku on kysynyt mun nimen, jotta voi palvella mua henkilökohtaisesti sekä kantanut mun vaatteet sovituskoppiin mun puolesta... Olen itekin aktiivisen treenin jälkeen alkanut muistaa tervehtiä ja kysyä kuulumisia takaisin. Muutama viikko sitten, kun olin aamulenkillä ihmettelin, kun vastaantulevat ihmiset sanoivat mulle "Moi!" Ilosesti vastasin niille takaisin suomalaisittain "Moi!" Siinä vaiheessa, kun mua vastaan oli tullut neljä ihmistä moikaten, aloin ihmetellä, että onpa täällä paljon suomalaisia hah. Vasta kotiin päästyäni perheen huikatessa mulle "Good morning" tajusin, että lenkkeilijät olivat sanoneet "Morning", mutta nopeasti se oli kuulostanut mun korvaan tutulta suomalaiselta moikkaukselta.

Hyvät yöt Suomeen! Mulla on tiedossa rauhallinen viikonloppu, jotta saan itteni kokonaan terveeksi. Ohjelmassa on lounastreffit, näköalojen ihailua Mt Coot-thalta, muutama museo ja piknik.

Hanna  

Tall buildings, city lights and friendly people - my new home town

Kuinka huikeeta on kävellä rauhassa pitkin keskustan katuja, piipahtaa kahvilla, käydä museossa, tehdä pieniä ruokaostoksia tai hypistellä vaatekauppojen tarjontaa, hengailla puistossa ja nauttia fiiliksestä. Kaikkea tätä saan tehä useiden kuukausien ajan mun uudessa kotikaupungissa, Brisbanessa! Musta tuntuu vieläkin niin uskomattomalta tallailla keskustan katuja ja ajatella, että tää on mun uusi kotikaupunki! Asun n. 4km päässä Brisbanen CBD:stä, ja pääsen sinne junalla 10 minuutissa, huippua.  Suht tuntemattomasta kaupungista löytyy jokaisen kulman takaa jotain uutta eikä eksyminen haittaa, sillä usein törmää johonkin mielenkiintoseen ennen kun ehtii paikantaa itsensä uudelleen Google Mapsista. Parasta on, kun ei tartte ryntäillä kaupungissa edes takas, jotta ehtisi varmasti nähdä kaiken sen, mitä haluan. Toisin kuin parin viikon lomilla, nyt mulla on useampi kuukausi aikaa tutustua ja ihastua tähän kaupunkiin. Jos en tässä ajassa ehdi nähdä kaikkea haluamaani, onpahan ainakin taas yksi syy lisää palata tänne myöhemmin.

Aluksi Brisbanen keskusta tuntui musta aivan valtavan sokkeloiselta ja isolta. Kun olin ensimmäistä kertaa keskustassa yksin tutustumisretkellä, olin jatkuvasti eksyksissä ja niin epätoivonen, että ajattelin jo, että jään vaan lähimpään kahvilaan istumaan ja odottamaan, että saisin kyydin takaisin kotiin, mutta suuntavaistoa ja kartanlukutaitoa on kehitetty ja nyt koen hallitsevani Brisbanen jo paremmin. Itse asiassa Brisbanen keskusta on tosi kiva siinä mielessä, että se ei ole levittynyt kovin laajalle. Kaupat, kahvilat ja museot ym. löytyy kaupungin läpi virtaavan joen varrelta melko tiiviisti. Tietysti joitain kauppakeskuksia löytyy etäämmältä ja hieman kauempana sijaitsee ihania vierailemisen arvoisia alueita, mutta noin pääpiirteissään keskusta on kompakti.

Lisäksi täällä on musta varsin hyvät julkiset kulkuyhteydet, mikä on hyvä, koska parkkimaksut on todella suuria. Paikallisten mielestä julkinen liikenne on täällä kallista, mutta Suomeen verrattuna varsin kohtuullista. Aikuisen junalippu meiltä keskustaan on 3,94AUD (n.2,7€) ja reilu tunnin matka Bribie Islandille maksoi 6-7AUD (n.5€). Suomessa olin onneksi opiskelijastatuksella, muuten olisin joutunut maksamaan 5€ 12 minuutin junamatkasta Helsingin keskustaan.

Vajaan kuukauden perusteella voin sanoa, että tykkään Brisbanesta paljon! Reilu kahen miljoonan asukkaan kaupunki on just sopivan kokonen. Oon aika varma, että parin kuukauden päästä kaupungin hahmottaa jo hyvin ja navigoinnin voi jättää paljon vähemmälle. Brisbanessa on paljon ravintoloita ja kahviloita ja kaupungin läpi virtaava joki on musta ihana! Jos joku eksyy Brisbaneen, niin ehdottomasti kannattaa mennä City Catilla tai jollain muulla jokea pitkin kulkevalla aluksella, sillä Brisbane näyttää huikeelta joelta päin katsottuna. Täällä on myös useita kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja, joissa monet viettävätkin aikaa piknikkorien kanssa varsinkin viikonloppusin. Kulttuuria täällä ei ole ihan kauheesti. Täällä on muutamia tosi hyviä museoita, mutta esim. kaikki musikaalit ym. tulee tänne vain hetkeksi sen jälkeen, kun niitä on esitetty pitkään Sydneyssä ja Melnournessa. Viikonloppuna oon ehkä menossa kattomaan Dirty Dancing -musikaalia, mutta muuten täytyy sovittaa kaupunkireissuille muutama musikaali tai baletti. Esimerkiksi Les Miserables -musikaalin haluisin nähä niin paljon! Rakastan niitä musiikkeja!!

Oon aina haaveillut pääseväni New Yorkiin, mutten ole vielä koskaan sinne ehtinyt. Vaikka tää kaupunki ei varmasti vedä vertoja Nykille, oon silti aika varma, että Brisbane toimii hyvänä esiasteena sille korkeine rakennuksineen, pimeässä loistavine valoineen ja monine ihmisineen. Tää on mulle tarpeeksi suurkaupunki toistaiseksi ja eiköhän mun matkustuslistalla olevat Sydney, Melbourne  ja mahdollisesti Perth ole myös huikeita isoja kaupunkeja!

Tähän mennessä mun ehdottomat lempparit kaupungissa on Gallery of Modern Art, South Bankin puistoalueet ja pienet kahvilat ympäri kaupunkia. Hirveästi haluaisin vielä tutustua paremmin koko keskustaan, käydä Paddingtonin, West Endin Ja New Farmin alueilla, joissa pitäisi olla paljon hurmaavia kahviloita ja ravintoloita, vierailla parissa museossa, hengailla useammassa puistossa ja käydä City Hallin Clocktowerissa, mistä levittyy näkymät keskustaan. Enköhän mä ehdi.

Hanna